Iltataivas
Kaiholla katselin otavan suuntaa,
kelmeä kuu siirtyi puun taa.
Muistelin minne onneni lähti,
suuntana kai tuo kirkas pohjantähti.
Hiipuva ilta omat salaisuudet avaa,
elämän vaiheet tähtimerkeistä tavaa.
Sielläkö toivo missä tähtöset kohtaa,
unelmissa usko siihen kun silmät hohtaa.
Kaiholla katselin otavan suuntaa,
kelmeä kuu siirtyi puun taa.
Muistelin minne onneni lähti,
suuntana kai tuo kirkas pohjantähti.
Hiipuva ilta omat salaisuudet avaa,
elämän vaiheet tähtimerkeistä tavaa.
Sielläkö toivo missä tähtöset kohtaa,
unelmissa usko siihen kun silmät hohtaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kaunista. Toivottavasti tähdet auttavat navigoimaan onnen luo.
Mihin suuntaan
Lämmin sydän kompassin neulaa siirtää,
tähtikarttoihin tiet taivaankannella piirtää.
Ovat voimia joita hallitse ei kukaan,
siksi kai vain rohkeimmat tahtovat mukaan.
Seuratako Jupiteria ja sen montaa kuuta,
taikka jotakin kirkasta tähteä aivan muuta.
Se on matka kuin kauaksi ikuisuuteen,
lähes tutkimattomaan maailmaan uuteen.
Hyviä unia rakkaalle tipuselleni
Minne matka
Missä äänet vastaavat vain kaiullaan,
sen mielen valtaan kutsun saan.
On maa siellä kaunis kuin unikuvan,
lumotun polun tiedän sinne avautuvan.
Matkan suunta kauaksi, minne lie,
kauniit unelmatkin mukanaan sinne vie.
Perillä on rauha niin rajaton,
haaveen aika siellä turvallisen ajaton.
Uneen
Kun ilta hiipuu taivaan vyöhön,
varjot väistyvät tummaan yöhön.
Vain haaveet jatkavat matkallaan,
niistä seuran unen aikaan saan.
Joskus kulkee huolettomana yö,
milloin kaiho kalvaa, sieluakin syö.
Oli suru tai kauneudet satumaan,
ajan kulkua elämä ei jää katumaan.
Mutta sitä voi jäädä katumaan jos vain haaveilee rakkaudesta.
Linna
Lentävät kuin valkeat sadun aaveet,
unelmien täyttämät kaivatut haaveet.
Niissä on pelkoa ja tarun sankaruutta,
vaaran vaiheita, lopussa toiveikkuutta.
Prinssit uljaat jalomielet ovat harhaa,
prinsessoilla kruunua ei ruusutarhaa.
Mitä sanan säilä silloin muureille mahtoi,
vapauttaa kun linnan vankinsa tahtoi.
Ehkä ihmiset ovat eniten sen ajatuksen vankeja etteivät he kelpaa sellaisina kuin he ovat. Ilman kruunuja ja uljautta.
Jälki poskella
Lauhkea tuuli myrskyn edellä,
huuhtelee kasvoja tihkuisella vedellä.
Pienet pisarat poskille vain pakkaa,
kummallista vaikka sade jo lakkaa.
Ihmeellistä kuin satujen aikaan,
uskoo ken vanhojen tarujen taikaan.
Mikä on joka nyt kasvoille jälkensä jätti,
kohtalon viiva vai muistelo nätti.
Kauniit muistot ovat tärkeitä, vielä tärkeämpää on niiden tekeminen. Saduissa kyyneleet muuttuvat usein timanteiksi ja fenikslinnun kyyneleellä on parantavia voimia.
Feeniks
Kun viimeinen vaara uhkaa,
ympärillä vain palanutta tuhkaa.
Siinä syntyy uusi tarun hohde,
ikuisuuteen uskovan palvonnan kohde.
Sen kyynelissä timanttien tulvaa,
suree yksinäistä kohtaloaan julmaa.
Nousee lentäen pois jumalien luo,
kohtalolleen mitään mahda tuo.
Kutsu manan majoille tulkaa,
pölyn seasta ojentaen untuvaista sulkaa.
Lintu kaukaa parantavan jumaluskon,
takaa poltetun pesän tuhkan ruskon.
Olipa surullisen sävyinen runo vaikkakin kaunis omalla karulla tavallaan. Mulle tuo lintu ei ole palvonnan kohde vaan toivon symbooli. Kun kaikki kaatuu ympärilltä voi romanduksesta syntyä uusi alku. Hyvää yötä.
Merkityksiä
Tarun hohtoon on kätketty sala,
viimeisellä hetkellä vielä murtuu pala.
Uudesti syntynyt löytyy sieltä,
ken tunnistaa muinaisten merkkien kieltä.
Sille saatettu on sanoma riemuvoiton,
mahdollisuudet uuden päivänkoiton.
Tulesta syntyi kuin taivaan tähti,
siivilleen nousi kun uuteen elämään lähti.
Rakkauskin on aika tarunhohtoista.
Tunteita
Ne päivän tunteet ja illan ihanuus,
öiset hetket ja aamukin uus.
Hänelle voi kaikki kertoa nuo,
elämän ilot jotka onni vain suo.
Tahtojen luokse kulkee kohtalon tie,
sattuman kutsu joskus perille vie.
Tiedäthän hyvin miten aika ohitse kulkee,
lohduttajalta ken porttinsa sulkee.
Jospa lohduttaja ei ole sulkenut porttiaan mutta kulkija ei ole sitä vain huomannut kävellyt vain ohi. Mutta hyvä kun on löytynyt muita lohduttajia.
Askelkuviot
Kun laulun avaimeen luotin,
sanomaan sen sointuvan nuotin.
Niin lyhyeen se yksinäinen soi,
yhdessä ne tarttuvan rytmin loi.
Tutuiksi muuttuvat sävelen polut,
sanoissa aukeaa lukitut solut.
Mielen mietteet ja sovitut kuvat,
samoille askeleille pyydetyt luvat.
Vierekkäin kulkiessa on askel kevyempi kuin yksin taivaltaessa.