En odota mitään vastausviestejä, vaan haluan vain avautua.
Olen ihastunut varattuun nuoreen mieheen joka ei edes vilkaise minuun päin. Hän loukkaa minua todella usein sanoillaan ja teoillaan tietämättä ja tietoisesti. Yksi mitä hän ei tiedä mikä minua ahdistaa on se kun hän menee tyttöystävänsä kanssa nukkumaan. Hän on joskus kertonut että harrastavat niitä hommia päivittäin, ja minulla tottakai tekee pahaa, kun rakastamani mies lojuu toisen naisen kanssa sängyssä. Tunnen itseni niin petetyksi hänen kanssaan, etten välillä tiedä miten selvitä eteenpäin kun elämässäni ei ole oikein muuta mihin keskitää ajatukseni.
Tunnen erittäin paljon syylisyyttä tunteistani, sillä en halua olla itsekäs ja yrittää ikinä viedä häneltä sitä onnea mikä hänellä on tyttöystävänsä kanssa, vaikka mies pettääkin häntä. Haluan miehen saavan jotain kaunista ja jota hän oikeasti rakastaa, enkä minä valitettavasti ole sitä. Hän saa tuntemaan itseni joksikin paljon alempiarvoiseksi kuin ihmiseksi, saati naiseksi.
Eniten ahdistaa se kun olen jo 21-vuotias ja kukaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut minusta. En vaan pysty enää kaikkien ihastuksien ja eri menetelmien jälkeen uskomaan, että tulevassa minua odottaisi joku joka haluaa vain minut vierelleen. En enää edes tiedä onko se mahdollista. Minua ollaan niin monta kertaa sanottu rumaksi ja kyllähän minä nyt sen itsekkin nään, etten ole kaunis. Silti jaksan vain toivoa, että joku joskus voisi rakastaa minua ja viettää elämänsä minun kanssani. Tiedän kumminkin, että minulla on sellainen persoonallisuus jota miehet kaipaavat kumppaniltaan. Olen hauska omalla hyvin omaperäisellä tavallani, "tuhma", uskollinen, riidanhaluton ja hoivaava. Itse ainakin uskon, että kunnolliset miehet haluaisivat mielellään luonteiseni naisen elämänkumppanikseen.
En vaan yhtään tiiä riittääkö se saamaan ketään ikinä ihastumaan/rakastumaan minuun? Minulla kun ei ole muuta kaunista tarjottavaa, kuin luonteeni, ajatukseni ja kosketukseni. En edes tiedä pystyisinkö kiihottamaan ketään miestä ulkoisten puitteideni takia.
Olen ihastunut varattuun nuoreen mieheen joka ei edes vilkaise minuun päin. Hän loukkaa minua todella usein sanoillaan ja teoillaan tietämättä ja tietoisesti. Yksi mitä hän ei tiedä mikä minua ahdistaa on se kun hän menee tyttöystävänsä kanssa nukkumaan. Hän on joskus kertonut että harrastavat niitä hommia päivittäin, ja minulla tottakai tekee pahaa, kun rakastamani mies lojuu toisen naisen kanssa sängyssä. Tunnen itseni niin petetyksi hänen kanssaan, etten välillä tiedä miten selvitä eteenpäin kun elämässäni ei ole oikein muuta mihin keskitää ajatukseni.
Tunnen erittäin paljon syylisyyttä tunteistani, sillä en halua olla itsekäs ja yrittää ikinä viedä häneltä sitä onnea mikä hänellä on tyttöystävänsä kanssa, vaikka mies pettääkin häntä. Haluan miehen saavan jotain kaunista ja jota hän oikeasti rakastaa, enkä minä valitettavasti ole sitä. Hän saa tuntemaan itseni joksikin paljon alempiarvoiseksi kuin ihmiseksi, saati naiseksi.
Eniten ahdistaa se kun olen jo 21-vuotias ja kukaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut minusta. En vaan pysty enää kaikkien ihastuksien ja eri menetelmien jälkeen uskomaan, että tulevassa minua odottaisi joku joka haluaa vain minut vierelleen. En enää edes tiedä onko se mahdollista. Minua ollaan niin monta kertaa sanottu rumaksi ja kyllähän minä nyt sen itsekkin nään, etten ole kaunis. Silti jaksan vain toivoa, että joku joskus voisi rakastaa minua ja viettää elämänsä minun kanssani. Tiedän kumminkin, että minulla on sellainen persoonallisuus jota miehet kaipaavat kumppaniltaan. Olen hauska omalla hyvin omaperäisellä tavallani, "tuhma", uskollinen, riidanhaluton ja hoivaava. Itse ainakin uskon, että kunnolliset miehet haluaisivat mielellään luonteiseni naisen elämänkumppanikseen.
En vaan yhtään tiiä riittääkö se saamaan ketään ikinä ihastumaan/rakastumaan minuun? Minulla kun ei ole muuta kaunista tarjottavaa, kuin luonteeni, ajatukseni ja kosketukseni. En edes tiedä pystyisinkö kiihottamaan ketään miestä ulkoisten puitteideni takia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juuri siksi ihastutkin kai varattuihin, kun et uskalla ottaa sitä riskiä että tulet jätetyksi.