Joskus tahtoo, joskus taas ei !

Mihin se seksuaalisuus katoaa?
Seksuaalisuus on ihmisessä syntymästä kuolemaan, mutta millaisilla mittareilla sitä halutaan mitata.

Seksuaalisuus, ja seksuaalisuuden säilyminen kehon muutoksissa, ihmisen vanhentuessa tms. voikin olla taas eri juttu.
Nykyisin ihannoidaan lihaksikasta miehen vartaloa, mikä ettei, sellainen on seksuaalisesti kiihottava ja kelpais minullekin. Sellainen oli mieheni.
Vatsakas, puuskuttava, hikoileva ja ehkä tupakallekin haiseva mies ei kyllä taida olla seksuaalisuuden herättäjänä mainoskuvauksen paras malli.

Onko vain laiha nainen seksuaalinen?
Tuosta voisi olla monta mieltä, mutta lihava nainen on ainakin sinut itsensä kanssa ja usein miehet ihailevat naisen pyöreyttä. Siinä siis on myös seksuaalinen viestin lähetin olemassa.

Sukupuolinen halu voi kadota, onko se sitä mikä nykyisin on hukassa?
Päin vastoin, seksiä on kaikille tarjolla, kaikessa muodossa.
Seksikäs naisen vartalo on kaiken lisäksi kaunis, miehen vartalo komea.

Nykyisin pitää kaikessa olla mukana kiihottavaa ja seksikästä.
Mikäs siinä, eihän ikä aseta rajoja jos haluaa seksuaalisesti olla aktiivinen.
Aloittajalle sanoisin, että rohkeasti etsimään. Kukaan ei tule kotoa hakemaan jos seuraa kaipaa. Yksinkin eläminen on arvokasta, eikä parisuhteissakaan seksuaalisuus ole kai ainoa tekijä, vaikka parisuhde tarkoittaakin yhdessä olemista ja elämistä, kuten avoliittokin, uusina muunneltuina muotoina avioliitosta.

Aloittajalle voi todeta vanhan sanonnan "etsivä löytää" . Monesti ei tarvitse edes etsiä, vaan olla etsittävänä.

Saatavilla on komeita uroksia suurinpiirtein saman ikäsiäki, mutta valitettavasti he eivät ole vapaita,
he ilmeisesti etsivät viihdettä, ehkä jopa " rakastajatarta "
Vanhempi nainen ei noin vain voi tutustua vieraaseen mieheen,
jostain syystä koen asian itselleni vaikeaksi,
poistu paikalta yksin,
riennän kotiin kuin siellä odottaisi mun oma puoliso,

tuosta kuvasta tuli mieleen nuoruus ja muistot ihanat,
miehet on yhtä kiinostavia naisten mielestä , kuin vastaavasti nainen miehen mielestä,
molemmat saa seksuaalisia haluja kun kuva on oikein asetettu, kuten tuossa ylhäälä,

Tuo viitattu keskustelu koskee nuoria, joita poikuuden ja neitsyyden menetys ahdistaa. Mutta kun seksin makuun on päässyt ja jos se avioliitossa toimii kiitettävästi, niin jäähän sitä kaipaamaan kaverin kuoltua. Läheskään aina seksin loppuminen ei liity toisen pois menoon, vaan sairauksiin ja väsymykseen.
Se jota rakastaa ja kunnioittaa, joka on lähellä kaikin tavoin, on myös seksuaalisesti haluttava. Halu antaa rakkaimmalleen nautintoa, mikäs sen kauniimpaa ja luonnollisempaa. Ei siinä nuoruus ole valttia , vaan yhdessä koettu ja yhdessä opeteltu hyvä olo. Mikä valtava etu vaimolla kiiltokuvamaisiin lehtien seksipimuihin, vaimo saa nukkua samassa sängyssä ihan vieressä ja herätä siinä. Kyllä se lämpö ja ihojen kosketus herättää halut, vaikka ei niin komeita ja kauniita enää oltaisikaan.

Tämä seksuaalisuus, tuolla runopalstoilla juuri puhuttiin oikeilla nimillä, suorin sanoin, rehelliseti.

Täällä siitä puhutaan salaa, kasvottomasti. Onko meidän todella näin vaikeaa puhua asioista jotka sittenkin kuuluvat ihan jokaisen elämään, tunnustaa ne tai ei.
Ei seksi ole kauppatavaraa, se on kallis aarre kahden ihmisen suhteessa.

Jotain puuttuu läheisyydestä jos siitä ei suhteessa edes mainita kun
ikää on jo kertynyt ja asia koettu.
Minulla ei ole seksisuhteita, se on ( ikävä kyllä) asia joka ei ole ollut ajankohtainen, koska siihen vaaditaan tunteita, ei puheita.
Koskaan ei kuitenkaan voi sanoa ei koskaan, koska huomisissakin on elämää.

Ihmisen fyysinen kokonaisuus kätkee sisäänsä myös seksuaalisuuden joka seuraa mukana syntymästä kuolemaan.

Sen vaikutus persoonassa, kunkin tunteet ja tarpeet ovat yksilöllisiä.

Jos seksuaalisuuden kätkee, jättää käyttämättä, on selibaatissa, tai kieltäytyy siitä jostain syystä, eihän se vi olla vaikuttamatta ihmisen kiinnostukseen seksuaalisesta kanssakäymisestä.

Miksi se on niin arka aihe?
Miksi siitä pitää puhua nimettömänä, kasvottomana, kuin varas, salaa, ettei vain kukaan huomaa.

Voin tunnustaa että seksuaalisuus kuuluu minuun kuin hiukset päähän!
Ikä vähentää molempia, mutta kokonaan ne eivät toivon mukaan koskaan häviä.
Ulkonäkö kaipaa edes muutaman karvan päälakeen ja seksuaalisuus joskus huutaa, eikä toivon mukaan koskaan vaikene, olkoon se kuinka väärin ja röyhkeää tahansa kun sen sanon, mutta näin sen olen kokenut ja toivossa on hyvä elää, siis, että säilyy ja soi minussa.

Kaikesta huolimatta, en mene piiloon kaapin taa kun asiasta kirjoitan, tai olen kirjoittanut. Sanoissani puhun minä, ei joku jossain.

ella Tuoksuvatun hyvää kirjoitusta kohtaan.

Noin ihan varmasti suurin osa palstan kirjoittajista ajattelee seksuaalisuudesta.Ei kuitenkaan ole mitään seksuaalisuuden kätkemistä tai häpeämistä , jos siitä ei julkisella palstalla nimellään tai nikillään kirjoita.

Seksuaalisuus on niin herkkää, intiimiä ja äärettömän kaunista edustava asiakokonaisuus, ei sitä ole tarpeen tuoda tällaiselle palstalle kaikkien räävittäväksi. Varmasti asiallistakin keksustelua saisi aikaan, mutta nähty on, miten rumia muotoja keskustelu on saanut. Jos on ongelmia alueella, asiantuntijoilta saa apua, vertaistukeakin varmasti hienotunteisemmin muualta.

Kyllä nikittömätkin ovat joku jossain. Pelkkä kirjoittaminen on hyvä keino purkaa tuntojaan, palstan säännöt sallivat sen ilman rekisteröityä nikkiä .