Heips!
Tarinani on seuraavanlainen:
Olen kohta noin vuosi sitten aloittanut uuden suhteen minulle täydellisen miehen kanssa, hän ottaa minut kaikin puolin huomioon, kertoo joka päivä rakastavansa minua ja on luotettava, rehellinen ja kaikin puolin ihana. Silti pelkään koko ajan että mitä jos hän jättää minut ja kaikki tuo on vain valhetta mitä kertoo.
Koin edellisessä viiden vuoden suhteessani eron niin, että minua petettiin, jonka jälkeen heti jätettiin. Se oli kuin isku vasten kasvoja koska vielä edellisenä iltana hän oli tunnustanut rakkauttaan. Asiaa ei koskaan selvitetty, vaan minut heivattiin puhelimessa. Jonka jälkeen menin yhteiselle asunnolle pakkaamaan tavaroitani, mutta mies ei tullut paikalle, eikä asiaa selvitetty sen jälkeen, hänen mielestään siinä kun ei ollut mitään puhuttavaa.
Siitä vuoden päästä tapasin tämän nykyisen mieheni. Olen täysin onnellinen ja pelkäänkin että se otetaan minulta pois. Ajattelen asioita kauhean negatiivisesti, että eihän kukaan voi olla näin onnellinen. Pelkoni on päivittäistä. Saatsn purskahtaa välillä töissä itkuun, kun pelkään niin paljon että hän ei haluakaan olla kanssani. Olen käynyt asiasta puhumassa työterveyshuollon terapeutin kanssa, mutta en kokenut siitä olevan apua. Yritän kyllä päivittäin hokea itselle että meillä on kaikki hyvin (niin kuin onkin) hän rakastaa minua, eikä aio lähteä. Silti se ei auta.
Kysyn joka päivä häneltä samat kysymykset, välillä itkien ja välillä muuten vain, että eikai hän jätä minua ja että kai hän varmasti rakastaa. Joka kerta ja aina yhtä hyvän tuulisena hän jaksaa sanoa rakastavansa ja haluavansa olla kanssani jne. Mikä neuvoksi?
Ja toivoisin saavani järkeviä, enkä mitään ilkeily vastauksia, tiedän itsekin olevani naurettava, mutta en vain yksin kertaisesti voi asialle mitään ja tämä vaivaa. Haluaisin olla taas oikeasti onnellinen ja nauttia elämästä hänen rinnallaan!
Tarinani on seuraavanlainen:
Olen kohta noin vuosi sitten aloittanut uuden suhteen minulle täydellisen miehen kanssa, hän ottaa minut kaikin puolin huomioon, kertoo joka päivä rakastavansa minua ja on luotettava, rehellinen ja kaikin puolin ihana. Silti pelkään koko ajan että mitä jos hän jättää minut ja kaikki tuo on vain valhetta mitä kertoo.
Koin edellisessä viiden vuoden suhteessani eron niin, että minua petettiin, jonka jälkeen heti jätettiin. Se oli kuin isku vasten kasvoja koska vielä edellisenä iltana hän oli tunnustanut rakkauttaan. Asiaa ei koskaan selvitetty, vaan minut heivattiin puhelimessa. Jonka jälkeen menin yhteiselle asunnolle pakkaamaan tavaroitani, mutta mies ei tullut paikalle, eikä asiaa selvitetty sen jälkeen, hänen mielestään siinä kun ei ollut mitään puhuttavaa.
Siitä vuoden päästä tapasin tämän nykyisen mieheni. Olen täysin onnellinen ja pelkäänkin että se otetaan minulta pois. Ajattelen asioita kauhean negatiivisesti, että eihän kukaan voi olla näin onnellinen. Pelkoni on päivittäistä. Saatsn purskahtaa välillä töissä itkuun, kun pelkään niin paljon että hän ei haluakaan olla kanssani. Olen käynyt asiasta puhumassa työterveyshuollon terapeutin kanssa, mutta en kokenut siitä olevan apua. Yritän kyllä päivittäin hokea itselle että meillä on kaikki hyvin (niin kuin onkin) hän rakastaa minua, eikä aio lähteä. Silti se ei auta.
Kysyn joka päivä häneltä samat kysymykset, välillä itkien ja välillä muuten vain, että eikai hän jätä minua ja että kai hän varmasti rakastaa. Joka kerta ja aina yhtä hyvän tuulisena hän jaksaa sanoa rakastavansa ja haluavansa olla kanssani jne. Mikä neuvoksi?
Ja toivoisin saavani järkeviä, enkä mitään ilkeily vastauksia, tiedän itsekin olevani naurettava, mutta en vain yksin kertaisesti voi asialle mitään ja tämä vaivaa. Haluaisin olla taas oikeasti onnellinen ja nauttia elämästä hänen rinnallaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
No sinulla tuntuu olevan suhde hyvällämallila.Oma luottamuksesi vaan horjuu,edellisen suhteen kariuduttua.Luota kumppaniisi,niin luottamus lujittuu molemmilla.Onnea ja pitkää suhdetta teille.
Suhde loppuu varmasti ,kukaan ei halua kuulla samoja kysymyksiä jatkuvasti ne alkavat kyllästyttää ja tympäistä ja ajanoloon ero tulee varmasti kyllästymisen vuoksi.Muutu itse et voi toista muuttaa.
Mulla vähän samantapainen ongelma, mutta toisesta näkökulmasta: olen nyt puolisen vuotta seurustellut miehen kanssa, jonka tausta on hyvin identtinen sinun taustasi kanssa. Hän ei (tietääkseni) itkeskele asiasta, eikä järjestä mitään epäluottamuskohtauksia, mutta on todella varovainen suhteeni, ja luulen ettei hän luota minuun vieläkään. Ehkä olen enemmänkin sellaisen hiljaisen tarkkailun alla.
Sinun parisuhteesi ja miehesi vaikuttaa ihanalta - vaikutat löytäneen todellisen arteen. Totuushan on, ettei tässä maailmassa ikinä voi täysin luottaa keneenkään. Rakastuminen sisältää aina riskin, mutta se on kuitenkin riski, joka kannattaa ottaa.
Sinun ja oman miehenikin kannalta toivon, että oppisitte molemmat vielä luottamaan ja antaisitte rakastaa itseänne, menneisyyden haavoista huolimatta :)
se voi olla että vika EI ole sinussa vaan hänessä kun ei ymmärrä itse osoittaa joka päivä miten rakastaa, vaikka HETI aamulla. minulla myös törkeä mies joka tietää että entinen petti mutta nousee aamuisin sängystä kuin kusipää karhu :/