Kuka tietää tai asiasta kokemusta. Minulta leikattiin rintasyöpä kolme viikkoa sitten. Vasen rinta poistettiin ja osa imusolmukkeista.
Olen luullut että ymmärrän asian mutta nyt joku menee täysin pieleen elämässäni.
En pysty enään nukkumaan vaan koko ajan täytyy touhuta jotain etten aattelisi syöpääni.
Olen tajuttoman väsynyt valvomisesta mutta mieleen pyrkii koko ajan se, etten voita tätä taistelua. Kaikille esitän että olen sinut syöpäni kanssa ja hyvin menee. Näin ei kuitenkaan ole. Nyt odotan Oulusta patologin tuloksia että millaiset hoidot aloitetaan ja millainen syöpäni on. Pitääkö koko elämäni nyt pyöriä syövän ympäri.
Miksi muutuin tämmöseksi "sekopollaksi "
Olen luullut että ymmärrän asian mutta nyt joku menee täysin pieleen elämässäni.
En pysty enään nukkumaan vaan koko ajan täytyy touhuta jotain etten aattelisi syöpääni.
Olen tajuttoman väsynyt valvomisesta mutta mieleen pyrkii koko ajan se, etten voita tätä taistelua. Kaikille esitän että olen sinut syöpäni kanssa ja hyvin menee. Näin ei kuitenkaan ole. Nyt odotan Oulusta patologin tuloksia että millaiset hoidot aloitetaan ja millainen syöpäni on. Pitääkö koko elämäni nyt pyöriä syövän ympäri.
Miksi muutuin tämmöseksi "sekopollaksi "
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei.tsemppiä sinulle.Itse olen 3v.sitten ollut periaatteessa samassa tilanteessa,mut päätin ,että periksi en anna taudille.minultakin vasen rinta poistettiin ja sain syto/sädehoidot.yritä jotenkin rauhoittaa mielesi ja ajattele VAIN positiivisesti kaikkea tulevaa.itse olen "selvinnyt" ihan hyvin kaikista hoidoista ja nyk."täyttä häkää"teen hoitoalan hommia.älä anna pelolle valtaa,toki tiedän,että jokainen meistä on yksilö ja jokainen kokee asiat eritavoin,mut TOIVOTAN SINULLE OIKEIN PALJON VOIMIA TULEVAAN JA USKOA ELÄMÄÄN.
Kiitos "kohta 53vee".
Itse 55v, ja aina ollut terveyden perikuva. Joten rintasyöpä melkoinen shokki.
Pulmana se että olen sitä vanhan kansan lujaluontosta ihmistä jota mikään ei kaada.
Nyt hirmunen kulissi päällä ettei muka syöpä hetkauttais ollenkaan.
Anopinkin takia pakko esittää sitä edelleen lujaa miniää joka kaiken selättää.
Ja jos en noin toimisi niin sillon romahtaisi anoppini. Nytkin saan henkisesti tukea häntä liki päivittäin kun ihan tossa naapurissa melkein asuvat. Hän pelkää että poikansa menettää vaimon. Nyt sitten joutdun unohtamaan ne oikeet tunteet mitkä jyllää tosi vahvana itselläni. Miten hoidot vaikutti kun laitoit että kahta hoitoa sulla oli syöpään ? Pakko kysyä että lähtikö tukka ? Miten mielialat ja väsymys ?
Kävin tänään hakemassa melatoniinia apteekista josko se iltaisin rauhottaisi ja saisin unesta kiinni !! Ja kiitos kun sain tukea koska olo muuten niin yksin ja hukassa!!!
hei.minullekin kävi niin,että siskolleni kerrottuani sairastuneeni syöpään hän (puh)rupesi aIVAN HYSTEERISESTI ITKEMÄÄN MUN TAKIA.SANOIN HÄLLE,ET LOPETA SE ITKEMINEN .syöpähän ON mulla EI SULLA.kyllä hiukset rupesi toisen sytohoidon jälkeen lähtemään silleen tuppoina,mut sit mun tytär leikkasi mut kaljuksi,koska tuntui inhottavalta ne tukottain lähtevät hiukset.aluksi pidin vaan huivia,sit hommasin peruukin jonka saa maksusitoumuksella.syto/sädehoidot meni aika hyvin.sytojen jälkeen pohkeet olivat jtk,n voimattomat,mut tyttäreni "pakotti"kanssaan kävelemään ja se tepsi,pohkeet voimistui.väsyttihän se tietenkin,mut minä kuljin päivittäin kaj-oulu väliä junalla sädetyksessä 5vkoa.Kaiken kaikkiaan loppu hyvin kaikki hyvin:) tsemppiä sinulle kohtalotoveri.
Varmasti auttaisi ja rentouttaisi, jos voisit kertoa kertoa avoimesti läheisillesi, että sinua peloittaa. Pelosta kertominen vie terää tunteelta ja turha energian tuhalus jää pois, kun ei tarvitse näytellä. On luonnollista, että pelkää. Kyllä he kestävät pelkosi.