Olen täysin aloitekyvytön. Sairastin psykoosin kesällä ja olin laitoksessa. Nyt olen kotona enkä saa mitään tehtyä. Olen masentunut. Onko muita masentuneita jotka vaan makaa sohvalla? Suihkussa pitäisi käydä, pyykätä ja laittaa ruokaa. Vaatehuolto on retuperällä. Kaikki tuntuu turhalta.
Onko muita tällaisia?
masisdepis.
5114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vuosikymmeniä kestänyt masennus plus liuta muita psyykenongelmia, pyykkiä olen pessyt viimeksi pari kuukautta sitten ja ruokaa en jaksa laittaa eikä ruoka edes maistu. En saa mitään tehtyä, asiat vaan kasaantuvata koko ajan, mikä ahdistaa lisää. Suihkussa olin kesällä käymättä 2 viikkoa yhtäperää, mutta nyt olen saanut itseni pakotettua siihen lähes päivittäin. Koko ajan väsyttää, en pysty lukemaan mitään enkä katsomaan tv:tä.
Oletko yksinäinen? Minulla on perhe ja mies joutuu tekemään kaikki taloustyöt. En uskalla käydä kaupassa. Kaikki rahaan liittyvä ahdistaa. Minäkään en pysty keskittynään lukemiseen enkä tv.n katseluun. Kaikki todellakin kasaantuu.
Olen. Lisäksi rahat lopussa ja velkaakin useita satoja euroja. Hyvä että olet sentään perheellinen, jotain positiivista. Syötkö jotain lääkkeitä masennukseen? Käytkö terapiassa tai oletko hakenut sellaiseen? Minulla on lääkityksenä Seronil muttei se juurikaan piristä, se onkin määrätty pääasiassa vaikeaan ocd:hen. Olen kokeillut lähes kaikki masennuslääkkeet eikä mistään ole merkittävää hyötyä masennus-/ahdistusoireistoon.
Syön olanzapiniä ja seroguelia. En ole hakenut terapiaa. Käyn avopuolella puhumasssa kerran viikossa. Pitää vaan yrittää jaksaa. Velat painaa meilläkin.
Ei pahalla, mutta oletko miettinyt että loputon masennuksen tunteesi ja voimattomuus voivat johtua syömistäsi neurolepteistä?
Oma parantumiseni alkoi siitä, kun lopetin lääkkeet ja lepäsin kotona tehden vain kodin pikku askareita vuoden ajan.
Vuoden oleilun jälkeen olin voimaantunut sen verran, että etsin töitä. Ja menin töihin.
Paluu takaisin normaaliin elämään tuntui aluksi raskaalle, mutta se kannatti.
Minulla taustalla psykoottinen masennus.
Mitään terapioita en saanut koskaan, sillä minulle selitettiin koko ajan, että olen liian sairas terapiaan tai työelämään.
En kiellä sitä ettenkö olisi ollut neuroleptien aikaan aivan sekaisin ja kuutamolla, mutta en saanut lupaa lopettaa lääkkeitä. Tein sen päätöksen omaisteni kannustamana, sillä hekin huomasivat miten lääkkeiden syömisen aikaan elämä kaikkosi minusta.
Voimia sinulle.