Ajattelin kirjoittaa jotain kaunista hänestä. Jossakin vaiheessa loppuivat sanat. Sitä kun kaksi ihmistä rakastaa toistaan sielustaan asti ei voi kirjoittamalla kuvata. Sellainen on niin kaunista, haurasta ja henkistä että se pitää kokea ja tuntea. Se on perustavanlaatuinen, valtavan suuri ilo ja onni ja ymmärrys mitä toista kohtaa tuntee. Valoisan kaunis energia mikä rakastavaisten läpi säteilee. Helpotuksen huokaus siitä että on saapunut perille ja sydämessä on rauha. Lämmin syleily. Ja onnen kyyneleet. Hämärä käsitys siitä että näinhän se on aina kuulunut olla.
Rakkaus on hetken lumivalkoinen.
snow
1192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näinhän se on aina kuulunut olla! Ruusuntuoksuinen yhteys, syvä ja krkas. Puhdas kuin kastepisara poimulehdellä. Herkkä kuin hento tuulenvire lammen pinnalla. Aito rakkaus, toista, ei itseään ajatteleva. Toiselle, ei itselleen hyvää toivova. Koska se toinen, rakas, täyttää sydämen. Molemmilla. Yhdistäen, toisiinsa sitoen, yhdeksi tehden. Lumivalkoiseksi, kimmeltäväksi yhteydeksi, valoa hohtavaksi, kauniiksi. Ympärilleen säteileväksi.
Niin sen täytyy olla. Niin se on. Rakkaus.