Tässä olen oman murkkuikäisen teinipojan kanssa selaillut (taas) paljon eri keskusteluja koirien uhmaiästä sekä johtajuus asioista. Monesti tulee vastaan näitä perus vinkkejä, joissa suositellaan esim. syömään ennen koiraa, menemään ovista ennen koiraa, koira joutuu odottamaan lupaa ruokakipolle menoon/ autosta ulos tulemiseen jne. Osassa tosiaan näitä hehkutetaan tärkeimpinä asioina, mutta yhtä monet ovat täysin vastakkaista mieltä, eli että ovat turhaa "näpertelyä" ja kikkailua oikeasti tärkeiden asioiden rinnalla. Mitä mieltä olette omasta kokemuksesta?
Meillä on 4v. leikattu narttu ja 9kk uros. Nartun kanssa ollaan väännetty kättä useaan otteeseen, on erittäin huomiohakuinen koira ja lähtee erittäin nopeasti pompottamaan ihmistä, jos siihen saa mahdollisuuden. Tämän takia meillä ei ikinä huomioida tyttöä sen omasta aloitteesta, ei saa telkkaria katsoessa pyöriä meidän jaloissa jatkuvasti jne. Uroksella taas on murrosikä parhaimmillaan, korvat on kadoksissa suurimman osan ajasta ja kaikki opitut asiat on painuneet unholaan. On kuitenkin helpommasta päästä oleva uros omien koirieni joukossa, mutta kyllä tämänkin kanssa saa rajoja asettaa ja tehdä johdonmukaista työtä.
Itse uskon, että perusta vahvalle johtajuudelle jne tehdään arjessa yleisesti, ei pelkästään sillä että koira tulee ovista viimeisenä, omistaja "syö" ensin koiran kupista ja sitten vasta koira jne. MUTTA: meillä nämä ovat niitä pieniä ylläpitäviä asioita ja "kikkoja", joilla saamme helposti etenkin tuon vanhemman koiran kanssa vahvistettua asemaamme koiran silmissä. Kyseessä on myös käytännön/turvallisuuden näkökulma: autosta hypätään ulos vasta luvan saatua, jotta ei jäädä esim, toisen auton alle, kerrostalossa asutaan joten rappukäytävässä voi olla toisia koiria, koiria pelkääviä ihmisiä tms heti oven takana joten senkin takia menen itse edellä ulos. Koirat odottavat ruokaa käskyn alla, jotta saan ne keskittymään paremmin minuun jne.
Toinen vähän asiaa viilaava juttu koskien tuota murkkuikäistä poikaa: millä olette saaneet kuriin murkkuiässä lisääntyvän yksinhaukkumisen? Koirat ovat olleet koko ajan itsekseen 4-8h kerrallaan kotona, ongelmia ei ole ollut. Vasta nyt viimeisen parin viikon aikana on tuo teinipoika alkanut haukkumaan yksinollessaan. Ei ole eroahdistushaukkua, ihan selkeää tasaista louskuttamista. Välillä tuntuu ärsyttävän vanhempaa narttua tarkoituksella niin kauan, että saa aikaiseksi leikkiä ja mähnäämistä, jonka jälkeen saattavat peuhata yli puolikin tuntia putkeen. Ollaan testattu laittaa eri tiloihin koiraportilla erotettuna, jolloin näkevät toisensa mutta nuorempi ei pääse peuhaamaan vanhemman kanssa, lopputuloksena enemmän haukkumista. Ollaan jätetty lähtiessä vain dentastiksit, jonka jälkeen ei ole luita tms joista riidellä, peuhaavat keskenään. Ollaan jätetty enemmän puruluita, jolloin ovat nahistelleet ison osan ajasta luista /kongeista. Pääsevät aamuisin pitkälle rauhalliselle lenkille, aktiviteetteja on päivällä kun tullaan itse kotiin, on nenätyöskentelyä ja käskyjen/temppujen harjottelua sekä vapaana metsässä/puistossa juoksemista. Mutta ei tunnu vähentävän pojan äänenkäyttöä. Nyt tipahti juuri eilen postista ultraäänilaite, jolla testataan nyt sitten seuraavaksi vaikutuksia. Vanhempi narttu on pystykorva, jonka kanssa on päästy vasta joku aika sitten turhasta haukkumisesta eroon, joten pitäisi yrittää puuttua nuoren herran äänenkäyttöön, jottei laukaise uudestaan toisenkin räkyttämistä.
Meillä on 4v. leikattu narttu ja 9kk uros. Nartun kanssa ollaan väännetty kättä useaan otteeseen, on erittäin huomiohakuinen koira ja lähtee erittäin nopeasti pompottamaan ihmistä, jos siihen saa mahdollisuuden. Tämän takia meillä ei ikinä huomioida tyttöä sen omasta aloitteesta, ei saa telkkaria katsoessa pyöriä meidän jaloissa jatkuvasti jne. Uroksella taas on murrosikä parhaimmillaan, korvat on kadoksissa suurimman osan ajasta ja kaikki opitut asiat on painuneet unholaan. On kuitenkin helpommasta päästä oleva uros omien koirieni joukossa, mutta kyllä tämänkin kanssa saa rajoja asettaa ja tehdä johdonmukaista työtä.
Itse uskon, että perusta vahvalle johtajuudelle jne tehdään arjessa yleisesti, ei pelkästään sillä että koira tulee ovista viimeisenä, omistaja "syö" ensin koiran kupista ja sitten vasta koira jne. MUTTA: meillä nämä ovat niitä pieniä ylläpitäviä asioita ja "kikkoja", joilla saamme helposti etenkin tuon vanhemman koiran kanssa vahvistettua asemaamme koiran silmissä. Kyseessä on myös käytännön/turvallisuuden näkökulma: autosta hypätään ulos vasta luvan saatua, jotta ei jäädä esim, toisen auton alle, kerrostalossa asutaan joten rappukäytävässä voi olla toisia koiria, koiria pelkääviä ihmisiä tms heti oven takana joten senkin takia menen itse edellä ulos. Koirat odottavat ruokaa käskyn alla, jotta saan ne keskittymään paremmin minuun jne.
Toinen vähän asiaa viilaava juttu koskien tuota murkkuikäistä poikaa: millä olette saaneet kuriin murkkuiässä lisääntyvän yksinhaukkumisen? Koirat ovat olleet koko ajan itsekseen 4-8h kerrallaan kotona, ongelmia ei ole ollut. Vasta nyt viimeisen parin viikon aikana on tuo teinipoika alkanut haukkumaan yksinollessaan. Ei ole eroahdistushaukkua, ihan selkeää tasaista louskuttamista. Välillä tuntuu ärsyttävän vanhempaa narttua tarkoituksella niin kauan, että saa aikaiseksi leikkiä ja mähnäämistä, jonka jälkeen saattavat peuhata yli puolikin tuntia putkeen. Ollaan testattu laittaa eri tiloihin koiraportilla erotettuna, jolloin näkevät toisensa mutta nuorempi ei pääse peuhaamaan vanhemman kanssa, lopputuloksena enemmän haukkumista. Ollaan jätetty lähtiessä vain dentastiksit, jonka jälkeen ei ole luita tms joista riidellä, peuhaavat keskenään. Ollaan jätetty enemmän puruluita, jolloin ovat nahistelleet ison osan ajasta luista /kongeista. Pääsevät aamuisin pitkälle rauhalliselle lenkille, aktiviteetteja on päivällä kun tullaan itse kotiin, on nenätyöskentelyä ja käskyjen/temppujen harjottelua sekä vapaana metsässä/puistossa juoksemista. Mutta ei tunnu vähentävän pojan äänenkäyttöä. Nyt tipahti juuri eilen postista ultraäänilaite, jolla testataan nyt sitten seuraavaksi vaikutuksia. Vanhempi narttu on pystykorva, jonka kanssa on päästy vasta joku aika sitten turhasta haukkumisesta eroon, joten pitäisi yrittää puuttua nuoren herran äänenkäyttöön, jottei laukaise uudestaan toisenkin räkyttämistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinänsä voisi ajatella olevan näpertelyä, että niitä kikkakolmosia "tarvitaan" silloin kun joku on jo perustaltaan pielessä ( ihan arjen pyörittämiseksi ja hyvien koulutustilanteiden hyödyntyämiseksi), mutta mitään ns johtajuutta (mitä sillä kukin tarkoittaa...) sillä ei saavuteta. Jos koiralla ei ole korvia, niitä ei pelkillä noilla keinoin saa herkistettyä.
Koiran "murkkuvaiheessa" näkee kuinka peruskasvatus on onnistunut. Vaikka jotain häröilyä oliskin näkyvissä viettien yms kehittyessä esiin, perustaltaan laumahierarkialla kasvatetun koiran saa silti hanskaan. Murkkuikään vedoten ei missään mimessä kannata hyväksyä mitään ylimääräistä vaan hyödyntää esiin tulevat asiat koulutuksellisesti.
Kun koiralla on laumassa kaikki hyvin, häviää "eroahdistukset" ja muutkin sekoilut itsestään. Tai niitä ei esiinny alkuunkaan.
henkilö tuttavapiirissäsi tai naapurustossa sellainen joka voisi käydä päivällä koiria katsomassa? Nuorella tulee varmaan aika vähän turhan pitkäksi odotellessa, joten virkistyisi ehkä siitä että joku käy huomioimassa kesken työpäivänne. Ehkä ihan lenkin tekisi kanssaan.
Mitä tuohon alkuosan kysymykseen tulee, niin kyllä niillä pikkujipoilla oma paikkansa voi olla mutta vielä tärkeämpää on se oma jäätävä rauhallisuus joka ei anna sijaa mullikoinnille. Kaikki asiat voidaan ymmärtää oikein ja väärin ja toisilla ymmärryskyky on syntyjään parempi kuin toisilla.
Johtajuudesta en sano mitään, mutta mietin tuota ultraääntä jota aiotte kokeilla koiran hiljaiseksi saamiseen. Teillähän on kaksi koiraa... Asutte kerrostalossa... Oletko nyt miettinyt ihan loppuun saakka? Ultraääni, jonka tarkoitus on rankaista koiraa epämiellyttävällä äänellä sen haukkumisesta, rankaisee samalla monia muitakin ja tekeekö narttunne sillä hetkellä jotain väärää tai tekeekö naapurin kissa sillä hetkellä välttämättä jotain väärää, miksi niitä rangaistaan?
Sitruunapantaa en välttämättä haluaisi kokeilla, mutta kyseessä on myös pitkäkarvainen koira, joten aikaisemmasta kokemuksesta tiedän ettei välttämättä toimi panta kunnolla ( luonnollisesti ensisijaisesti haluaisin että korjaus tulisi suoraan sille joka haukkuu). Kuitenkin molemmilla peuhatessa jne tulee haukkumista, joten ultraääni korjaa molempia. Ja mietin myös mahdolliset naapureiden lemmikit, talossa on vain yksi koira meidän omien lisäksi ja sekin ylimmärrä kerroksessa toisessa päässä taloa, joten oletan ettei kantaudu sinne asti.
Ja mieluusti käyttäisin puhtaasti koulutuksellisia jne tapoja, mutta eivät tunnu tähän herran juuri nyt auttavan.
Suositan valerianan käyttöä koska haukkupantaa oppii huijaamaan ja kuonokoppaa ei saa jättää yksin olevalle eläinsuojelullisista syistä: pitää päästä juomaan ja oksentamaan tarpeen vaatiessa jos ei ole valvontaa. Sen sijaa valerianan lisäksi havaitsin omalla ''häirikölläni'' hyväksi rustoluut sekä kuiva luut jossa oli sisään laitettu esim. maksa tahnaa tai raakaa lihaa. Sitä kolusi ja kalusi tunnit läpeensä eikä jaksanut vaivautua mun lähdöstä enää kun oli parempaa tekemistä. S-marketista saa pussillisen rustoluita (Oscar) ja eläinkaupoista kuivia isoja luita.
Valerianaa täältä: http://www.findogs.fi/kauppa/product_details.php?p=2281
Järjestä nuorelle puuhaa niin menee energiaa siihen, varsinkin jäisiin luihin menee yllätävän paljon energiaa ja aikaa eikä jaksa illemmasta enää melskata. Yksi sakemannin omistaja kertoi että kun vaihtoi täysin pakastelihoihin niin turha säätäminen jäi niiden jälkeen kun joutui ekaa kertaa elämässään käyttämään jopa puruansa luiden ja lihojen jauhamiseen.
toi valerian oliki uus juttu, ei oo aikasemmin tullu vastaan. Pitääki viimeistään uutenavuotena testata kun tuo vanhempi säikkyy raketteja:)
Raakoja pakasteluita olen kanssa harkinnut, mutta meneeköhän maha kuinka helposti niistä sekaisin? Tuolla vanhemmalla on tosi herkkä maha ja kumpakaan ei esim. raakaa nautaa siedä ollenkaan. Ovat kyllä kypsiä putkiluita saaneet kaluttaviksi
En itse usko noihin ovista ensin, syö ensin -juttuihin, mutta käytännöllistä on opettaa koira odottamaan lupaa mennä ulos, meni sitten edeltä tai jälestä, mutta vasta luvan saatuaan. Sama homma autossa, vasta luvalla saa hypätä ulos. Itellä kovatahtoinen narttu, nyt 1,5v. Korvat oli kadoksissa n. 9kk-12kk ajalla ja käskyjä suorastaan uhmattiin. En lähtenyt rallatuksiin mukaan vaan ovelasti sain kierrettyä tahtoni läpi ja sitten yhtenä päivänä näki jo korvien asennosta, että rallattelukausi on ohi.
Parhaiten sain koiran kunnioittamaan itseni huomioimattomuudella. Lisäksi pyrin nopeasti siihen että suurimmaksi osaksi saan kehua ja vähemmän mitään moitteita tai konfliktejä. Ensimmäiset taistelut tuli esineiden luovuttamisesta. Siinä parane mennä huutelemaan koiralle tai fyysisesti pakottamaan, vaan ottaa asenteen ettei päästä itse esineestä irti ennen kuin koira luovuttaa. Koirat antaa yllättävän äkkiä periksi. Meillä oli kiire saada koiran luonne vähän tasaantumaan, koska kasvoi hurjaa vauhtia pentuna ja nyt on reilu 50kg ja pentuna oli kova taipumus hyökätä muristen kimppuun kun puolusti esim luuta. Onneksi saatiin koira luotettavaksi eikä tarvi pelätä että se enää hyökkää lasten kimppuun.