Haluan poist tästä oravanpyörästä, tästä synkästä ja harmaasta maasta. Haluan kuolla tai haluan ainakin pois Suomesta. Vaikka tuskinpa nämä henkiset ongelmat missään toisessakaan maassa itsestään paranisivat. Tuntuu jokatapauksessa siltä että elämä jossain toisessa maassa voisi saada minut näkemään asiat hieman eri tavalla.
En halua/jaksa elää Suomessa
Pian 25-vuotias
34924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Huoh.
Kyllä viina auttaa
mikäs NYT tuo taas
joo kyllä tämä 8 kuukauden joka talven kärsimys on aika masentava tekijä. Siinä kun ajattelet, että seuraavan kerran voit nauttia auringosta noin toukokuun puolessavälissä niin siihen on vielä muutama päivä :D
Kannattaako siinä piehtaroida?
Tuntuu että ihmiset yliarvioivat tällaiset. Kesällä kun on helle, niin ollaan mukamas jossain taivaassa. Kun sataa räntää, niin hirveä kärsimys. Molemmat ovat yliarvioita, Säällä on paljon pienempi merkitys oikeasti.
Pimeyteen kannattaa hankkia esim. kirkasvalolamppu.
Kuka masentunut edes jaksaa ajatella ulkomaille muuttoa? Mulle se on ainakin mahoton asia, koska en jaksa järjestää sitä, se on liian iso juttu.
Mitä useampi vuosi on mennyt masennuksen kourissa, sitä enemmän on alkanut valo ja aurinko vaikuttaa mielialaani. Kesällä masennus lähestulkoon katoaa, mutta syksyllä ja talvella se kuristaa otteeseensa.
Niinpä, eli podet jotain kaukokaipuuta. Pois täältä! Minne oikeastaan kaipaat? Pois? Vain pois nykyisestäkö?
Oletko miettinyt, miten ja millä aiot elää siellä kaipauksesi "ulkomailla"? Onko sinulla jotain erityisiä taitoja tai kykyjä, joilla saisit itsellesi ammatin ja aseman ulkomailla, kun heillä on niitä omiaankin otettavaksi? Vai odotatko, että kaikkialla on sama sosiaaliturva, joka takaa sínulle minimin, johon olet Suomessa tottunut vaikka vain fattan asiakkaana? Oletat siis olevasi MENESTYS ulkomailla. Miten voit olla "menestys" ulkomailla, jos et ole sitä edes kotimaassasi?
Eli semmoista "oravanpyörää" sinulle.
No en voikkaan mutta eikai kukaan ole kieltänyt haaveilemasta.
Ei tietenkään ole.
Minä lähdin. Pian 18 vuotta sitten pakkasin kamat, otin lapset mukaan ja lähdettiin.
Ja täällä ollaan edelleen, eikä takaisin hinguta!
Lapset oli alle kouluiän. Minulla oli vakituinen työpaikka kunnalla josta otin vuoden virkavapaan. Ihan uuteen ja tuntemattomaan hypättiin. Maan kieltä ei osattu, työpaikkaa ei ollut, asunto yksi huone toisten ihmisten nurkissa.
Mutta Suomeen jääminen ei ollut vaihtoehto. En eläisi enää jos oltais jääty. en olisi elänyt moneen vuoteen. Syitä en kerro, mutta elämä oli sietämätön. Mikä tahansa parempi. Sitten se kuolemakin.
Kovalla sisulla ajoin elämän sujumaan. Sain oman alani työtä, opiskelin kielen työ ohella ja lapset oppi kahdessa kuukaudessa päiväkodissa. Puhuvat nyt molemmat sujuvasti paikallista kieltä sekä englantia. Molemmilla täkäläiset tyttö- ja poikaystävät joiden kanssa asuvat.
Ymmärrän, että masentuneena tulee kaikenlaisia ajatuksia. Pitää kuitenkin olla 100% varma ja vielä 100% ennenkuin lähtee toteuttamaan. Se vaatii todella kovaa sisua ja rautaista tahtoa. Ainakin jos ei ole ketään joka auttaa alkuun.
Meillä onnistui. Olen kiitollinen ettemme enää ole Suomessa! Kylmät väreet selässä kun ajattelenkin nykytilannetta siellä!
Myönnän kyllä sen ettei minusta olisi yksin lähtemään mihinkään ulkomaille ja elämään siellä joten joudun unohtamaan koko jutun.
Olen myös jo vuosia yrittänyt hahmotella miten pääsisin talvikausina pois Suomesta. En koe elämääni elämisen arvoiseksi talvikautena, eikä siihen ole mitään muuta selitystä kuin valon puute ja kylmyys. Joillekin heikommille ihmisille talvessa selviäminen nyt vaan on liikaa.
En haluaisi vakituisesti pois Suomesta, sen verran täällä on tärkeitä ihmisiä, mutta talvisin minusta ei ole mihinkään, edes ystäviwen kanssa olemiseen. Suomessa oleminen ei kohenna elämääni mitenkään, vaan ainoastaan hallitsee minua aivan liikaa. Työnteko on järjetöntä kun unta tuntuu tarvitsevan 14h/vrk, eikä minulla ole enää muistia eikä keskittymiskykyä työssäni. Parisuhteessakin ollaan vaan odottamassa kevättä, ja puolet vuodesta ja elämästäni valuu hukkaan odottamiselle ja kärsimykselle. Haluan j atarvitsen siihen muutoksen.
Mullakin haaveena päästä pois täältä! Ja alottaa puhtaalta pöydältä jossain ihan muualla. Mutta ei varmaan ikinä tule onnistumaan. Opiskelu ja ihmissuhteet menevät päin helvettiä. Oon yrittänyt nyt ruveta kuntoilemaan enemmän parempi vaihtoehto kotona yksin nyhjäämiselle, mut ei siitäkää näytä oleva mitään apua :( en tiiä kauankoha tätä jaksaa enää..
Joogaa ja juo teetä voi tehdä ihan kotona molempia. Vaan (anteeksi nyt vain) tiedostetaan millä voisi kohentaa oloa vaan ei haluta joissakin tapauksissa torjutaan apukin lopulta syrjäytyen: MAAILMA ON PAHA :D
Mulla on oikeasti masentunut kaveri eikä hän osaa enää pyytää kahville mutta kun menen hänen luonaan käymään niin se pieni hymy kruunaa päivän. On toki päiviä ettei avaa ovea mutta sitten annan olla ja tulen viikon päästä uudestaan. Usein soitan saako tulla etten turhaa tule tai jos toinen haluaakin olla rauhassa.
Masentunutta ei saa jättää yksin syrjään vaikka mieli onkin maassa, yhtälailla nekin kaipaa seuraa kuten muutkin. Ainoa mitä en tosiaan ymmärrä on koko maailman kääntäminen itseään vastaan ja haistattelu avulle, eihän se aja asioita suuntaa tahi toiseen?!
Kuka tässä on apua torjumassa täh?! Ja mitä tarkoitat tuolla "oikeasti masentuneella" jos ei itsellä henkkoht kokemusta masennuksesta niin ei tarvitse tulla tänne arvostelemaan. Ja kaikilla ei valitettavasti vaan niitä kavereita ole tai kuten minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja olen kyllä hakenut apua. Kaikki ei ole niin mustavalkoista.
Samoin minä olen hakenut apua mutta nyt olen taas siinä pisteessä että tuntuu etten jaksa enää ottaa sitä apuakaan vastaan. Kun tietäisitte itse miltä tuntuu kärsiä vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja jatkuvasta ahdistuksesta niin ymmärtäisitte miksi se avun hakeminenkaan ei ole niin helppoa. Eikä sekään välttämättä kaikkia auta vaikka hakee apua. Mielestäni olen yrittänyt sen minkä pystyn mutta jos kaikki asiat tuntuu liian ahdistavilta niin jossain vaiheessa se raja tulee vastaan.
Yleisellä tasolla puhuin enkä osoitanut ketään, voi luoja :D
Hei me ollaan netissä kaikki anonyymejä ja ajatusten vaihtoa harjoitamassa, ei kasvotusten. Kannattaa hetkeksi laskea kilpi alas ennen huutoa. Sanoinhan että menen itse käymään kaverini luona koska ei muuten halua lähteä ihmisten ilmoille ja asia on ok mulle. Oikeasti masentuneeksi miellän jo sellaisen joka ei enää pääse koti ovea pidemmälle ja puheluihin jää jo useampana kertana vastaamatta, on itse myöntänytkin tämän että mieli painuu alemmas hiljalleen eikä mikään kiinnosta, pitäisikö viimeisenkin kaverin jättää yksin sitten, häh?!
Sekö on ratkaisu että jäädään nettiin riehumaan ja saadaan entistä surkeampi mieli? Suurimman osan palveluista ja ainakin meidän sos.virkailijan kautta voi kysyä tukikaveria joka tulee kotiin asti jeesimään joten pelkotilatkaan ei ole enää este oikeastaan. Tukikaveri auttaa sitten arjen pyörityksessä ja rohkaisee lähtemään ulos kanssaan. Ikävää jos kaikilla paikkakunnilla ei ole vielä toimivaa tukikaveri toimintaa mutta ainahan sitä voi kysäistä. Ja jos nyt räkästään heti sanalle vapaaehtoinen niin hei, jostain sitä pitää aloittaa? Toki valintana on täysi yksinäisyys ja jäädä nettiin huutamaan, tämähän on vapaa maa ;)
Ihan tosissani sanon ettei mua ainakaan säälitä jos kadulla näkee että mennään kysymään voisiko olla avuksi tai onko kaikki hyvin ja vastauksena saa: painu sinä ***** muualle! Okei, homma selvä jää angstaa siihen sitten jos ei huvita.
Toi on muuten totta! Siis toi, että jotkut ei anna auttaa itseään. Jos ei hyväksy muiden tarjoamaa apua, niin sitten se kyllä on vähän omaakin syytä, jos tuntuu kurjalta. Enkä tarkoita tota pahalla, vaan onhan se nyt ihan loogista, että jos mulla on nälkä, ja joku tarjoaa härän leikkelettä, enkä ota vastaan, niin saan syyttää itseäni siitä että on tyhjä maha.
Monien masentuneiden pitäisi ymmärtää se, että ei siinä tarvitse uida atlantin toiselle puolelle tai siirtää vuoria paljain käsin. Kyse on vaan siitä, että edes yrittää noudattaa muiden antamia neuvoja. Kyllä siinä parantumisessa iso osa on asenteesta kiinni. Mutta toki on sellaisiakin tapauksia, että joku on jo niin toivottomassa tilassa, ettei jaksa enää edes kuunnella, mitä sanottavaa avuntarjoajalla on. Kuitenkaan kaikki niistä henkilöistä, jotka kuvittelevat kuuluvansa tuohon kategoriaan, eivät oikeasti edes sinne kuulu, vaan tavallaan lietsovat itseään ihan turhaan.
Ja en siis todellakaan sano, että masennus olisi keksitty juttu tai kokonaan itsestä kiinni, vaan tarkoitan, että masentuneiden pitäisi yrittää suhtautua avuntarjoajiin ja parantumiseen positiivisemmin. Ei ikinä kannata ottaa sitä asennetta, että "jäämpä makaamaan sänkyyn, kun mitään hyvää ei tule mulle koskaan tapahtumaan". Sellainen asenne on vain ja ainoastaan itsensä sataprosenttista kusettamista.
Muistakaa: Pimeys on vain illuusio, joka johtuu valon puutteesta. Niin käytännön- kuin symbolisellakin tasolla.
Mikäs NYT tuo
Suositan sos.tilanteiden pelosta kärsivien katsovan tämän kanavan videot, painotus ja syvennys aiheeseen joka avasi jopa tällaisen ''taviksen'' näkökantaa aiheeseen:
https://www.youtube.com/user/Sebastiaandoc/videos?sort=dd&shelf_index=0&view=0
Eihän täällä varmaan kukaan riitaa ole haastamassa :D mutta varo yleistämästä kyllä uskon että monet masentuneet ovat käyneet hakemassa apua ja varmasti myös tietävät mistä sitä saavat, mutta kynnys käydä ylipäätänsä hakemassa sitä on varmasti monelle korkea. On hienoa että autat ystävääsi. Mutta ei se masennus millään joogaamisella lähde.
Sen avun hakeminen pitää lähteä itsestä ja omasta halusta avautua asioistaan.
Hei, Sinä olet täysi-ikäinen. Mikä kieltää sinua lähtemästä?
On niin monta tapaa hankkia paikka lähes mistä tahaansa ulkomailta ja elää siellä. Ainakin useampia kuukausia.
Googeloi mahdollisuuksia. Siellä on infoa ennemän kuin yksikään ihminen tarvitsee!
Vaatii vain vähän energiaa ja vaivan näkoä keksiä itselle juuri se sopivin paikka.
Ota reippasti yhteyttä paikkoihin jotka tunnet sopiviksi. Sähkopostilla se toimii kaikista helpoiten ja nopeiten.
Vain haaveille lähdostä, ei saa sinua yhtään eteenpäin. Tarvitsee osallistumista, oma-alotteisuutta ja toimintaa laittaa rattaat pyorimään.
Hyvää matkaa!!!!!!!!!!!
Muuta pois Suomesta! Muuta niin pian kuin mahdollista, jotta pääset eroon ongelmistasi. Tee elämässäsi joku radikaali muutos/päätös. Ja älä jätä sitä vain ajatustasolle, vaan toteuta se myös käytännössä.
Äläkä sano "en osaa, eikä sitä kuitenkaan tule tapahtumaan". Se on Joko Tai. Joko teet muutoksen (eli aloitat tänään nyt heti) ja tulet aikanaan onnelliseksi, Tai sitten jätät tekemättä. Valinta on sinun käsissäsi.
Jaksamisia!
Mä olin aika hankalassa jamassa itseni kanssa tämmöisessä keskikokoissessa kaupungissa jossa on paljon työttömyyttä jne... söin masispillereitä, join jne.. sitä perussettiä. Sitten ryhdistäydyin sen verran että hommasin duunipaikan ihan toiselta puolen suomea mutta mistä tosin en tuntenut ketään ja olin edelleen ongelmissa itseni kanssa. No, se muutto ei mun kohdalla ainakaan auttanut asiaa koska itse koin että kuljetin vain ongelmani mukanani sinne. Mä oon kuullu jonku sanovan ettei merta edemmäs kalaan lähtö sillon kannata jos asiat on päin helvettiä. Ensin pitää hoitaa itsensä kuntoon, oma elämänsä kuntoon ja sitten lähtee. Tai näin mä ainaki itse ajattelen. Sen reissun koin entistäkin rasittavampana kuska tulin entistäki yksinäisemmäksi, se johti mut sekakäyttöön eli popsin jo rauhottavia ja alkoa. No, ei se kaikilla näin mene mutta näin silti ajattelen asiasta.
Silti aina täytyy vain tarttua toimeen jos jotain elämäänsä haluaa. Se on niin yksinkertaista.
Juha Tapio - luvattu maa
http://www.youtube.com/watch?v=iwZnCWPNglA
Nina Åström - Tahdon kertoa taivaasta
http://www.youtube.com/watch?v=7ZnKeMiXInc
http://www.youtube.com/watch?v=rujFuZuB7yc
Anna elämäsi Jeesukselle Kristukselle, niin nähdään luvatussa maassa!
Tämä aika mikä täällä vietetään on hyvin lyhyt, mutta tässä lyhyessä ajassakin voit saada maistaa pienen palan taivasta.
Antamalla Jeesukselle Kristukselle elämäsi, sinusta tulee Jumalan lapsi eli perillinen ja saat kerran riemuita taivaankodissa, missä ei ole enää mitään pimeyttä!
Raamattu kertoo taivaasta:
4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." ilm21
11. ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspis-kivi;
12. siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;
13. idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia.
14. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.
15. Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin.
16. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.
17. Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta.
18. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista.
19. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,
20. viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.
21. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia.
22. Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.
23. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
24. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.
25. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,
26. ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.
27. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan. ilm21
Antamalla koko elämäsi Jeesuksen Kristuksen käsiin, nimesi kirjoitetaan taivaassa elämänkirjaan ja pääset osalliseksi iankaikkisesta elämästä taivaassa!
Etsi elävä lähi seurakunta ja mene käymään siellä! Jumalalla on varattu elämäsi seikkailu jo tässä ajassa!
Äläkä kieltäydy, vaan lähde rohkeasti siihen Jumalan tarjoamaan seikkailuun mukaan!
Siunausta sinulle!
Vaihtelu virkistää. Itse en sanoisi oleani masentunut. Tuntuu vain niin pahalta ja muutto olisi hyvä idea ehkäpä. Suosittelen. Aloita uusi elämä, unohda kaikki muu ja keskity tulevaan. Tee jotain mitä ennen et ole tehnyt ja ota kaikki ilo irti. Aloita kaikki alusta. Tsemppiä! :-)
Oletko ajatellut esim. vapaaehtoistyötä ulkomailla jonkin aikaa?
Vuosikin muualla voi saada aikaan uusia kuvioita.
Tsemppiä.
En jaksanut lukea tätä koko ketjua, mutta Cimo järjestää kursseja ulkomaille. Ne ovat ilmaisia!
http://www.maailmalle.net/neuvonta_ja_tiedonlahteet/neuvontapalvelut/cimon_neuvontapalvelut
SUOSITTELEN!