Olen 15 vuotias tyttö jolla on paljon kavereita, mukava harrastus ja muutenkin elämässä kaikki päällepä kunnossa. minulla on kuitenkin vaikeuksia tulla toimeeen nykyään äitini kanssa tuntuu vain että jokainen asia mitä sanon hänelle on jotenkin väärin ja hän alkaa syyllistää minua kaikesta. Aikaisemmin en tullut yhtään toimeen isäni kanssa mutta nyt isäni on minulle sellainen kuin äitini ennen olen onnellinen että asiat isän kanssa on kunnossa mutta tilanne äidin kanssa harmittaa... En ole aivan varma olenko kenties lievästi masentunut en innostunu nykyään olleenkaan mistään ja pelkään päästää ihmisiä lähelleni olen myös viillellyt ja tuntuu siltä etten voi lopettaa sitä enään vaikka haluankin ja olen yrittänyt mutta kuitenkin päädyn jossain vaiheessa viiltelemään uudestaa. En hae viiltelyllä huomiota se on vain yksi ainoista keinoista mikä helpottaa oloani edes vähän. Olisiko teillä jotain neuvoja miten saisin elämäni tasapainoon ja lopetettua viiltelyn?
Neuvoja tarvitaan
hukassaa
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että voit huonosti perheen sisäisten ongelmien vuoksi. Yksilö- tai ihan perheterapiaakin voisi harkita?
Mä meinasin huonon äiti suhteen takia hypätä 2x junaraiteille ja 3x yritin puukolla rykästä keittiössä sydämeen vaan molemmat epäonnitui liiallisen itsesuojeluvaiston takia. Tuli B.E.D. eli ahmimishäiriö ilman oksennusrefleksiä joka on jatkunut tähän päivään asti. Viilellä en viitsinyt johtuen jälleen korkeasta kynnyksestä vaan puran ja kontrolloin syömisellä asioitani. Äiti kävi kiinni muutaman kerran ja sylki kun oli lapsi vielä koska ei halunnut että menen naapuriin näkemään saman ikäistä kaveriani.
Muistan lukeneeni yhden entisen viiltelijän blogia jossa hänellä on ihan laskuri kuinka monta päivää on ollut viiltelemättä itseään. Päiviä taisi viimeksi olla kasassa 500
Tekeminen näytti hänellä auttaneen eli voit kokeilla mennä kirjastoon, nuorisotalolle, juoksemaan tai kaverille jos tuntuu että alkaa hajotamaan. Tosin mulla ei ole tekeminen poistanut ahmimista vaan siirtänyt sitä toiseen hetkeen vain. Terapia (hyvä sellainen) on pitkäaikaisin ja paras ratkaisu.