Millaisia oireita

Epäiletkö sairastuneesi?

Oireita on niin paljon erilaisia kun on sairaitakin. Minä kärsin muusta kaksisuuntaisesta enkä ole oikeastaan edes kiinnostunut enää enempää tutkituttamaan että mikä sen tarkka nimi olisi.

Mielialavaihdokset nopeita, joskus päivän sisällä useita laskuja ja nousuja ja toisinaan mieliala pysyy samana viikkoja. Pahin on depressio, joka saattaa viilettää jyrkästi ja alhaalta. Silloin saatan olla ahdistunut ja jopa psykoottinen tai vähintääkin sekava, itsetuhoinen tai ihan vaan tyhjä ja voimaton. Depressiollakin on monta ilmenemismuotoa. Ona vaikeaa pitää elämää kasassa saati pukeutua aamuisin. Näytän homssuiselta ja fyysisenkin voimat aivan loppu.

Sitten on nousu. Silloin ei edes muista että on jollain tapaa sairas vaan on kuin olisi valaistunut ja ymmärtää kaiken elämästä, on niin helvetin onnellinen. Keksii kaikkea hauskaa ja kehittää itseään, ostaa uusia vaatteita ja panostaa ulkonäköön. Seksuaalinen virittyneisyys, energia, virta, tehokkuus, sosiaalisuus, puheliaisuus, nauru.... Joskus menee yli ja käyttää hirveitä summia tai viimeiset rahat johonkin jälkeenpäin ajateltuna outoon, esim askartelutarvikkeisiin koska keksi, että rakentaa jättimäisen nukkekodin tai virkkaa joululahjanaruista liivejä. Mitä milloinkin... Kotona saa silloin nauttia laulu- ja improvisaatioesityksistä ja puoliso voi mennä aikaisin nukkumaan kun minä tiskaan ja siivoilen nukkumaanmenoaikana.

Hoitoon päädyin jo alaikäisenä, ystävä huolestui. Aika ennen hoitokontaktia oli kaoottinen ja siihen liittyi kaikenlaisia seikkailuja, miehiä, alkoholia, viiltelyä, koulun keskeyttäminen, hiusten (kauniiden pitkien) ja ripsien kyniminen ym.

Elämän tasaantuminen, koulupaikka, koti ja hyvä puoliso sekä vakaa hoitokontakti pitävät minut veden pinnalla. Sairauteen liittyy olennaisesti sellainen sekoaminen, jolloin langat lähtevät käsistä ja huomaat sen vasta jälkeenpäin.

Sairaus on todettu sellainen tutkimuksien jälkeen aina sivulauseissa, sillä minä ja kaikki hoitajani ja lääkärit ollaan pyritty rakaisukeskeiseen työskentelyyn. Minulla saattaa olla myös eräs persoonallisuushäiriö, mutta sillä ei ole mitään merkitystä niin pitkään kun hoitajani ja minä pyrimme keksimään luovia keinoja selvitä arjessa ja tietoisesti muuttamaan käytöstäni. Oireiden ja paskojen juttujen tuijottelu on mielestäni turhaa ja voimaannuttavinta on miettiä miten palanen menisipaikoilleen eikä miksi ne aina puuttuu siitä.