elikkä kerron nyt tänne mikä mulla on ollut liian pitkään ongelmana.
En uskolla treffata naisia ollenkaan koska jännitän/ahdistun ihan helvetisti siitä että jos pääsisin naisen kanssa vähän pitemmälle kun kaverisuhteeseen. En tiedä mistä kaikki on alkanut mutta seurustelun ajattelu saa itseni tosi ahdistuneeksi joka johtaa siihen että rupeen oikeasti voimaan erittäin pahoinvoivaksi,ahdistuneeksi ja tuntuu siltä että oireilu ei lopu.
eniten ärsyttää siinä se että jos nainen on kiinostunut minusta ja haluaisi kanssani vaikka lähteä ulos/treffeille niin samantien mielessäni välähtää moni aisia jotka saavat minut erittäin ahdistuneeksi ja en yksinkertaisesti halua edetä asiassa eteenpäin, vaan sulkeudun ja en ole yhteydessä naiseen ollenkaan koska voin niin helvetin pahoin että ahdistus voittaa yksinkertasesti mieleni.
Eli siis mitään ei edes oikeasti ehdi tapahtua ennenkuin alan jännitämään ihastumista liikaa ja ajattelen sitä kokoajan siten että ruokakaan ei maistu ja kaikki tuntuu niin pahalta.
En kykene tekemään mitään ja haluan että ihastumisen tunne lähtee pois koska heti kun se on lähtenyt niin oloni on taas aivan normaali ja jonkinajan kuluttua tunnen että haluisin seurustella, koska sinkkuelämä alkaa olee tylsää
Ja tähän loppuun nyt sanon että en ole koskaan seurustellut kyseisen vaivan vuoksi, eikä baarissakaan huvita se että yrittäis kännissä mennä iskemään ketään naista koska yhdenillan jutut eivät kiinosta. Ja älkää tulko kommentoimaan mitään typerää vaan toivon että saisin jonkinnäkösiä positiivisa palautteita! :(
Antakaa neuvoja miten pääsen tästä yli tai olenko ainot tämän asian kanssa kiitos! :I
PS. ehkä saattaa olla vähän paskasti kirjoitettu mutta asiaa on vaikea saada sanoiksi
En uskolla treffata naisia ollenkaan koska jännitän/ahdistun ihan helvetisti siitä että jos pääsisin naisen kanssa vähän pitemmälle kun kaverisuhteeseen. En tiedä mistä kaikki on alkanut mutta seurustelun ajattelu saa itseni tosi ahdistuneeksi joka johtaa siihen että rupeen oikeasti voimaan erittäin pahoinvoivaksi,ahdistuneeksi ja tuntuu siltä että oireilu ei lopu.
eniten ärsyttää siinä se että jos nainen on kiinostunut minusta ja haluaisi kanssani vaikka lähteä ulos/treffeille niin samantien mielessäni välähtää moni aisia jotka saavat minut erittäin ahdistuneeksi ja en yksinkertaisesti halua edetä asiassa eteenpäin, vaan sulkeudun ja en ole yhteydessä naiseen ollenkaan koska voin niin helvetin pahoin että ahdistus voittaa yksinkertasesti mieleni.
Eli siis mitään ei edes oikeasti ehdi tapahtua ennenkuin alan jännitämään ihastumista liikaa ja ajattelen sitä kokoajan siten että ruokakaan ei maistu ja kaikki tuntuu niin pahalta.
En kykene tekemään mitään ja haluan että ihastumisen tunne lähtee pois koska heti kun se on lähtenyt niin oloni on taas aivan normaali ja jonkinajan kuluttua tunnen että haluisin seurustella, koska sinkkuelämä alkaa olee tylsää
Ja tähän loppuun nyt sanon että en ole koskaan seurustellut kyseisen vaivan vuoksi, eikä baarissakaan huvita se että yrittäis kännissä mennä iskemään ketään naista koska yhdenillan jutut eivät kiinosta. Ja älkää tulko kommentoimaan mitään typerää vaan toivon että saisin jonkinnäkösiä positiivisa palautteita! :(
Antakaa neuvoja miten pääsen tästä yli tai olenko ainot tämän asian kanssa kiitos! :I
PS. ehkä saattaa olla vähän paskasti kirjoitettu mutta asiaa on vaikea saada sanoiksi
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen 25-vuotias mies ja minulla on täysin sama ongelma enkä minäkään ole sen takia koskaan seurustellut. Pelkään kyllä kaikkia mahdollisia sosiaalisia tilanteita joten tämäkin pelko josta seuraa kova ahdistus kuuluu varmasti tämän taudin kuvaan.
En kyllä osaa sanoa voiko tästä päästä eroon. Omalla kohdallani pelkään ja olen lähes varma etten voi koskaan seurustella vaikka olen halunnut sitä todella paljon jo monta vuotta. Ahdistus kyllä helpottaa heti kun luovun siitä ajatuksesta että edes yrittäisin seurustella mutta tilalle tulee paha masennus ja tuntuu että elämässä ei ole mitään järkeä. Pahalta näyttää. :(
Tällä palstalla tuntuu olevan niin hiljaista että aika harvoin täällä edes saa mitään vastausta.
on tuolla aiemmin esimerkiksi naiset pelottaa -otsake jo keskusteltukin
Itsellä taas on ongelmana että en saa naista kiinnostumaan itsestäni, olen ollut ihastunut mutta nainen on selvästi aika evvk. pahempi ongelma sanoisin.
No en minäkään naista saa kiinnostumaan itsestäni ja mitä hyötyä siitä olisikaan vaikka saisin jos kerran en pysty seurustelemaan.
Tsemppiä vaan. Ehkä pienoinen siedätys olisi tarpeen? Onko teillä naispuoleisia ystäviä? Pystyttekö olemaan heidän kanssaan rennosti? Ihan siis pelkkiä ystäviä, joiden kanssa hengatessa ei tarvitsisi edes pelätä mitään enempää.
Muistakaa, että ensisijaisesti oma halu ja tahdonvoima vaikuttaa asioihin on se ratkaiseva tekijä. :)
Onhan minulla kyllä ihan hyviäkin naispuolisia ystäviä kenenkanssa pidän olla jos nään heitä vaan, ja hekin kyllä pitävät mua mukavana kaverina ja pystyn olemaan heidän kanssa rentona ja välillä ihan hauskakin :)
ja mullakin on siis taustalla tommosta sosiaalistentilanteiden pelkoa mutta olen käynyt nyt varmaankin kaksi vuotta terapiassa joka on auttanaut valtavasti sosl pelkoihin mutta tämä ihastumisasia on viellä jotenkin niin ''raskas'' asia mulle vielä :P ja olen vasta siis 18 vuotias :I