Kaunis ajatus.

Mitä sitten tapahtuu muuten?

Se on totta. Ihan samalla tavalla kuin ruumis kaipaa ravintoa joka päivä, myös ihmisen henki kaipaa sitä. Se aineeton sielu, henkinen sisältö, sitä pitää ravita yhtälailla ja kaikki taiteet ovat sitä varten.

Kaunista illankin hämärässä,...


Kauneinta on hämärtyissä illoin,
kaikki taivaan rakkaus on silloin,
kerääntynyt valoon tummuvaan,
peittääkseen mullan, talot, maan.

Kaiken yllä hellyys väräjääpi,
Herra itse rannat himmentääpi,
sulaa läheinen ja kaukainen,
kaiken lainaks' saa vain ihminen.

Kaik' on omaani ja kaikki jälleen,
on annettava takas tekijälleen,
puut, maat, pilvet taivahan,
jäljettömiin yksin vaellan.

Anteeksi, jäi mainitsematta tekijä:

Per Lagerqvist--- Det är vackrast när det skymmer.

Kuinka monta kertaa toteat ettet ole onnellinen
ja kuinka monta kertaa teet jotain sen hyväksi,
että huomenna olisit.

***
Hyvä ystävä on kuin aspiriini, se auttaa.
Hyvä ystävä on kuin nastarengas, se pitää.
Hyvä ystävä on kuin kaatosade, se piristää.
Hyvä ystävä on kuin kesä, sitä odotetaan.

Kukkahameen konkretiasta, Tuoksuvatun tuumasta ja Sinisirkun kauniista runosta » Kauneinta on...« iso kiitokseni!

Olisipa täällä paljon juuri tuollaista!

Harvempi enää uskaltaa edes herkimpiä ja parhaimpia ajatuksiaan palstalle tuodakaan, koska joku aina hyökkää.

Aamu on kaunis ja aurinkoista päivää lupaava.
Täksi sunnuntaiksi olen saanut kutsun lounaalle,
joten vain aamukahveihin rajoitan nyt omat keittiöpuuhani.
Iloa ja aurinkoa kaikille meille!

Tämä aamu on alkanut kauneissa aatoksissa,jospa aina jaksaisimme,pitää elämämääme näin korkea lentoisena ja tuoda kaikille hyvää mieltä.

Älä ylpeile sillä ettet ole kaatunut,vaansillä, että olet aina noussut ylös.

Pitäkäämme edes tämäpäivä positiivisena..

Talviaikaan siirtymisessä on jotain juhlallista, kuten aina kun askel johonkin uuteen otetaan. Aamu on hiljainen ja luonto odottavan tuntuinen, milloin talven ote routii maan ja lumi peittää harmauden. Selailin Hesaria ja ilostuin Sunnuntailiitteen Syksyn säkeistä, suomalaisten kirjailijoiden mietteitä tästä vuodenajasta. On Waltaria, Huovista, Anhavaa, Hectoria... Kuvituksena on tuulessa vallattomasti lentävät sateenvarjot.

Lainaan tähän Tove Janssonin teoksesta Muumilaakson marraskuu

"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä. "

Hector on yksi suosikkini, hän vain paranee kuin viini vanhetessaan ja aina löydän hänen musiikistaan ja sanoituksistaan jotain uutta.

"Mä kirjastoihin iltaisin
niin monta matkaa teen
ja lainaan samat kirjat uudelleen.
Mä teetä kanssa Tsehovin
oon juonut iltaisin
ja aamuisin käyn seuraan Leninin."



Viimeiseen säkeeseen ;)
Tervetuloa talviaika ja marrsakuu !

Mukavaa luettavaa, tack!
Aloin guugeloimaan mietelauseita, ei niistä pysty valitsemaan parasta. Tähän nyt toppasin: : ))

On järjetöntä jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin. Ihmiset ovat joko hauskoja tai ikäviä.
- Oscar Wilde

En nyt ossaa oikein ajatuksen kauneudesta mittään, tuleehan niitä ja menee. Järkevyyskin on usein niin tai näin, mutta itelleni tuli tärkeä asia mieleen, että puhumiseen olisi hyvä jonkun kanssa mahdollisuus olla joka päivä, jospa nauramaankin toisen kerallaan saisi.

Hymy on laulua sydämen kielen,runo kaunista iloise mielen. sillä voi kukittaa elämän teitä sillä voi kuivata kyyneleitä..



Tänään on turha hötkyillä..

No mutta, nytpä hoksaankin rationalistisena individualistina, että päiväni onkin ollut täydellinen. Nimittäin luettuani otsikon jälkeiset saatesanat otsikkoon ´ Kaunis ajatus´ huomasin, että sen esittämät ohjastukset ihmisen aineettomaan -ko sieluun ovat täyttyneet tänään.
Kuuntelin parikymmentä vuotta sitten Neljä ruusua- nimisen yhtyeen esittämän kappaleen, nimi unohtui kyllä, mutta neljän tutun pojan vanhoja esityksiä, nyt jo miehiä, Ismo ja Ilkka Alanko tekijöinä. Sitten katselin tuota Viipurin linnan ikkunalla maalattua taulua, runoja ja aforismejahan tässä tulikin ja juuri äsken katselin itselleni tärkeän Francon ajan tai onko se nykyisin Aika Francon jälkeen. Vielä täyttyy sieluni pian lisää, kun katson kohta Ranskalainen kylä- sarjasta jakson.
kiva viestiketjuhan tämä olikin !

Älä yritä kaikkea- se ei onnistu.Älä vastusta tuntetasi-elä ne.Ä lä pelkää tarttua asiohin-monen asian voi tehdä paremmaksi, mutta älä ota harteillesi koko maailmaa.Tulevaisuutta älä pelkää,vaan elä päivä kerrallaan.Ei kannata surra menneitä,on vain muistettava oppia virheistään,.. Yksinäisyydessäkin voi aina
löytää jonkun,joka ymmärtää.Pidä kiinni ystävyydestä, tulevaisuuden uskostasi
jaunelmistasi.

Onnen sulle elämästäni annan,jos otat sen oikein vastaan,niin saat jakaa kanssani elon polkua tanssien.Sillä tiedäthän sen,että oikotietä oonneen ei ole...

En voinut valita mihin perheeseen synnyin, en voinut valita koulu-, opiskelu- , tai työtovereikseni vain mukavia ja sopivia
.
En ole saanut valita täälläkään keskustelukumppaneita, mutta iloitsen jokaisesta mielipteestä jossa on jotain sisältöä, vaikka en itse mitään sanoisikaan.

terve, moi