pari kysymystä skitsofreniasta

Jos luulen et New Yorkin sarjamurhaaja on kannoillani ja kattoo mua jostakin pimeydestä kiikareilla niin mun on kumminkin pidettävä huushollista huolta. Kaupoilla on käytävä päivittäin ja tiedän mitä mul on jääkaapis ja koska pitää pestä pyykit. Suihkussa on käytävä ja hampaat pestävä vaikka Venäjän armeija olis huomenaamulla miehittämässä Suomen tai sarjamurhaaja himoitsemassa mun päänahkaa. Elämäs on kaikenlaista mut parempi keskittyy et ainakin päivittäisestä arjesta suoriutuu järkevästi vaikka välil oliski outoja tuntemuksia tai omituisia ajatuksia mielessä. Se järkevöittää kummasti ku mietti erilaisia ruokareseptejä et teen tänään makariinilaatikkoa ja tartten kaupasta maitoa ja kanamunia sekä jauhelihaa. Vaikka siellä hyllyjen välissä tuntuiski olevan mut seuraavana hetkenä teurastava Chigagon teurastaja ni ostoskorini ei putoa maahan,en huuda apua tai soita poliisille. Koitan vaan käyttäytyä hillitysti ja keskittyä siihen mitä mun piti ostaa. Jos soitan poliisille ni ne toimittaa psykiatrian akuuttiosastolle ja mun todetaan olevan vahvassa psykoosissa. Tehdään diagnoosi ja määrätään lääkitys. Siitäkin huolimatta minulla voi joskus tulla mieleen vaikka Dressmanilla housuja ostaessani et ompas myyjällä murhanhimoinen katse. Ajattelimpa kuitenkin sovittaa näitä housuja ja ostaa ne jos ne on ok.

Skitsofrenia voi periytyä mutta siihen tarvitaan MYÖS ympäristöllisiä tekijöitä ja sulla ei kuitenkaan skitsofrenia ole lähisukulaisella. Tai en sanoisi niin että se voi periytyä, mut sukurasite siihen voi olla. Kuitenkin se oli aika pieni se prosenttimäärä millä TODENNÄKÖISYYDELLÄ ENEMMÄN henkilö voi sairastua jos lähisukulaisella ko. sairaus on.

Tuosta pelosta kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä juttelemassa mielenterveystoimistossa, mieli on nimittäin voimallinen asia ja itsesuggestoimalla saatat ruveta kuvittelemaan asiat pahemmiksi kuin ne onkaan ja tätä kautta alkaa voimaan huonommin.

Skitsofreniaan liittyy monesti muutakin kun äänien kuulemista ja asioiden näkemistä. Jostain luin että nuo ihan kunnon näköharhat useimmiten on alkoholista vieroittautujilla ja päihdeongelmaisilla, muilla psykoottisilla yleensä semmoisia että he kuvittelevat normaalien näkyvien asioiden olevan jotain muuta kun mitä ne oikeasti ovat, mutta eri tavalla kun sinä että luulet siellä seisovan jotain vaikka tiedät ettei mitään olekkaan. Pimeällä luulisin että tuollaista on melkein kaikilla.

Skitsofreenikoilla on normaalisti myös ajatusten outoutta ja kummallisia merkityselämyksiä, esim. jos kissa juoksee tien yli niin skitsofreenikko saattaa heti ajatella että se on varoitus jostakin ja pitää piiloutua, tai jos auto tööttää niin he kuvittelevat sen olevan jonkinlainen salajuoni häntä vastaan, joku on antanut merkin toimia tms.

Ääniä he kuulevat usein liesituulettimista, imureista, ilmastointilaitteista jne, ja silloin ne äänet ovat heille täyttä totta. Saattavat toki pelottaa mutta kun itse pelkäät äänien kuulemista niin mitä tapahtuisi jos kuulisit äänen? Ahdistuisit hirveästi SIKSI koska tietäisit että ääntä ei oikeasti kuulunut vain pelkästään sinä kuulit sen. Erotat siis että se ei ole totta.

Skitsofreenikot saattavat usein olla myös hyvin apaattisia ja saattavat tunteja maata tai istua tai olla vain yhdessä kohdassa.

En siis usko että sinulla on skitsofreniaa ja asiasta en ole täysin varma mutta äitisi täti eli sinulle isotäti on kuitenkin melko kaukaista sukua jo joten en tiedä edes täyttyykö sukurasituksenkaan merkit.

Mut mene nyt kuitenkin jollekkin peloistasi juttelemaan, se auttaa ja saat varmuuden :)

Millaisena olet kokenut äitisi tädin sairauden? Oletko nähnyt häntä usein? Onko hän ollut ikänsä laitoksessa vai saako olla ihan kotona? Miten tauti hänessä ilmenee?

Skitsofrenia ei puhkea edes kaikilla skitsofreenikkojen identtisillä kaksosilla, vaikka heillä on melko samanlainen geeniperimä (tosin mutaatiot yms. muuttaa). Miten ihmeessä luulisit skitsofrenian periytyvän äidin tädiltäsi? Olisikohan todennäköisyytesi saada psykoosi suurin piirtein samaa luokkaa kuin kenellä tahansa. Toisekseen hysteerinen suhtautuminen skitsofreniaan on suurelta osin täydellistä tietämättömyyttä, ei se ole niin hirveä sairaus kuin kuvitellaan. Hyvin moni skitsofreenikoista on ihan tavallisia nuoria ihmisiä, jotka sekoavat muutamaksi vuodeksi kunnes tulevat taas tolkkuihinsa, menevät töihin, opiskelemaan yms. Jotkut toki ovat itsetuhoisia ja toipuvat huonosti kokemuksistaan, mutta se on hyvin yksilöllistä. Sinuna pelkäisin hysteerisemmin vaikka syöpää tai jotain elintasosairauksia kuin skitsofreniaa, kuolet niihin paljon todennäköisemmin.