tietää sielussaan varmasti vain yhden asian: tätä mä en halua enää. Ottaa vastuun siitä, mitä on tehnyt. Näkee koko jutun alusta loppuun ja miettii, mikä ihme mua oikein vaivasi. Miksi olin niin erilainen kuin muiden kanssa. Ne vastaukset löytää vain itsestään. Joku kysyi täällä, että voisinko oll sulle kakkonen. Mä mietin asiaa ja tulin siihen, että se juuri oli se käännekohta. Mikä avasi silmät ja sai kääntymään lopullisesti pois. Menemään eteenpäin. Se, että en halunnut olla kenellekään toinen, vaan ainoa. Siihen se loppui minun osaltani. Joku sanoi joskus että minun pitäisi kunnioittaa itseäni enemmän ja olla vähemmän epävarma. Ajattelin mielessäni. Hyvä ihme, jos näin olisi ollut, me emme olisi jatkaneet askelta pidemmälle. Joten tavallaan hän oli oikeassa, kyse oli itsekunnioituksesta ja itsetunnosta. Kaipa mä olen pikku hiljaa oppinut pitämään itsestäni liikaa :).
Kun katsoo taaksepäin
Mietteissään.
5155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mee kuule analysoimaan muuanne, sopivammalle palstalle. Katos tääl ikävöidään raamattu jalkojen välissä, ja ylistetään palstapirua...eiku palstapirkkoo jonka sana on laki.
Ihan sama. Tulevaisuus näyttää siltä, että huomenna on uusi projekti työn alla. Analyysit jää siis muutenkin vähemmälle. Kai mä yritin sanoa, että ei haittaa mitä täällä kirjoittaa, kun ei kelpaisi enää kuitenkaan. Se on se pointti.
No täällä yksi kelpaamaton myös.. Tsemppiä sinulle!
Tsemppiä kaikille jotka eivät kelpaa rakkaalleen. Täällä ykSi kans.
Niinpä... Olin joskus tuossa tilanteessa. Sitä muistelin. Mennyttä jo.