suomalaisten leffojen taso!

Mielestäni pahin ongelma on tämä tiettyjen arvojen pakkosyöttö. Muutama vuosi sitten tehtiin vielä hyviä, realistisia leffoja. Nyt esim. Juoppohullun Päiväkirja vaikutti
lähinnä raittiusseurojen tilaamalta valistusohjelmalta viinan kiroista, ja Leijonasydän taas julistaa varauksetta sitä, miten maahanmuutto ja islam ovat hienoja asioita, ja kaikki kriittisemmin ajattelevat ovat valkoista roskasakkia. Tuntuu, että katsojia pidetään nykyään lapsellisina ja tyhminä - ja sitä osa kai onkin, kun nyt seuraa esim. jälkimmäisen leffan ylistäviä arvosteluja. Huonoja juonia on ihan turha ainakaan selittää budjetilla.

"juonet kulkevat tylsästi kaikissa, aina nussitaan ja haistatellaan vitttua"
"Kaverit palkkaa pienessä ringissä toisiaan leffasta toiseen ja taso aina samaa skeidaa."

Sanoisin että Markus Selinin (ja sen nykyisten tai ex luottoohjaajien) aikaansaamia vitsauksia.

Ja jos tuntuu että toi on viimeaikoina lisäännynyt niin sehän johtunee vain siitä että Aku Louhimies teki valitettavasti paluun ja siltä tuli nussimistissikikkelikiroiluankeilu vetoiset elokuvat joissa tietysti oli mukana samoja vanhoja pas*anaamoja kuten Mikko" aina munasillaan" Kouki ja Matleena "tissien esittelijä" Kuusniemi.

Olihan se tosin palkannu noihin uusiakin vilauttelijoita kameran eteen nakuilemaan kuten Amanda Pilke,Laura Birn ja Jessica Grabowsky

Veikkaus: Emmi "Jussin tytär" Parviainen nähdään vielä Louhimiehen elokuvassa, ilman vaatteita tietysti.

Ja vielä.

Suomessa väännettään vaan draamoja draamojen perään, välillä tulee joku mukahauska komedian tapainen, joskus joku poliisijännäri tai sotaelokuva.
Riskejä ei oteta, uutta ei yritetä, samat lahjattomuutensa todistaneet naamat pyörii sekä kameran edessä että takana tuottaen takuuvarmaa 1-2 tähden kökköä. Luottotoimittajilta toki tulee kiittävät 4-5 tähden arvostelut jäljestä riippumatta.

Ainoa mikä jää elokuvissa arvailun varaan on se että onko siihen tungettu päälleliimatut pano ja alastonkohtaukset vai ei. Ja tämänkin arvaa hyvin jo ennakkoon elokuvassa mukana olevien nimien perusteella.

Apuraha ja tukivetoista piiri pieni pyörii meininkiä vuodesta toiseen.
Tuet ja roolit kavereille ja silleen...

Jotain kivenpyörittäjän kylän tapaista saisi tehdä. Aina samaa Helsinki keskeistä ahdistuspaskaa.

30 elokuvan vuosituotantoon ei yksinkertaisesti riitä kykyjä ja hyviä ideoita. Tähän tahtiin tehtiin filmejä viimeksi pahimpana rillumareikautena eikä silloin ollut edes televisiota. Elokuvan tekeminen on nykyisin niin halpaa, että kaikenlaisilla tekeleillä kannattaa yrittää voittoa kotiin. Aina löytyy 20000 sellaista, jolle riittää nähdä Mikko juovuksissa tai Amanda alasti, ja loput hankitaan myymällä DVD keräilijöille.