Kärsin itse ihan törkeästä sosiaalisesta fobiasta. Jo yksin kaupassa käynti aiheuttaa usein kylmiä väristyksiä selkäpiissä. Etenkin jos on vielä kassalla pitkäksi venynyt jono. Baareissa ja ravintoloissa ihan sama juttu. Ei sitä kovin herkästi uskalla yksin sinne seurueiden ja metelin sekaan astua. Ja vaikka jotenkin ihmeen kaupalla niin kävisikin että sisään asti eksyisi, niin pitäisi sitten vielä siitä siellä vallitsevasta ympäristöstäkin jotenkin selvitä. Salillekaan ei yksin pääse kun kaikki hermopalikat ei ilmeisestikään ole päässä ihan urillaan. Jossain seurassa tai porukassa ihan ongelmitta, mutta yksin ei toivoakaan. Todella elämää rajoittava vaiva, johon ei ole mitään täsmälääkitystäkään.
Meinasin ensin luoda profiilin tuonne treffit- puolelle, mutta sitten taas tämä samainen vaiva nousi kynnyskysymykseksi. Tänne eksyttyäni ajattelin että täältä löytyy varmasti helpommin kohtalotovereita.
Olen itse ihan siisti ja asiallinen, kaljupäinen kolmekymppinen Helsinkiläismies. Ulospäinhän tuo pään sisällä käyvä myrsky ei onneksi näy.
Tai no mitä nyt jossain tilanteissa saattaa olla kasvoilla samanlainen ilme kuin peuralla ajovaloissa.
Tällä ilmoituksellani toivon että vastaan tulisi enemmän tutustumisen kautta mahdollisia elävän elämän seuralaisia kuin pelkkiä keskustelukumppaneita.
Esim.juuri sinne salille tai vaikka lenkkipolulle.
Lämpenen itse yleensäkin aika hitaasti uusille ihmisille, eikä tarkoituksenani ole löytää täältä mitään suinpäin suhdetta tai seksiseuraa. Samoja asioita kokeneita/kokevia ihmisiä.
Iski vaan näin tyhjäntäyteisenä perjantai-iltana inspiraatio hakea seuraa kohtalotovereista, ettei sitten vuosien päästä yhtäkkiä huomaa aivan täysin muumioituneensa kotinsa nurkkaan.
Profiilista löytyy tuo sähköposti ja sitä kautta voi vaihtaa sitten skypea yms.
Meinasin ensin luoda profiilin tuonne treffit- puolelle, mutta sitten taas tämä samainen vaiva nousi kynnyskysymykseksi. Tänne eksyttyäni ajattelin että täältä löytyy varmasti helpommin kohtalotovereita.
Olen itse ihan siisti ja asiallinen, kaljupäinen kolmekymppinen Helsinkiläismies. Ulospäinhän tuo pään sisällä käyvä myrsky ei onneksi näy.
Tai no mitä nyt jossain tilanteissa saattaa olla kasvoilla samanlainen ilme kuin peuralla ajovaloissa.
Tällä ilmoituksellani toivon että vastaan tulisi enemmän tutustumisen kautta mahdollisia elävän elämän seuralaisia kuin pelkkiä keskustelukumppaneita.
Esim.juuri sinne salille tai vaikka lenkkipolulle.
Lämpenen itse yleensäkin aika hitaasti uusille ihmisille, eikä tarkoituksenani ole löytää täältä mitään suinpäin suhdetta tai seksiseuraa. Samoja asioita kokeneita/kokevia ihmisiä.
Iski vaan näin tyhjäntäyteisenä perjantai-iltana inspiraatio hakea seuraa kohtalotovereista, ettei sitten vuosien päästä yhtäkkiä huomaa aivan täysin muumioituneensa kotinsa nurkkaan.
Profiilista löytyy tuo sähköposti ja sitä kautta voi vaihtaa sitten skypea yms.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sosiaalinen fobia, tuttua aikoinaan kun olin ahdistunut ja alistuneessa tilassa.
Mutta kun luopuu pelosta eli uskaltaa olla se kuka on, helpottaa.
Tule esiin kaapista sellaisena kuin olet niin ympäristönkin kestät paremmin ja itsesi ja voit edetä. Tutise vaikka kuin haavanlehti ja änkytä ja huohota pelosta, mutta aukene silti.
Kaappi on vaatekaappi jolla peität sinua.
Kohtalontovereita voit löytää ryhmästä. Ryhmät ovat usein pieniä. Erityisesti helsingissä on ryhmiä sosiaalisille jännittäjille.