Mistä kaikki alkoi? Vaikea sanoa. Mikä oli se kääntöpiste, vedenjakaja? Milloin oli se hetki? En tiedä. Ja ehkä sillä ei ole väliäkään - sitä voi odottaa koko elämänsä sitä täydellistä tuulta, auringonlaskua tai -nousua, odottaa sekä löytää. Purjehtia. Kellua hetkessä.
http://youtu.be/CYADuqozGLk
http://youtu.be/CYADuqozGLk
Vastaukset 9
Vanhimmat
Merimies ei pyydä tuulta, vaan opettelee purjehtimaan.
silloin, kun ei jaksa uida, kelluminen on paikallaan. Selällään, mikäli mahallaan ei osaa. Minä en osaa mahallaan.
Olet kokenut jotakin... ennenkin, eikö sillä ole merkityksensäkin.
Olisiko ilman sitä kokemusta tätä hetkeäkään, nyt, tällaisena.
Kysyisin, en itse tiedä varmastikko.
Ei olisi. Kaikki ne valinnat, erehdykset, onnistumiset, kaikki se tapahtunut on tuonut tähän hetkeen.
Niinpä niin. Kukapa se veden liikkeitä arvailee. Kuu vaikuttaa vuorovesiin ja Täysikuu meihin ihmisiin, olemmehan suurimmaksi osaksi vettä, noin fysiologisesti. Kai se psyykeeseenkin vaikuttaa, näin väitetään.
Minkä hetken kaikeutta nyt, alunperin, pohditkaan, alkamista.
Sitä hetkeä milloin tunteet syntyvät ja sitä hetkeä, jolloin ei ehkä olekaan niiden kanssa yksin, vaan elämä alkaa tuntua jaetulta hulluudelta.
voihan sitä hetkeä. ja sen jälkeen kun "hulluus" katoaa. niitä jälkeen hetkiä.. ei niitä ihminen aina vaan jaksa.
ja jos se hulluus on elinehto ja todellisuus tappaa. ja siinä tappavassa todellisuudessa ymmärtää sen hulluuden ainoaksi hetkeksi, jolloin on elänyt. silloin se on järjetön elämä. ja minä muistan sen. se on syöpynyt minuun. ja se päivä sen jälkeen ja seuraava päivä ja taas seuraava, kun jälleen hänet näin. ja ne pyörivät, kieppuvat mielessäni. se sekoittaa tai se selvittää. selventää, kirkastaa. ja hetki, jolloin ymmärtää. olen elossa, tai kuollut tai uhri tai vain olen. mikä olen, kuka olen. ilman sitä mielen murhaa, rauhan surmaa. ja johonkin sinne, josta on jo kauan, sinne minä jäin,vaikka elämä jatkui. mutta miten ikinä voisi mikään olla kuten ennen. kuin mitä on nyt kun rakastan ja kun rakastin. mikään ei ole kuten ennen.
paitsi yksinäisyys. opit mitä on olla yksin. ja silti mikään ei ole huonosti, ei yhtikäs mikään. ainoastaan se, että minä rakastan. rakastan. eikä rakkaus mitenkään ei milloinkaan ole huonosti. se on hyvin, ainoastaan hyvin.
olkoon nämä sanat ylimitoitutettuja, lauseet sekavia, liian lyhyitä. mikä ikinä riittäisi kertomaan siitä, mitä hän minulle on, mitä hänen kanssaan koin ja miten hullunlailla häntä aina kaipaan.
hulluimpina hetkinäni minä ajattelen häntä. onko muita hetkiä. on. mutta ne hulluimmat vievät järjen muiltakin.
eikä tämä loppujen lopuksi ole hullumpaa. ei edes noin hullua kuin nuo sanat, joita kukaan ei jaksa lukea, ellei ole hullu.
----