Olen sairastanut paniikkihäiriötä jo 6 vuotta joista 2 ensimmäistä vuotta sinnittelin lähimmäisten tuella kun en uskaltanut lääkäriin mennä hulluksi leimaamisen pelossa. Lääkäri määräsi Seromexia 20mg/vrk ja Xanoria kun sinne viimein uskaltauduin ja alun sivuoireiden jälkeen (joita oli tosi paljon) alkoi hidas paraneminen joka kesti aina viime kesään asti (04). Kerkesin olla jo vuoden ilman lääkkeitäkin kunnes aikataulutin itseni kotiremonteilla liian tiukalle ja vanha kehno paukahti taas pääkoppaan. Nyt on samat lääkkeet paitsi seromexia tuplaten ja prosessi alkutekijöissään.
Kysymyksiä olisi paljonkin mutta kysyn ensin käykö kukaan vuorotöissä ja jos käy niin kuinka on jaksanut.
Kysymyksiä olisi paljonkin mutta kysyn ensin käykö kukaan vuorotöissä ja jos käy niin kuinka on jaksanut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En käy vuorotyössä, mutta elän tosi kiireistä ja epäsäännöllistä elämää. Paniikkihäiriötä noin 7 vuotta. Yritin aluksi rajoittaa elämääni ja sulkea itseni stressin ulkopuolelle. Stressaannuin kuitenkin siitä, että en saanut tehdä kaikkea mitä halusin, "etten stressaantuisi liikaa". Niinpä aloin elämään kuten ennen. Minun täytyy vain muistaa ottaa pikkutabuni joka päivä, muuten alan heti oireilla. Olen asennoitunut siten, että syön lääkkeitä koko loppuikäni, ja sillä siisti. Jätin välillä pois lääkkeet kun luulin parantuneeni, mutta sitten taas paniikki iski.
Äläkä vaan katkeroidu tästä sairaudesta, jokaisella on omat murheensa, toisella paniikkihäiriö, toisella konkurssi, jne..
Huomasin tekstiäsi lukiessani että olen stressannut itseäni myös yrittämällä olematta stressaantunut. Mitä lääkkeitä syöt jos alat oireilla samantien kun ne jättää ottamatta?
haittaa paniikkihäiriötä siis lisää niitä.säännöllinen elämä,kunnon yöunet,kahvin ja muun kofeinin vähentäminen(jos ei pysty kokonaan lopettamaan)ja yrittää olla stressaamatta auttavat ennaltaehkäisemään kohtauksia!