Tässä tämä

Viestiketju joka muistui mieleen tuota tiedostettu narsimi viestiketjua lukiessani ja siihen liittyviä teemoja mm. itsekkyyttä pohtiessani, ajatuksella kuka on tärkeä, se toinenko vaiko minä...

"Minua ei hävetä enää. Edes olla itsekäs ja minuuteen tuijottava. Loppujen lopuksi kaltoinkohteluni toisia kohtaan ei ole suurta, ja kaltoinkohteluni itseäni kohtaan vähenee hiljakseen päivä päivältä. Se saa riittää. Toistaiseksi."

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10771829#comment-56099541

8

157

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ken lienee ajatuksen luoja, sinäkö?

      Tässä kai on yritetty tavoittaa jotain, mikä ei ainakaan minulle aukea. Tekotaiteellista?

      Muiden kaltoinkohtelu tarkoittaa, että kaltoinkohtelee itseään. Ymmärtäisin, että ensin pitäisi pystyä lopettamaan oman itsensä kaltoinkohtelu, jotta voisi tehdä saman muille.

      • "Ken lienee ajatuksen luoja, sinäkö?"

        Noh, lainaus on EK:n teksistä, aloittajasta ei tietoa, kuka lienee...

        itse muinoin pidin tuosta ja olen sitä aikoinaan kommentoinutkin koneen tyrkkäämää yhteenlaskutoimitusta nimimerkkinäni käyttäen, jonka ny sitten olen rekisteröinyt nimimerkikseni

        "Muiden kaltoinkohtelu tarkoittaa, että kaltoinkohtelee itseään. Ymmärtäisin, että ensin pitäisi pystyä lopettamaan oman itsensä kaltoinkohtelu, jotta voisi tehdä saman muille."

        Niin ehkä jotain samaa ajatusta olen hakenut itsekin tuolloin kommentoidessani tähän tapaan mainitussa viestiketjussa...

        "Kohtalomme on olla vain ihmisiä inhimilline heikkouksinemme...ja yrittää elää itse kukin miten parhaiten taidamme...olla satuttamatta liiaksi itseämme kuin kanssakulkijoitammekaan..."

        Että kaikkeen edelliseen liittyen, olen sitä mieltä, että se maailmanparannus pitäisi aloittaa ensin itsestään...


      • yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Ken lienee ajatuksen luoja, sinäkö?"

        Noh, lainaus on EK:n teksistä, aloittajasta ei tietoa, kuka lienee...

        itse muinoin pidin tuosta ja olen sitä aikoinaan kommentoinutkin koneen tyrkkäämää yhteenlaskutoimitusta nimimerkkinäni käyttäen, jonka ny sitten olen rekisteröinyt nimimerkikseni

        "Muiden kaltoinkohtelu tarkoittaa, että kaltoinkohtelee itseään. Ymmärtäisin, että ensin pitäisi pystyä lopettamaan oman itsensä kaltoinkohtelu, jotta voisi tehdä saman muille."

        Niin ehkä jotain samaa ajatusta olen hakenut itsekin tuolloin kommentoidessani tähän tapaan mainitussa viestiketjussa...

        "Kohtalomme on olla vain ihmisiä inhimilline heikkouksinemme...ja yrittää elää itse kukin miten parhaiten taidamme...olla satuttamatta liiaksi itseämme kuin kanssakulkijoitammekaan..."

        Että kaikkeen edelliseen liittyen, olen sitä mieltä, että se maailmanparannus pitäisi aloittaa ensin itsestään...

        Ei taida niitä henkisiä voimia liietä maailmanparannukseen ennen kuin on ne omat jutut kunnossa - taitaa olla ihan vaatimus siinä mielessä.

        Olen jonkin verran ollut mukana erilaisissa vapaaehtoistoimissa ja hyväntekeväisyydessä, siellä sitä tekemistä nykyisin riittää ja näkee todella kurjiakin ihmiskohtaloita. Miten yksinäisiä ja turvattomia ihmiset ovat. Ei siinä pärjää, jos oma mielenterveys ei ole kunnossa......ja pitää olla kaikenaikaa tarkkana, ettei ylitä omia voimavarojaan.
        Mutta palkitsevaa se aina on.

        Kun jotain hyvää on elämässään kohdannut ja saanut, sen haluaisi jakaa ja auttaa niitä, joilla ei ole ollut yhtä hyvä onni. Jos kovaa työtä itsensä eteen nyt voi onneksi sanoa - elämän pilaaminen onnistuu nimittäin varmasti paljon helpommalla kuin kunntoon saattaaminen.


    • helppo yhtälö

      Tuntemillani narsisteilla kaikki lähtee kateudesta. Kateus on narsistinen tunne, narsistin kateellisuus on yli järjen käypä, kaiken kattava kateus. Sen ihmeellisemmästä ei ole kysymys narsismissa. Narsisti kokee kaltoinkohteluksi, jos ei saa kaikkea mitä muilla on. Siksi narsisti yrittää viedä kaiken kaikilta, joe ei muuten, niin pilaamalla kaiken.

    • Rekisteröityneellä kirjoittajalla on se etu puolellaan, että voi poistaa omia kommenttejaan, jos ne vaikkapa alkavat ahdistaa liikaa, epäilee tunnetuksi tulemista ja muista monista syistä. Tähän tunteeseen silloin tällöin törmää, kun näkee vanhoja ketjuja, joiden sisältö on saattanut jo päästä unohtumaan. Ja kun yltti on kaivuuhommissa, saa tähän ilmiöön totutellakin.

      Kuitenkin olet viitsinyt lukea vanhojakin ketjuja ja selata arkistoja. Minusta se osoittaa sen, että olet kyvykäs katselemaan näkökulmia eri kanteilta ja uteliaisuus erilaisuutta kohti on mahdollisuus, ei velvoite, ei pakko tai jotain sellaista, joka valmiille pureskellulle ihmiselle olisi vain ajanhaaskausta. Konditionaalissa, terveisiä miebielle. Minusta tämä mahdollisuuksien hyväksyntä tai hyljintä kertoo myös paljon narsistisesta ajattelustamme.

      Aloituksessa viitattu ketju mielestäni kertoo ihmisyydestä. Siitä inhimillisyydestä epävarmuuksineen ja tuntoineen eri tilanteissa. Apua pyytävän ja apua tarjoavan keskeneräisyydestä. Sellaisiahan me useimmiten olemme.

      Minusta tuo on hyvä ketju ja hyvä esimerkki dialogisesta keskustelusta, vaikka kaikki eivät sitä kohtaakaan itselleen ajankohtaiseksi. En tiedä, mikä aloittajan tarkoitus alunperin mahtoi olla, mutta ketju sitten muodostui kokonaisuutena tuollaiseksi. Olisi ollut myös mielenkiintoista tietää, kuka aloittajan ja Minän takana oikein oli. Minusta hän avasi omilla kommenteillaan jotain sellaista, mikä pysäyttää ajattelemaan sitä minuutta muullakin kantilta kuin olemme yleensä tottuneet palstalla tarkastelemaan.

      Dialoginen keskustelu sellaisenaan osoittaa jotain mahdollisuuksien hyväksynnästä. Vaikka eri mieltä oltaisiinkin, niin jätetään kuitenkin mahdollisuus vielä venyttää käsityksiämme eri suuntiin. Ylt ja jotain ymmärtämättä ovat yksi loistava esimerkki tästä, olette paljon käyneet metrikaupalla dialogia keskenänne. Samoin on iewuskan ja miebien laita. Niin paljon kuin teksteistä voisi kuvitella, että pääelementtinä olisi erimielisyys, niin silti se saa aina uudelleen jatkamaan eri yhteyksissä.

      Eräs palstan lempisanoinnastani kuuluu: älä koskaan arvioi toista pelkästään sen perusteella, kuinka hän kohtaa (kohtelee) sinut. Tarkastele kuinka hän kohtaa muita.

      Tähän yhteyteen lisäisin vielä: Tapahtuuko sitä kohtaamista vai ei ja millä tavoin? Mitä voisimme itse siitä oppia?

      • "Kuitenkin olet viitsinyt lukea vanhojakin ketjuja ja selata arkistoja."

        Noh, aikas vähän olen selaillut niitä vanhoja, jotka ovat kirjoitettu ennen minun tänne tuloani, mutta toisinaan tulee sitten joku mielleyhtymä, minkä vuoksi saatan muistaa jonkun ketjun, kuten ny tuo minuus jutun...joka ny tuli tuosta sinun tiedostettu narsismi ketjusta...

        Ehkä se jokin sitten oli juuri tuo..."Aloituksessa viitattu ketju mielestäni kertoo ihmisyydestä.", että narsismi on myös inhimilliseen ihmisyyteen kuuluva osa...

        Mitä tuohon toisten/erilaisen ihmisen kanssa keskustelemiseen tulee...niin tottakai siinä voi oppia myös tosi paljon itsestään...

        jos kuuntelee tuntojaan varsinkin siinä vaiheessa kun ikäänkuin reagoi johonkin, niin yrittää löytää itsestään sen mihin sitä reagoi, siihen kirjoitukseenko vaiko johonkin jota ei ole kyennyt kaikilta osin esim. itsessään/kokemuksissaan hyväksymään...


      • yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Kuitenkin olet viitsinyt lukea vanhojakin ketjuja ja selata arkistoja."

        Noh, aikas vähän olen selaillut niitä vanhoja, jotka ovat kirjoitettu ennen minun tänne tuloani, mutta toisinaan tulee sitten joku mielleyhtymä, minkä vuoksi saatan muistaa jonkun ketjun, kuten ny tuo minuus jutun...joka ny tuli tuosta sinun tiedostettu narsismi ketjusta...

        Ehkä se jokin sitten oli juuri tuo..."Aloituksessa viitattu ketju mielestäni kertoo ihmisyydestä.", että narsismi on myös inhimilliseen ihmisyyteen kuuluva osa...

        Mitä tuohon toisten/erilaisen ihmisen kanssa keskustelemiseen tulee...niin tottakai siinä voi oppia myös tosi paljon itsestään...

        jos kuuntelee tuntojaan varsinkin siinä vaiheessa kun ikäänkuin reagoi johonkin, niin yrittää löytää itsestään sen mihin sitä reagoi, siihen kirjoitukseenko vaiko johonkin jota ei ole kyennyt kaikilta osin esim. itsessään/kokemuksissaan hyväksymään...

        "Olisi ollut myös mielenkiintoista tietää, kuka aloittajan ja Minän takana oikein oli. Minusta hän avasi omilla kommenteillaan jotain sellaista, mikä pysäyttää ajattelemaan sitä minuutta muullakin kantilta kuin olemme yleensä tottuneet palstalla tarkastelemaan."

        Niin kuten sanoin "jokin" toi mieleeni tuon ketjun ja taisin siitä ny jonkinlaisen ahaa elämyksenkin saada, mihin kannataa kiinnittää entistä enemmän huomiota...

        Yleensähän täällä palstalla "paheksutaan" juurkin tuota minä, minä asennetta, itseen keskittymistä , että se olisi nimenomaan merkki siitä "kauheasta narsismista", vaikka käsittääkseni narsistilla ei edes ole tuollaista selkeää minää...eikä hän rakasta itseään...mm. Vakninkin tuo tämän esiin...

        "Narsisti ei ole virittynyt pelkästään omille tarpeilleen. Päinvastoin, hän ei piittaa niistä, koska monet niistä ovat ristiriidassa hänen kaikkeen kykenevän ja kaiken tietävän kuvansa kanssa. Hän ei aseta itseään ensimmäiseksi - hän asettaa itsensä viimeiseksi. Hän huomioi kaikkien ympärillään olevien ihmisten toiveet ja tarpeet - koska hän vaatii heidän rakkauttaan ja ihailuaan. Heidän reaktioidensa kautta hän saa tunnun itsestään erillisenä ihmisenä. Hän mitätöi itsensä monin tavoin - vain keksiäkseen itsensä uudelleen toisten suhtautumisen kautta. Hän on se, joka on vähiten herkkä omille todellisille tarpeilleen."

        http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html

        Mitä tulee tuohon mainitsemaasi uteliaisuuteen...

        niin eihän voi tietää jos ei tutustu itselle vieraampiin asioihin/ajattelutapoihin...kaikkea ei tarvitse itseensä liittää, jos se ei tunnu hyvältä, mutta kaikesta voi löytää myös jotain itsellensä ...yksi asia johtaa aina toiseen...

        Mitä tulee tuohon konditionaalin niin hyviä oivalluksia siitäkin tuli...

        miten usein me itsekin puhumme itsellemme tyyliin minä halua(isi)n, toivo(isi)n, minun pitä(isi) tai kuten minä äsken tuossa ylempänä..."taisin siitä jonkinlaisen ahaa elämyksen saada..." joka kuulostaa epävarmalta/vähättelevältä?

        jonka korjaan nyt muotoon...sain siitä ahaa elämyksen...

        Että jatketaan harjoituksia/reenamista


    • projisointia

      Yksi narsisti yrittää leipoa minusta kateellista narsistia, vaikka todellakaan en kadehdi ketään. Olen halunnut vain maksaa hänelle kaikki pahat puheensa ja tekonsa takaisin, mutta narsistin mielessä tämä vääntyy niin, että minä olenkin se, joka on narsisti ja hänelle kateellinen.
      Eli projisointia narsistit ainakin harrastavat.
      No kiehukoon omassa liemessään. En vain hyväksy hänen tekojaan ja lietsomisiaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      107
      9033
    2. Jos jokin ihme

      Tapahtuisi huomenna niin mikä se olisi sinun elämässäsi?
      Ikävä
      93
      6860
    3. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      66
      6615
    4. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      34
      5561
    5. Olet taitava

      monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo
      Ikävä
      66
      5213
    6. Onko yhtään ikävä

      Vai pitäisikö sinut unohtaa
      Ikävä
      55
      3561
    7. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      50
      3395
    8. Sinulle J mies

      Hyvää joulua ❤️
      Ikävä
      51
      3172
    9. Mikä tarkoitus tällä kaikella

      On ollut? Osaatko vastata tähän?
      Ikävä
      56
      2952
    10. Mikko "Peltsi" Peltola teki tv-sarjan Osmo-poikansa kanssa - Downin syndrooma tuo lisäväriä

      Mikko "Peltsi" Peltola ja hänen 12-vuotias poikansa Osmo karistavat kaupungin pölyt jaloistaan ja suunnistavat tv:ssä ko
      Perhe
      55
      2937
    Aihe