paha olla sillä narsismiani on loukattu pahasti. En tiedä mitä tehdä. Voiko narsismia korjata tai paikata millään, miten sen saa jälleen ehkäksi?
Minulla on
Minä,Minusta,Minuun
25
365
Vastaukset
Nöyrtymällä. Ei se minuus aina ole tärkein asia. Vaikka tärkeä onkin. Joskus joku toinenkin saa olla tärkeä.
- miksi minun
minuuttani silti saa loukata, enkö ole tärkeä sinulle? Miksi puhut minulle noin, loukkaat minua?
*katselee lempeästi Minuutta tuuheiden punakulmien alta*
En minä loukkaa sinua. Haluat vain uskotella niin. Jos sanani tai tekoni loukkaavat sinua, perustele näkäkulmasi. Kuuntelen kyllä. Jos et loukkaantumiseltasi kykene keskustelemaan vaan olet suorastaan lyöty; käänny pois ja jatka matkaa. Eihän ilkeää kettua tarvitse kuunnella. Säilytäthän ainakin Minuuden panssarisi. Onhan se niin kiiltävä ja kaunis tuo kilpesi.- yrität vain
elisakettu kirjoitti:
*katselee lempeästi Minuutta tuuheiden punakulmien alta*
En minä loukkaa sinua. Haluat vain uskotella niin. Jos sanani tai tekoni loukkaavat sinua, perustele näkäkulmasi. Kuuntelen kyllä. Jos et loukkaantumiseltasi kykene keskustelemaan vaan olet suorastaan lyöty; käänny pois ja jatka matkaa. Eihän ilkeää kettua tarvitse kuunnella. Säilytäthän ainakin Minuuden panssarisi. Onhan se niin kiiltävä ja kaunis tuo kilpesi.hurmata noilla tuuheilla ripsilläsi, että en enää muistasi miksi minun pitäisi olla vihainen sinulle.
Kyllä sinä loukkaat minua, kun haluat määrätä minua ja vaadit minua perustelemaan näkökulmaani. Enkö minä saa olla oma itseni, miksi minun täytyy tehdä niin kuin sinä sanot? Miksi käsket minun mennä pois vaikka olen loukkaantunut vaikka sitä minä tässä juuri tulinkin haavoittuneena kertomaan. Onko tuo empatiaa, että on julma ja tunteeton toista kohtaan ja vaan mielistelee? yrität vain kirjoitti:
hurmata noilla tuuheilla ripsilläsi, että en enää muistasi miksi minun pitäisi olla vihainen sinulle.
Kyllä sinä loukkaat minua, kun haluat määrätä minua ja vaadit minua perustelemaan näkökulmaani. Enkö minä saa olla oma itseni, miksi minun täytyy tehdä niin kuin sinä sanot? Miksi käsket minun mennä pois vaikka olen loukkaantunut vaikka sitä minä tässä juuri tulinkin haavoittuneena kertomaan. Onko tuo empatiaa, että on julma ja tunteeton toista kohtaan ja vaan mielistelee?En pyri hurmaamaan ketään, vaikka söpö olenkin. Hyvä kun et mennyt vielä. Olisin epäillyt että pakenet jotain.
*mutustaa ruohosipulia ja tarjoaa nipun Minuudellekin*
Nämä ovat terveellisiä. Paha vain kun ne pierettävät niin kamalasti.
*tuumii, uskaaltaako pieraista, vai loukkaantuukohan Minuus siitä vielä pahemmin*
Olet siis haavoittunut. Kysyit tuossa alussa kuinka eheytyä. Empatialla en sinua kykene parantamaan. En myöskään mielistele ketään. Enää. Mutta lempeä ja mukava osaan olla. Se johtuu nöyrtymisestä, mutta ei tarkoita nöyristelyä. Kuten ettei turkkiini enää tule haavojakaan niin herkästi.
Haluaisitko kertoa omista haavoistasi?
- minä kaipaan
empatiaa ja sinä sanot, että et voi sitä minulle antaa, mutta silti haluat olla vain lempeä ja mukava. Eikö se ole kettumaista huijausta tuollainen, että oikeasti ei välitä, mutta yrittää vaan esittää välittävänsä? Tarkoitan sitä, että teeskentelee empaattista vaikka vähät välittää.
Minulla on haavoja sekä arpia, mutta et sinä niistä välitä haluat vaan mielistellä vaikka sanot päinvastoin. Olen loukkaantunut, kun kukaan ei välitä ja minut vaan sysätään syrjään kuin riepumatto vaikka kaikkeni olen yrittänyt, olla empaattinenkin mutten jaksa enää.
Miksi minun pitäisi nöyrtyä, että saisin olla oma itseni ja saisin minuuteni takaisin. Onko nöyränä sitten aina ehjä ja ei-haavoittuva?
Minun minuuteni rakastaa myöskin ruohosipulia ja syönkin sitä aina silloin kun ketuttaa, sen pureskelu rauhoittaa.*tarjoaa lisää ruohosipulia.Purjosilppuakin löytyy* *puff*
Miksi minun pitäisi välittää sinun haavoistasi ja arvistasi?
Eikö se riitä, että välitän sinusta ihmisenä? Enhän muuten keskustelisi. Minäkään en paennut paikalta. Sinä olet kiinnostunut haavoistasi. Juuri sinun se on niistä välitettäväkin. Haavoista, jotka ovat kätkettynä panssarisi alle. Samoin kuin kätketty oikea minuutesi.
Oletko tullut ajatelleeksi, että minuus ei katoa? Se piilotetaan. Koska sitä ei rohjeta katsella silmiin. Ensimmäinen askel on havaita haavansa. Ja aloittaa niiden tutkiminen mistä ne syntyivät. Haavoja voi pestä - vaikka empatialla - mutta ei ole tarkoitettu että ne hävitetään näkymättömiin. Empatia auttaa haavakivussa. Mutta niiden eheytymiseen tarvitaan uudelleen operointia. Avata haava tai arpi - siis jos se on kipeä - puristella märkä pois. Ja jättää haava umpeutumaan ajan saatossa.
Nöyryyttä tarvitaan kauniin panssarikilven pudottamisessa. Samoin haavan puristelussa. Kipu on niin kamala, kun tulehtuneen haavan aukaisee, että ihminen parkuu. Ja oppii itkemään. Kyyneleiden kautta tuska hellittää, joka ei tule mädän mukana. Kun mätä ja tuska on purettu, ihminen seesteistyy. Saa rauhan.
Aina-ehjää ja ei-haavoittuvaa ei ole olemassakaan. Se edellyttää hyväksyntää. Mutta opettelemalla kuinka haava oikein hoidetaan - ei puoskaroinnilla - kipukokemuksista pääsee vähemmällä.
*koskettaa lempeästi Minuutta* : Sinun ei tarvitse uskoa minua. Mutta mietipä, miksi minuun sattuu vähemmän kuin Sinuun.
- karvaita sano
kettu pihlajanmarjoista.
"Miksi sinun pitäisi välittää minun haavoistani ja arvistani. Eikö se riitä, että välität minusta ihmisenä".
Tuohon vastaan sinulle; jos sinä välität minusta ihmisenä, niin sinä välität silloin minun haavoistani ja arvistanikin, sillä ne ovat juuri minua itseäni,..MINÄ olen haavat sekä arvet - olen IHMINEN noiden haavojeni ja arpieni kanssa, en ilman niitä, enkä niiden kanssa ole sen enempää ihminen kuin olen.
"Et muuten keskustelisi, jos et välittäisi minusta ihmisenä"
No, minusta keskustella voi muustakin syystä kuin vain siitä, että välittää ihmisenä jostakin. Voihan motiivisi olla täysin itsekkäätkin. Haluat keskustella, koska siitä on sinulle itsellesi hyötyä, voit päteä ja tuntea olevasi arvokas. Minä en. Sinä alistat ja määräät.
Minä välitän itsestäni ja omasta minuudestani, mutta se ei riitä sillä minuuteni suojaksi ja kilveksi tarvitsen sinun empatiaasi ja rakkauttasi. Ellet pysty rakastamaan ja antamaan minun haavoittuneelle minuutelleni empatiaa en koe että oikeasti välität minusta - pyyteettömästi. Sinulla on kettumaisia itsekkäitä taka-ajatuksia.
Tiedän että minuus voi kadota, se voi piiloutua ja sen voi menettää ja sen voi saada jälleen pala palalta kerättyä takaisin tai sen voi hukata loppuelämäkseen. Vain toinen ihminen voi auttaa minun minuuttani korjautumaan, hänen rakkautensa ja empaattisuutensa eheyttää ja korjaa syntyneet vauriot. Empaattisuus ja rakkaus ovat suojaava voide, laastari, joka auttaa minuuttani parantumaan niiden hoitojen alla.
En ymmärrä tuota kaunista kiiltävää kilpi ja nöyryyden vertauskuvaa. Pitäisikiö minulla olla suojanani jokin kiiltävä kilpi, joka ei olekaan se oikea hyvä kilpi? Pitäisikö minun nöyränä vain suostua rakkaudettomuuteen, kylmyyteen, välinpitämättömyyteen ja siihen, että kuulen sinulta sanat: "mietipä miksi minuun sattuu vähemmän kuin sinuun" Sinuun ei satu, koska sinä olet välinpitämätön ja sinua ei kiinnosta sattuuko minuun vai ei, onko minulla avohaavoja vai tulehtuneita haavoja. Sinuun ei voi sattua, koska olet tunteeton, sinun empatiasi on loukkaavaa se haavoittaa lisää ja saa olon tuntumaan entistä kurjemmalta. Miksi loukkaat ja satutat minua lisää vaikka olen nöyrästi tuonut sinulle sisimpäni ja rikkinäisen minuuteni eteesi.Kyllä, olet ihminen piilossa kuvajaisesi takana. Sinulla on suojanasi kaunis, kiiltävä ja kova kilpi. Se on niin kova, ettei se läpäise rakkauttani vaikka puskisin panssarivaunulla läpi tai hukuttaisin sinut rakkauden ja ilon kyyneliin. Siksi rakkauteni ei paranna sinua. Nöyrä et ole, koska sinulla ei ole vastaanottokykyä. Et osaa pyytää, antaa etkä vastaanottaa; haluat vimmaisesti jotain mitä toinen ihminen ei k o s k a a n voi tarjota sinulle.
Välittäminen ja rakastaminen ovat lahjoja, jotka vastaanotetaan. Niitä ei voi vaatia yhdeltäkään ihmiseltä. Vastaanottaminen edellyttää herkkyyttä ja haavoittuvaisuutta. Panssarisi estää sen. Haavoittuvaisuus tarkoittaa, että tunteet voivat satuttaa, mutta niiden avulla ihminen elää täyttä elämää. Täyttä elämää elävä ihminen nauttii elämästä itsestään, eikä joka kolhaisu aiheuta haavaa, joka sattuisi.
Nöyrry. Heivaa kilpesi (suojamuurisi) hevon suohon ja ala nuolla itse haavojasi. Oikean minuuden löytämisen jälkeen - ei kuvajaisen, jonka haluat näyttää - tutustu siihen kunnolla. Katso häntä silmiin ja ihmettele. Vasta sitten opit tietämään mitä oikea rakkaus on. Rakkaus itseään kohtaan - tarvitaan, että kykenee vastaanottamaan vastarakkautta. Sama koskee välittämistä ja empatiaa useammassa muodossa. Ehkä jonakin päivänä kykenet rakastamaan toista ihmistä. Sellaisenaan. Kokonaisena. Vastavuoroisesti.
Keskittymällä Minuuden haavoihisi saat itsellesi enemmän kuin pohtimalla kuinka paljon ketulla ja muilla metsän asukkailla on taka-ajatuksia.
* katsoo taakseen: " Kas, kotikutoista mustikkapiirakkaa. Maiskis. Pihlajanmarjat tosiaan ovat kitkeriä" *
- ehkä minä
en ansaitse tulla rakastetuksi. Liikaa vaatimuksia. Rakkauden ehtonako on muuttuminen? Pitääkö minun muuttua, että minua rakastettaisiin? Enkö saakaan olla se suojakilpeni takana oleva avuton ja arka, joka odottaa että joku tulisi ja nostaisi tuon kilven pois ja sanoisi rakastavansa minua sellaisen kuin olen? Kilpi ei ole minua itseäni vastaan vaan muita vastaan, joiden ehdottomuus ja vaativuus vievät voimattomaksi. Kuka olisi se, joka sulkisi syliin joskus ilman vaatimuksia, ilman ehtoja?
Siispä tutkin minuuden haavojani ja näen että olen liian heikko tähän elämään, enkä voi ehjäksi tulla sillä kukaan ei rakastanut minua silloin kun sitä pyysin, kukaan ei kuunnellut kun huusin apua, kukaan ei nähnyt kun kärsin, siispä nostin suojakseni kilven, jonka suojassa saan levätä.
Minä annoin, annoin enemmän kuin kukaan, minut piiskattiin ja ruoskittiin loppuun ja sinä sanot, etten osannut antaa. Sinun sanasi; "ei koskaan voi tarjota sinulle" saivat minut itkemään. Tiedän, että en koskaan saa olla ja tuntea olevani rakas kenellekään, se minulle on selväksi tehty monen vuoden rankalla koululla.
Kiitos että kerroit sen, että en ole kenenkään arvoinen. Nyt voin lopettaa haaveilemasta siitä oikeasta rakkaudesta jota lapsellisesti joskus odotin ja kaipasin ja jota en koskaan tule saamaan.En ole sanonut ettet olisi kenenkään arvoinen. Tuo on harhaisia ajatuksiasi.
Jokainen ihminen on arvokas. Tosin sen arvokkuuden voi määritellä vain itse. Arvokkuus syntyy, kun ihminen välittää itsestään; haluaa Minuudelle hyvää ja kunnioittaa itseään. On sanojensa ja tekojensa kanssa sinut. Ihminen, joka välittää itsestään; hohtaa. Ja tuo hohde vetää puoleensa paremmin välittäviä ihmisiä kuin se marttyyrikruunun loiste, jonka kimalteessa haluat seistä. Tule pois sieltä ikävästä valosta, koska juuri se laittaa läheiset pakenemaan. Opettele löytämään arvokkuus itsestäsi. Opettele nauttimaan olemassaolostasi. Itsestään välittävä ihminen ei kaltoinkohtele Minuutta. Hän jättää ruoskan ja piiskan taakseen. Haavojen parantamiseen ne ovat täysin käyttökelvottomia.
Anna anteeksi itsellesi. Koska sen kautta opit antamaan anteeksi myös toisille. ja sitä taitoa tulet tarvitsemaan etsinnässäsi rakkautta maailmassa.
Olet ainutlaatuinen, tiesitkö sen ? :)
*ketun kyttäyskeikalle. Tarkkailee ainutlaatuisia ihmisiä metsän suojista.*- sinä et tiedä
elisakettu kirjoitti:
En ole sanonut ettet olisi kenenkään arvoinen. Tuo on harhaisia ajatuksiasi.
Jokainen ihminen on arvokas. Tosin sen arvokkuuden voi määritellä vain itse. Arvokkuus syntyy, kun ihminen välittää itsestään; haluaa Minuudelle hyvää ja kunnioittaa itseään. On sanojensa ja tekojensa kanssa sinut. Ihminen, joka välittää itsestään; hohtaa. Ja tuo hohde vetää puoleensa paremmin välittäviä ihmisiä kuin se marttyyrikruunun loiste, jonka kimalteessa haluat seistä. Tule pois sieltä ikävästä valosta, koska juuri se laittaa läheiset pakenemaan. Opettele löytämään arvokkuus itsestäsi. Opettele nauttimaan olemassaolostasi. Itsestään välittävä ihminen ei kaltoinkohtele Minuutta. Hän jättää ruoskan ja piiskan taakseen. Haavojen parantamiseen ne ovat täysin käyttökelvottomia.
Anna anteeksi itsellesi. Koska sen kautta opit antamaan anteeksi myös toisille. ja sitä taitoa tulet tarvitsemaan etsinnässäsi rakkautta maailmassa.
Olet ainutlaatuinen, tiesitkö sen ? :)
*ketun kyttäyskeikalle. Tarkkailee ainutlaatuisia ihmisiä metsän suojista.*sinä vaan et tiedä. Et ole kokenut sitä samaa mitä minä olen kokenut. Sinun on helppo sanoa. Sanat ovat aina niin helppoja joidenkin suussa, jotka eivät ole sitä helvettiä käynyt läpi mitä joku on. Minä en ole arvokas, en itselleni, enkä kenellekään. Olen heittopussi, jolla ei ole paikkaa ei kenenkään sydämessä, eikä oikeastikaan. Minulla ei ole edes kotia, ei äitiä, ei isää, ei mitään, eikä ketään, joka minusta välittäisi. Olen kaikille vain joku, jota he eivät tunne, joku jolla on vain marttyyrin viitta päällä, mutta kukaan ei ole sen viitan alle nähnyt todellisesti, kukaan ei ole välittänyt oikeasti kuulla mitä minulla on sanottavaa. Kukaan ei usko, ei halua että olen olemassa.
Sanoja, sanoja, sanoja. Olen kyllästynyy jo pelkkiin sanoihin, niitä olen kuullut tarpeeksi. Kaikki vaan puhuvat ja puhuvat. Silloin kun olisin tarvinnut olkapään turvakseni kukaan ei sitä antanut, olin yksin ja peloissani luulin, että sekoan. Kukaan ei ymmärrä mitä on oikea pelko, paniikki, kauhu, joka ei ole sitä itse joutunut kokemaan.
Itselleni minulla ei ole mitään anteeksiannettavaa, en ole minuuttani hajottanut, en itselleni tehnyt pahaa vaan muut. Minut hylättiin täysin, enkä jaksanut välittää.
Yritin auttaa itse itseäni, mutta senkin toiset tulivat ja sotkivat. En usko, en luota enää keneenkään, ei ihmset oikeasti toisiaan rakasta eivätkä toisistaan välitä. Jokainen haluaa vaan pysyä omassa pikkumaailmassaan, pyöriä omassa navassaan.
Minun ei tarvitse uhrata ajatusta muille, koska hekään eivät uhraa minulle. En halua ketään elämääni ja minun ei tarvitse kenellekään antaa anteeksi. Kaikki ovat minulle yhdentekeviä, sieluttomia olentoja, jotka eivät ymmärrä kuin sen mitä luulevat ymmärtävänsä, mutta mitä eivät todellakaan tiedä.
Sinä ole aika kettumainen ja hassu. Jos osaisin hymyillä hymyilisin, mutta minä en osaa, en ole osannut enää aikoihin. Itkeä vielä osaan, mutta mitä hyötyä siitäkään on, ei kyyneleitäni kukaan näe eikä itkuani kukaan kuule.
Luulet, että säälin itseäni ja olen marttyyri. Luule vaan, sinä et tiedä kuten ei ne muutkaan, jotka yrittivät muka auttaa. En ole se sama ihminen enää, minulta vietiin kaikki, koko elämä ja minulla on vain tämä tuska, jonka kanssa aamulla herään ja illalla menen nukkumaan. sinä et tiedä kirjoitti:
sinä vaan et tiedä. Et ole kokenut sitä samaa mitä minä olen kokenut. Sinun on helppo sanoa. Sanat ovat aina niin helppoja joidenkin suussa, jotka eivät ole sitä helvettiä käynyt läpi mitä joku on. Minä en ole arvokas, en itselleni, enkä kenellekään. Olen heittopussi, jolla ei ole paikkaa ei kenenkään sydämessä, eikä oikeastikaan. Minulla ei ole edes kotia, ei äitiä, ei isää, ei mitään, eikä ketään, joka minusta välittäisi. Olen kaikille vain joku, jota he eivät tunne, joku jolla on vain marttyyrin viitta päällä, mutta kukaan ei ole sen viitan alle nähnyt todellisesti, kukaan ei ole välittänyt oikeasti kuulla mitä minulla on sanottavaa. Kukaan ei usko, ei halua että olen olemassa.
Sanoja, sanoja, sanoja. Olen kyllästynyy jo pelkkiin sanoihin, niitä olen kuullut tarpeeksi. Kaikki vaan puhuvat ja puhuvat. Silloin kun olisin tarvinnut olkapään turvakseni kukaan ei sitä antanut, olin yksin ja peloissani luulin, että sekoan. Kukaan ei ymmärrä mitä on oikea pelko, paniikki, kauhu, joka ei ole sitä itse joutunut kokemaan.
Itselleni minulla ei ole mitään anteeksiannettavaa, en ole minuuttani hajottanut, en itselleni tehnyt pahaa vaan muut. Minut hylättiin täysin, enkä jaksanut välittää.
Yritin auttaa itse itseäni, mutta senkin toiset tulivat ja sotkivat. En usko, en luota enää keneenkään, ei ihmset oikeasti toisiaan rakasta eivätkä toisistaan välitä. Jokainen haluaa vaan pysyä omassa pikkumaailmassaan, pyöriä omassa navassaan.
Minun ei tarvitse uhrata ajatusta muille, koska hekään eivät uhraa minulle. En halua ketään elämääni ja minun ei tarvitse kenellekään antaa anteeksi. Kaikki ovat minulle yhdentekeviä, sieluttomia olentoja, jotka eivät ymmärrä kuin sen mitä luulevat ymmärtävänsä, mutta mitä eivät todellakaan tiedä.
Sinä ole aika kettumainen ja hassu. Jos osaisin hymyillä hymyilisin, mutta minä en osaa, en ole osannut enää aikoihin. Itkeä vielä osaan, mutta mitä hyötyä siitäkään on, ei kyyneleitäni kukaan näe eikä itkuani kukaan kuule.
Luulet, että säälin itseäni ja olen marttyyri. Luule vaan, sinä et tiedä kuten ei ne muutkaan, jotka yrittivät muka auttaa. En ole se sama ihminen enää, minulta vietiin kaikki, koko elämä ja minulla on vain tämä tuska, jonka kanssa aamulla herään ja illalla menen nukkumaan.Jos osaisin hymyillä, hymyilisin. En osaa enää. Jos osaisin nauraa, nauraisin. Se on mahdotonta. Jos pyydän että anna anteeksi, voin sanoa että pitäkää anteeksiantoksenne.
Ole kiltti ja pyydä apua niiltä jotka voivat sitä antaa. Minä en voi. Anteeksi.
Minä en jaksa enää.
Se ei johdu Sinusta rakas Minuuteni ja kanssakirjoittajani, vaan siitä kaameasta oiuvalluksesta kun ei enää kykene antamaan mitään. En ole antanut siniulle mitä olisin halunnut: lohtua, tukea, välittämistä. Enkä muillekaan. Jos en sinua voi auttaa tai tukea, miten muitakaan? Olen mitätön nolla ja nollaksi jään. Tyhjyyttä täynnä.
Olen pahoillani kun vein aikaasi. Olen niin hyödytön.
Minä tiedän että että teen väärin ja vastoin kirjoittajan periaatteinani. Mutta minullakin on oikeus väsyä, kiukutella ja toivoa paijausta. Minulla on vain niin paha mieli. eEte edes voi kuvitella kuka ihminen on, joka on ek:n takana.
Hyvästi. Ek poistuu. Lempeydellä ta rakkaudella teille kaikille. Välitän, mutta ongelmani edelleen on, kun välitän. Siellä irl:sskin.elisakettu kirjoitti:
Jos osaisin hymyillä, hymyilisin. En osaa enää. Jos osaisin nauraa, nauraisin. Se on mahdotonta. Jos pyydän että anna anteeksi, voin sanoa että pitäkää anteeksiantoksenne.
Ole kiltti ja pyydä apua niiltä jotka voivat sitä antaa. Minä en voi. Anteeksi.
Minä en jaksa enää.
Se ei johdu Sinusta rakas Minuuteni ja kanssakirjoittajani, vaan siitä kaameasta oiuvalluksesta kun ei enää kykene antamaan mitään. En ole antanut siniulle mitä olisin halunnut: lohtua, tukea, välittämistä. Enkä muillekaan. Jos en sinua voi auttaa tai tukea, miten muitakaan? Olen mitätön nolla ja nollaksi jään. Tyhjyyttä täynnä.
Olen pahoillani kun vein aikaasi. Olen niin hyödytön.
Minä tiedän että että teen väärin ja vastoin kirjoittajan periaatteinani. Mutta minullakin on oikeus väsyä, kiukutella ja toivoa paijausta. Minulla on vain niin paha mieli. eEte edes voi kuvitella kuka ihminen on, joka on ek:n takana.
Hyvästi. Ek poistuu. Lempeydellä ta rakkaudella teille kaikille. Välitän, mutta ongelmani edelleen on, kun välitän. Siellä irl:sskin.Elisakettu, kirjoitin muutama palstavuosi takaperin jäähyväiskommentin, olin silloin varma että palstailu on turhaa, että olen saanut siitä kaiken hyödyn, että minulla ei ole enää mitään annettavaa kenellekään, että minun on aika jatkaa matkaa eteenpäin muilla saroilla. Silloin muutaman viikon kuluttua palasin kuitenkin takaisin, ja oivalsin että palstailua voi harrastaa muun elämän ohella, ja vaikkei enää tarvitsisikaan vertaistukea.
Kaikesta on tietysti hyvä ottaa välillä etäisyyttä, ja harrastaa muuta, ja miettiä vastapainoja.
Täällä on hyviä ihmisiä, sinä olet hieno ja hyvä ihminen. Kommenttisi yllä, ja kautta palstahistorian, ovat olleet kauniita. Ne ovat oivalluttaneet minua ja varmastikin monia monia ihmisiä.
Ei siis jäähyväisiä, vaan tapaamisiin :)
Rakkaudella. -yxex-elisakettu kirjoitti:
Jos osaisin hymyillä, hymyilisin. En osaa enää. Jos osaisin nauraa, nauraisin. Se on mahdotonta. Jos pyydän että anna anteeksi, voin sanoa että pitäkää anteeksiantoksenne.
Ole kiltti ja pyydä apua niiltä jotka voivat sitä antaa. Minä en voi. Anteeksi.
Minä en jaksa enää.
Se ei johdu Sinusta rakas Minuuteni ja kanssakirjoittajani, vaan siitä kaameasta oiuvalluksesta kun ei enää kykene antamaan mitään. En ole antanut siniulle mitä olisin halunnut: lohtua, tukea, välittämistä. Enkä muillekaan. Jos en sinua voi auttaa tai tukea, miten muitakaan? Olen mitätön nolla ja nollaksi jään. Tyhjyyttä täynnä.
Olen pahoillani kun vein aikaasi. Olen niin hyödytön.
Minä tiedän että että teen väärin ja vastoin kirjoittajan periaatteinani. Mutta minullakin on oikeus väsyä, kiukutella ja toivoa paijausta. Minulla on vain niin paha mieli. eEte edes voi kuvitella kuka ihminen on, joka on ek:n takana.
Hyvästi. Ek poistuu. Lempeydellä ta rakkaudella teille kaikille. Välitän, mutta ongelmani edelleen on, kun välitän. Siellä irl:sskin.Urgh. :( Selvennettäköön...
On tilanteita, että kuulee asioita, joita ei haluaisi kuulla. Toisen ja tässä nimenomaisessa tapauksessa kyseessä oli useamman ihmisen tuska. Reaalielämässä siis, selvennän, asia ei koskenut palstaa. Kun kuulee liikaa; ahdistuu. Tai siis minä ahdistuin. Kyvyttömyys sanoa mitään, mitään tolkullista, mikä lohduttaisi toista. Ja se riittämättömyyden tunne, mikä seuraa kun kokee että pitäisi edes jollain tasolla kyetä antamaan jotain.
Pitäisikö? Se että välittää, niin se ei varmaan silti ole edellytys sille, että kykenee vaikuttamaan myönteisesti asioihin. Ehkä tuossa tietyssä tilanteessa vain oli riittävää että osallistui kuulemalla. Ikiaikainen suuruudenkuvitelman kivi taskussani; halu vaikuttaa, yrittää auttaa tai parantaa tai osallistumisellani saavuttaa jotain aiheuttaa vain ahdistusta. Riittämättömyyttä. Epäonnistuminen.
Siksi luovuttaminen. Eli oppia hyväksymään se, ettei voi olla aina se tekijä, joka auttaa tai vaikuttaa. Nöyrtymisen paikka itselleni. Sekä häpeä, mitä tolkuttomuuksia taas olen mennyt kirjoittamaan o m a s s a ahdistuksessani. Sekä sivumennen sanottuna juvovuksissa. En kaunistele asiaa, koska se auta itseäni millään tavalla. Pyrkimällä rehellisyyteen pystyn myös kohtaamaan tuon häpeäni. Se ei silti tarkoita että luopuisin välittämisestä. En ala tunteettomaksi siksi ettei minuun sattuisi. Tehtäväni on vain oppia erottamaan välittäminen ihmisestä ja mitä minä itse saan tuosta välittämisestä.
Tästä taas päästään siihen lähtemiseen. En ole lähdössä mihinkään. Mutta ettei olisi mielessä käynyt, ei voi kiistää. Lähtemättömyys taas ei johdu siitä, että palsta tai joku ihminen täällä tarvitsisi minua. Minähän sitä palstaa tarvitsen.
Minuudelle sanoisin, että olit oikeassa; en ole kokenut sitä mitä sinä, joten en voi tietää, mitä tunnet. Pelosta, paniikista ja kauhusta minulla on muistoja, jotka ovat hälvenneet ajan myötä. Siksi tarjoan sinulle virtuaalisesti olkapääni, johon nojata hetkeksi. Mitä tulee siihen, mitä sanoit, ettet ole sama ihminen, kuin olit joskus ennen: mieti miksi sinun pitäisikään olla? Tapahtumat muuttavat meitä ja toisinaan tietoisestikin pyrimme itseämme muuttamaan - selvitäksemme. Mutta myös eheytyäksemme.
Miten sitten tulla kuulluksi? En tiedä mitä sinä tarvitset siihen. Minulle on riittänyt puhuminen täällä; kun olen piirtänyt ilmaan ne sanat, jotka kumpuavat ajatuksistani ja tunteistani. Kun luen ne, tiedostan ne kuin olisi ääneen lausuttuja ja tiedän tulleeni kuulluksi.- 5+6=11
yxex kirjoitti:
Elisakettu, kirjoitin muutama palstavuosi takaperin jäähyväiskommentin, olin silloin varma että palstailu on turhaa, että olen saanut siitä kaiken hyödyn, että minulla ei ole enää mitään annettavaa kenellekään, että minun on aika jatkaa matkaa eteenpäin muilla saroilla. Silloin muutaman viikon kuluttua palasin kuitenkin takaisin, ja oivalsin että palstailua voi harrastaa muun elämän ohella, ja vaikkei enää tarvitsisikaan vertaistukea.
Kaikesta on tietysti hyvä ottaa välillä etäisyyttä, ja harrastaa muuta, ja miettiä vastapainoja.
Täällä on hyviä ihmisiä, sinä olet hieno ja hyvä ihminen. Kommenttisi yllä, ja kautta palstahistorian, ovat olleet kauniita. Ne ovat oivalluttaneet minua ja varmastikin monia monia ihmisiä.
Ei siis jäähyväisiä, vaan tapaamisiin :)
Rakkaudella. -yxex-"silloin varma että palstailu on turhaa, että olen saanut siitä kaiken hyödyn, että minulla ei ole enää mitään annettavaa kenellekään, että minun on aika jatkaa matkaa eteenpäin muilla saroilla."
Niin tuotakin miettii itse kukin varmaan tykönään...minäkin...
Ännästäni olen päässyt eroon, välit ovat muodolliset jos jossain tapaamme...
Nykyinen tilanteeni on suht seesteinen...uuden kumppaninkin muodossa...ja siltikin tänne tekee vielä aina välillä palata...ja syykin on tuo YE:n kertoman kaltainen...
"Täällä on hyviä ihmisiä, sinä olet hieno ja hyvä ihminen. Kommenttisi yllä, ja kautta palstahistorian, ovat olleet kauniita. Ne ovat oivalluttaneet minua ja varmastikin monia monia ihmisiä."
Sillä ajatuksella, että "ehjimmät" ihmisistä on tehty sirpaleista...joskus on niinkin, että muuttuakseen ihmisen on ensin mentävä rikki ja koottava itsensä pala palalta uudelleen...
Syntyy "uusi ihminen", vähemmän täydellinen, arvet ja rosoisuudet näkyvät kyllä...uskoisin että sellaisella ihmisellä on kanssakulkijoilleen monesti enemmän annetettavaa kuin sellaisella, joka ei ole koskaan kokenut tarvetta muuttua vaan pitää kiinni siitä omasta täydellisyyden illuusioistaan, en minä, mutta kun ne toiset... 5+6=11 kirjoitti:
"silloin varma että palstailu on turhaa, että olen saanut siitä kaiken hyödyn, että minulla ei ole enää mitään annettavaa kenellekään, että minun on aika jatkaa matkaa eteenpäin muilla saroilla."
Niin tuotakin miettii itse kukin varmaan tykönään...minäkin...
Ännästäni olen päässyt eroon, välit ovat muodolliset jos jossain tapaamme...
Nykyinen tilanteeni on suht seesteinen...uuden kumppaninkin muodossa...ja siltikin tänne tekee vielä aina välillä palata...ja syykin on tuo YE:n kertoman kaltainen...
"Täällä on hyviä ihmisiä, sinä olet hieno ja hyvä ihminen. Kommenttisi yllä, ja kautta palstahistorian, ovat olleet kauniita. Ne ovat oivalluttaneet minua ja varmastikin monia monia ihmisiä."
Sillä ajatuksella, että "ehjimmät" ihmisistä on tehty sirpaleista...joskus on niinkin, että muuttuakseen ihmisen on ensin mentävä rikki ja koottava itsensä pala palalta uudelleen...
Syntyy "uusi ihminen", vähemmän täydellinen, arvet ja rosoisuudet näkyvät kyllä...uskoisin että sellaisella ihmisellä on kanssakulkijoilleen monesti enemmän annetettavaa kuin sellaisella, joka ei ole koskaan kokenut tarvetta muuttua vaan pitää kiinni siitä omasta täydellisyyden illuusioistaan, en minä, mutta kun ne toiset...Uskon, että sielun peili vain paranee säröistään, toisin kuin fyysinen peili tuvan seinällä. Edelleen uskon että pohjakosketuksen kautta ihminen nopeimmin pystyy tarkastelemaan ja muuttamaan omaa persoonallisuuttaan.
Ihmiset jotka väittävät ettei persoonallisuus voi muuttua, tekevät yleensä kaikkensa estääkseen muuttumisen. Tämä voi johtua särkymisen pelosta, tai 'uhri-syndroomasta' ts yleisestä negatiivisuudesta. Tai jostain. :)
Elämässä ei ole kenraaliharjoituksia, koko näytelmä on vedettävä intuiitiolla alusta loppuun kertaheitolla. Narsismin tulessa osa kärähtää tuhkaksi, ja nousee sieltä viisastuneena feeniks-lintuna taas siivilleen.
- panssarit hiiteen
Älä leiki marttyyria, vaan tee asialla oikeasti jotain!
- 9+9=18
. "En ole antanut siniulle mitä olisin halunnut: lohtua, tukea, välittämistä."
Niin ihan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä keskustelu tämäkin...useinhan se onkin niin eniten kaltoinkohtelemme sitä omaa Minuuttamme, sivuuttaen sen tarpeet saada lohtua, tukea ja välittämistä...
Ja mieluusti suuntaamme katseemme niin toisiin, tarvitsisiko kenties joku muu minulta jotain, että voisin tuntea itseni hyväksi ihmiseksi...tai antaisko joku muu minulle sitä mitä MINÄ tarvitsen...rakkautta jota en kykene itse itselleni antamaan...
"ei ihmset oikeasti toisiaan rakasta eivätkä toisistaan välitä."
Niin tuo on kovin vaikeaa...jos ei edes rakasta itseään...kun rakastat itseäsi rakastat lähimmäistäkin...sekin on vaikea tuo rakkauden kaksoiskäsky ymmärtää, koska ihmiset kavahtavat sanaa Jumala...ajatellen sen tarkoittavan jotain ihmeolentoa...jonka kerran mahdollisesti tapaamme...
vaikka "ison kirjan" mukaan aikojen alussa...Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi...että tietyllä lailla kohtaamme myös Jumalan jokaisessa kohtaamassame ihmisessä/lähimmäisessä kuin itsessämme...
"Rakasta lähimmäistä
Jumala on rakkaus. Rakkaus on Jumala. Kun rakastat lähimmäistä, rakastat Jumalaa. Kun rakastat itseäsi rakastat lähimmäistäkin. Näin ollen kun rakastat itseäsi, rakastat lähimmäistä ja myös Jumalaa."
No meillä on itsekullakin näistä asioista oma näkemys...onko Jumala joku yksi olento vaiko abstrakti käsitys että hän on se rakkaus joka asuu meissä...että edelleen toivon mukaan en tullut uskonnollisesti loukanneeksi ketään...
Rakkaus on kaiken yhdistävä voima. Kaikki ovat rakkauden arvoisia. Kaikki pahuus maailmassa johtuu rakkauden puutteesta, ei mistään muusta. "
vaikka Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi... - 6+8=14
9+9=18 kirjoitti:
. "En ole antanut siniulle mitä olisin halunnut: lohtua, tukea, välittämistä."
Niin ihan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä keskustelu tämäkin...useinhan se onkin niin eniten kaltoinkohtelemme sitä omaa Minuuttamme, sivuuttaen sen tarpeet saada lohtua, tukea ja välittämistä...
Ja mieluusti suuntaamme katseemme niin toisiin, tarvitsisiko kenties joku muu minulta jotain, että voisin tuntea itseni hyväksi ihmiseksi...tai antaisko joku muu minulle sitä mitä MINÄ tarvitsen...rakkautta jota en kykene itse itselleni antamaan...
"ei ihmset oikeasti toisiaan rakasta eivätkä toisistaan välitä."
Niin tuo on kovin vaikeaa...jos ei edes rakasta itseään...kun rakastat itseäsi rakastat lähimmäistäkin...sekin on vaikea tuo rakkauden kaksoiskäsky ymmärtää, koska ihmiset kavahtavat sanaa Jumala...ajatellen sen tarkoittavan jotain ihmeolentoa...jonka kerran mahdollisesti tapaamme...
vaikka "ison kirjan" mukaan aikojen alussa...Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi...että tietyllä lailla kohtaamme myös Jumalan jokaisessa kohtaamassame ihmisessä/lähimmäisessä kuin itsessämme...
"Rakasta lähimmäistä
Jumala on rakkaus. Rakkaus on Jumala. Kun rakastat lähimmäistä, rakastat Jumalaa. Kun rakastat itseäsi rakastat lähimmäistäkin. Näin ollen kun rakastat itseäsi, rakastat lähimmäistä ja myös Jumalaa."
No meillä on itsekullakin näistä asioista oma näkemys...onko Jumala joku yksi olento vaiko abstrakti käsitys että hän on se rakkaus joka asuu meissä...että edelleen toivon mukaan en tullut uskonnollisesti loukanneeksi ketään...
Rakkaus on kaiken yhdistävä voima. Kaikki ovat rakkauden arvoisia. Kaikki pahuus maailmassa johtuu rakkauden puutteesta, ei mistään muusta. "
vaikka Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi...Niin luin tämän vielä mietteissäni uudelleen...ja tosiaankin on se Minuus vain tärkeä, koska se on ainut mitä meillä on...
Kun tietää ymmärtää niin ymmärtää, niin ymmärtää myös että sillä toisellakin jota sinäksi/häneksi nimitämme on myös oma minuus...
Kumpiko sitten lie tärkeämpi sen toisenko minuus vaiko omani...kumpaako arvostamme, kohtelemme paremmin...
- nuorijalapsellinen
Täytyy sanoa, että oli mielenkiintoinen keskustelu. Niin ja varmaan täytyy myöntää, etten oikeastaan ymmärtänyt sitä. Käsittääkseni kuitenkin jota kuta sattui ja joku toinen yritti auttaa. Ja lukiessa ajattelin, että minäkin haluaisin auttaa. Sitä en osaa sanoa, tunnenko oikeaa empatiaa ketään kohtaan. Tiedän vaan että haulaisin tuntea. Haluaisin tehdä jotain hyvää. Ehkä sitten vain oman itseni takia enkä teidän muiden, mutta kuitenkin.
Ongelma vain on siinä, etten tiedä mitä minun pitäisi sanoa. Haluaisin keksiä jonkin mullistavan totuuden rakkaudesta, joka lohduttaisi jokaista ihmistä, joka tämän lukee. Mutta en keksi. Ja vaikka keksisinkin jotain, en tietäisi onko se totta. Tiedän vaan, että haluan auttaa jota kuta jossakin, en edes mikä on motiivini siihen. Tiedän vaan että itse uskon rakkautta olevan olemassa ja että ihmiset oikeasti välittävät toisistaan ja voivat tulla onnellisiksi toistensa kanssa. Uskallan jopa uskoa, että osaan itse rakastaa tai tulen oppimaan sen joskus. Luulen että minun ainakin tekee enemmän mieli tuntea rakastavani jota kuta kuin tuntea saavani rakkautta. Tahtoisin niin kovasti nähdä tekeväni jonkun onnelliseksi.
Ja silti en kuitenkaan halua mennä kysymään mitä asiaa on ihmisellä, joka äsken lausui nimeni, mutta ei vastannut kun kysyin 'mitä'. Hän ärsyttää minua. Haluan auttaa jota kuta jota en tunne, mutta se joka minua kaiketi eniten rakastaa vain ärsyttää ja ällöttää minua. Typerää, se tuntuu todella typerältä etten osaa tuntea rakkautta häntä kohtaan, joka sen ansaitsisi. En ainakaan niin paljon kuin pitäisi. En osaa rakastaa ketä tahansa enkä edes tarkoita sukupuolista rakkautta. Toivon vain että eteeni sattuisi joku sellainen, jota todella osaisin rakastaa. Koska rakastaa minä haluaisin, ja elää joskus jotain muutakin kuin vain itseäni varten. Olen tavallaan kyllästynyt itseeni ja siihen, että kaikki elämässäni on vain minua ja ristiriitaisia ajatuksiani siitä millainen olen.
Älkää kysykö, mikä tämän pointti oli, koska en tiedä itsekään. Olen vain utelias. Tai ehkä yritän päteä jotenkin. Olen ainakin valmis kohtaamaan sen, jos joku alkaa haukkua minua tästä 'hyvästä', en välitä. Jos joku osaa tämän perusteella kertoa, mikä minussa on vikana niin otan mieluusti kritiikin vastaan ja yritän kasvaa. Ja olen pahoillani, etten sanonut mitään lohduttavaa kenellekään. Ellei sitten ole lohdullista tietää, että joku typerys jossakin haluaisi lohduttaa, vaikkei osaakaan. Vaikka se on vain yksi aivoton kakara joka ajattelee vain itseään, eikä ole vielä keksinyt miten pääsee siitä irti. Ehkä en tässä lopulta muuta yritäkään kuin saada kommentteja itselleni, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli kommentoida muille. Ehkäpä olen jonkinasteinen narsisti. Mutta psykopaatti en ainakaan voi olla. Psykopaatit eivät tunne ujoutta tai pelkoa, ja niitä minä ainakin satavarmasti tunnen, on empatiani muita kohtaan sitten miten olematonta ja itsekeskeistä hyvänsä.Kun kirjoittaa ajatuksiaan julki, ne samalla selkiintyy omassa mielessä. Pohdintaa lukeville ajatuksillasi voi olla hyvinkin suuri vertaistuellinen merkitys.
Joitakin on helppo rakastaa, mutta (kuulemma) ne joita on vaikein rakastaa, tarvitsisivat eniten rakkautta (rakasta vihollistasi).
Pohdit, että haluaisit keksiä jotain mullistavaa - se on hyvä, sillä halu on henkisen matkan ensimmäinen askel. Jokainen luo oman filosofiansa, tietoisesti tai tietämättään. Vain alkuperäinen filosofia on aitoa. Toki muitakin saa matkatessaan kuunnella ;)" Ja olen pahoillani, etten sanonut mitään lohduttavaa kenellekään "
Juuri sen teit, lohdutit ainakin yhtä ihmistä kettuturkin alla.
Hymyilen. En sille epävarmuudelle tai -tietoisuudelle, vaan sille, kuinka tietämättömiä ja vastauksia vaille - me jokainen -lopulta olemme. Sekä totuudelle, joka seisoo suoraan edessämme. Olemme ihmisii kauniiden sanojen ja kuvien alla. Inhimmillisii ihmisii, jotka aina h a l u a v a t olla jotain tai antaa jotain. Mutta ei toiselle, vaan itsestä käsin. Minulta. Jotta toinen tulisi onnelliseksi. Minun kauttani. Saahan se toinen olla onnellinen vaikka itsekseen, tai tulla onnelliseksi jonkun toisen myötävaikutuksesta. Jos sen nyt oppisimme hyväksymään.
Minua ei hävetä enää. Edes olla itsekäs ja minuuteen tuijottava. Loppujen lopuksi kaltoinkohteluni toisia kohtaan ei ole suurta, ja kaltoinkohteluni itseäni kohtaan vähenee hiljakseen päivä päivältä. Se saa riittää. Toistaiseksi.
Mites se nyt menikään? Niin, halataanpa itseämme oikein lujasti. Silleen rakastavasti ja välittävästi. Siitä se lähtee :)elisakettu kirjoitti:
" Ja olen pahoillani, etten sanonut mitään lohduttavaa kenellekään "
Juuri sen teit, lohdutit ainakin yhtä ihmistä kettuturkin alla.
Hymyilen. En sille epävarmuudelle tai -tietoisuudelle, vaan sille, kuinka tietämättömiä ja vastauksia vaille - me jokainen -lopulta olemme. Sekä totuudelle, joka seisoo suoraan edessämme. Olemme ihmisii kauniiden sanojen ja kuvien alla. Inhimmillisii ihmisii, jotka aina h a l u a v a t olla jotain tai antaa jotain. Mutta ei toiselle, vaan itsestä käsin. Minulta. Jotta toinen tulisi onnelliseksi. Minun kauttani. Saahan se toinen olla onnellinen vaikka itsekseen, tai tulla onnelliseksi jonkun toisen myötävaikutuksesta. Jos sen nyt oppisimme hyväksymään.
Minua ei hävetä enää. Edes olla itsekäs ja minuuteen tuijottava. Loppujen lopuksi kaltoinkohteluni toisia kohtaan ei ole suurta, ja kaltoinkohteluni itseäni kohtaan vähenee hiljakseen päivä päivältä. Se saa riittää. Toistaiseksi.
Mites se nyt menikään? Niin, halataanpa itseämme oikein lujasti. Silleen rakastavasti ja välittävästi. Siitä se lähtee :)Ja elisaketulle halaus ja hyväksyvä katse =)
- 14+4=18
elisakettu kirjoitti:
" Ja olen pahoillani, etten sanonut mitään lohduttavaa kenellekään "
Juuri sen teit, lohdutit ainakin yhtä ihmistä kettuturkin alla.
Hymyilen. En sille epävarmuudelle tai -tietoisuudelle, vaan sille, kuinka tietämättömiä ja vastauksia vaille - me jokainen -lopulta olemme. Sekä totuudelle, joka seisoo suoraan edessämme. Olemme ihmisii kauniiden sanojen ja kuvien alla. Inhimmillisii ihmisii, jotka aina h a l u a v a t olla jotain tai antaa jotain. Mutta ei toiselle, vaan itsestä käsin. Minulta. Jotta toinen tulisi onnelliseksi. Minun kauttani. Saahan se toinen olla onnellinen vaikka itsekseen, tai tulla onnelliseksi jonkun toisen myötävaikutuksesta. Jos sen nyt oppisimme hyväksymään.
Minua ei hävetä enää. Edes olla itsekäs ja minuuteen tuijottava. Loppujen lopuksi kaltoinkohteluni toisia kohtaan ei ole suurta, ja kaltoinkohteluni itseäni kohtaan vähenee hiljakseen päivä päivältä. Se saa riittää. Toistaiseksi.
Mites se nyt menikään? Niin, halataanpa itseämme oikein lujasti. Silleen rakastavasti ja välittävästi. Siitä se lähtee :)"Minua ei hävetä enää. Edes olla itsekäs ja minuuteen tuijottava. Loppujen lopuksi kaltoinkohteluni toisia kohtaan ei ole suurta, ja kaltoinkohteluni itseäni kohtaan vähenee hiljakseen päivä päivältä. Se saa riittää. Toistaiseksi."
Ehkä tuo riittää itsekullekkin loppuelämäksi...
täydellisiä emme ole, emmekä sellaisiksi tule...
Kohtalomme on olla vain ihmisiä inhimilline heikkouksinemme...ja yrittää elää itse kukin miten parhaiten taidamme...olla satuttamatta liiaksi itseämme kuin kanssakulkijoitammekaan...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1596447
- 511864
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes441570- 541122
Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä
Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.3271059Kolari Klaukkala
Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se48981Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!
Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l13960Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan
Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni79908Kevyt on olo
Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <384908Toivoisin, että lähentyisit kanssani
Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä14887