pedofilien ja insestin uhreista, minua suorastaan järkyttää, että teidän säälimisenne uhrien puolesta on sen laatuista, että mielessänne jo valmiiksi merkkaatte, että näitten uhrien loppuelämä olisi muka valmiiksi pilattu eikä heillä olisi enää lainkaan toipumisen mahdollisuutta traumoistaan. Onko tämä oikeaa tukemista ja rohkaisemista? Ei ainakaan minusta, vaan te lyötte jo valmiiksi lyötyjä. Ettekö te huomaa sitä itse?
Kun keskustelette täällä
Kysyn nyt
7109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Omalta osaltani voin sanoa, että olen uhrien puolella. Pedofiilien uhrit ovat lapsia. Pedofiili on aina väärässä ja häntä pitäisi aina rankaista.
En sääli uhreja. Se nimittäin ei johda mihinkään.
Jokainen lapsi, joka on joutunut pedofiilin tekojen kohteeksi, on tietyllä tavalla murhattu. Häneltä on riistetty jotain, mitä hän ei voi koskaan saada takaisin. Riippuen kohteena olevan lapsen iästä, hän ei ehkä ymmärrä ollenkaan sitä, mitä hänelle tapahtuu, nimenomaan sillä hetkellä. Kivun ja tuskan ja pelon hän voi aktiivisesti unohtaa, kunnes ne jossain elämän vaiheessa putkahtavat pintaan ja silloin hän ymmärtää mitä hänelle on tehty.
Jokaisessa tapauksessa uhrit traumatisoituvat. Sitä ei ehkä voi ymmärtää eikä ymmärräkkään sellainen ihminen, joka ei ole kokenut samaa tai ei ole joutunut läheltä näkemään uhrien ponnisteluja palautua takaisin normaaliin elämään.
Voit tutustua asiantuntijoiden tutkimuksiin siitä, kuinka moni uhreista selviää ilman traumoja.
Traumojen syvyys ja vakavuus riippuvat siitä, minkä ikäinen lapsi on ollut, kuinka kauan hyväksikäyttöä on tapahtunut ja kuinka monta eri hyväksikäyttäjää on ollut.
Läheisten ja asiantuntijoiden tuki on tietenkin tärkeää ja niiden avulla uhrit selviävät normaaliin elämään.
Vl-yhteisön vika vain on ollut siinä, että uhrista on tehty syyllinen. Hänet on pakotettu antamaan anteeksi ja vaikenemaan. Nämä ihmiset eivät varmaankaan ole koskaan parantuneet traumoistaan. Heille ei ole annettu siihen edes mahdollisuutta.
Julmuus on ollut todella suurta.
Enkä oikein usko siihen perhetyöhönkään, jota nyt mainostetaan tehtävän liikkeen sisällä liikkeen omien naisten avulla. Otetaanko asiat oikealla tavalla huomioon? Onko kaikki väkivalta, joka kohdistuu lapseen kiellettyä? Onko naisen asema edelleen kuitenkin se alistuva osapuoli? Jyräävätkä ns. paremmin pärjäävät ja voimakkaammat naiset, ennestäänkin heikot sisarensa?
*Omalta osaltani voin sanoa, että olen uhrien puolella*
Tuon pidemmälle en lukenut, enkä aio koskaan lukeakaan. Kohtuudella ja irvokkudella on rajat.
Wariskalle seuraavaa: kun en tiedä mikä on taustasi ja oletko koskaan ollut uskomassa ja kulkenut Jumalan lasten matkasaatossa vai olet joskus ollut, mutta sitten sielunvihollisen petoksen kautta olet joutunut ulos Jumalan valtakunnasta, niin , tärkein valvomapaikkasi on kyllä nyt se, että omat synnit on anteeksiannettu. Ulkopuolelta katsottuna tätä vioilla ja virheillä peitettyä Jumalan lapsilaumaa ei näe, kuin uskon avatuilla silmillä. Tähän matkasaattoon toivon sydämestäni saakka sinunkin kerran pääsevän.
Tulihan taas vl-jargonia (PAS*KAA) oikein tuutin täydeltä.
Yäk!
ja Melperi1 jargonia perään Yäk? todenteolla
Tämän saarnamiehen uhrin tulevaisuus meni...
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=686&sid=41cd86ad9748a6c812ba6871d7ceedf0#p9909
En ymmärtänyt yhtään, mitä minulle vastattiin. Ei ainakaan mitään asiallista, ilmeisesti.
Noidille nyt en vastaa ensinkään.
Kuule ystävälle ystävällisesti: kirjoititko asian vierestä?