Harkitsen osastolle menoa (ja siis kyllä, saisin läääkärin mukaan mennä jos haluan) mutta se pelottaa minua kamalasti.
Tilanne on nyt tosi huono ja pysyn kasassa vaan temestan avulla, mut joudun tulevina päivinä olemaan paljon yksin ja tuntuu että en kestä sitä.
En sinänsä pelkää siksi että kyseessä on psykiatrinen osasto, ehkä kuitenkin vähän senkin takia, mutta enimmäkseen siksi että tunnen erittäin voimakasta eroahdistusta läheisestäni ja se että joutuisin eroon hänestä saattaa oikeasti saada mut sekoamaan. Mua ei auta yhtään se että saan pitää häneen yhteyttä puhelimitse ja hän voi tulla aina katsomaan mua, alan itkeä hysteerisesti jo pelkästä ajatuksestakin että hän ei olisi läsnä kun mulla on tosi paha olla. Varsinkin se tuntuu vaikealta et joutuisin olemaan yöt erossa hänestä koska usein rauhoitun vain hänen läsnäolollaan.
Miten osastot suhtautuisi tähän että itkisin vain koko ajan ikävää, ja itkisin jo heti kun menisin sinne? On vaikeaa myös sanoa että tulisiko musta jotenkin aggressiivinen ja pakokauhuinen jos en haluakkaan sinne jäädä. Osasto on kaukana kotoani ja saisin nähdä tätä läheistäni vain pari kertaa viikossa.
Pelottaa että osastolla olo vain pahentaisi mun oloani ikävän takia ja koska en koe positiivisena asiana sinne menoa, mutta toisaalta jos en mene niin tilanne saattaa pahentua niin paljon että joudun sinne pakolla ja silloin meno olisi vielä vaikeampaa. Eikö ole olemassa minkäänlaista psykiatrista asumista että läheinen saa olla mukaan?
Tilanne on nyt tosi huono ja pysyn kasassa vaan temestan avulla, mut joudun tulevina päivinä olemaan paljon yksin ja tuntuu että en kestä sitä.
En sinänsä pelkää siksi että kyseessä on psykiatrinen osasto, ehkä kuitenkin vähän senkin takia, mutta enimmäkseen siksi että tunnen erittäin voimakasta eroahdistusta läheisestäni ja se että joutuisin eroon hänestä saattaa oikeasti saada mut sekoamaan. Mua ei auta yhtään se että saan pitää häneen yhteyttä puhelimitse ja hän voi tulla aina katsomaan mua, alan itkeä hysteerisesti jo pelkästä ajatuksestakin että hän ei olisi läsnä kun mulla on tosi paha olla. Varsinkin se tuntuu vaikealta et joutuisin olemaan yöt erossa hänestä koska usein rauhoitun vain hänen läsnäolollaan.
Miten osastot suhtautuisi tähän että itkisin vain koko ajan ikävää, ja itkisin jo heti kun menisin sinne? On vaikeaa myös sanoa että tulisiko musta jotenkin aggressiivinen ja pakokauhuinen jos en haluakkaan sinne jäädä. Osasto on kaukana kotoani ja saisin nähdä tätä läheistäni vain pari kertaa viikossa.
Pelottaa että osastolla olo vain pahentaisi mun oloani ikävän takia ja koska en koe positiivisena asiana sinne menoa, mutta toisaalta jos en mene niin tilanne saattaa pahentua niin paljon että joudun sinne pakolla ja silloin meno olisi vielä vaikeampaa. Eikö ole olemassa minkäänlaista psykiatrista asumista että läheinen saa olla mukaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletko tullut ajatelleeksi, että osastolla voisit saada apua myös tuohon läheisriippuvuuteen? Toinen asia kannattaa ottaa huomioon, että tuo ikävä ja takertuminen ei ole helppo tilanne läheisellesikään. Jos joka tapauksessa joudut olemaan lähipäivät yksin, niin eikö osastolla olisi parempi olla?
"Tilanne on nyt tosi huono ja pysyn kasassa vaan temestan avulla, mut joudun tulevina päivinä olemaan paljon yksin ja tuntuu että en kestä sitä."
Tässä tiivistit todellisen tilanteesi ytimekkäästi. Mene osastolle, sieltä saat turvaa ja tukea. Yksin ei kannata tuossa tilanteessa jäädä kotiin. Ei siellä kauaa tarvitse olla jos vapaaehtoisesti itse sinne hakeutuu.
Joutuisin olemaan seuraavina päivinä yksin päiväsaikaan, mutta yöllä mulla kuitenkin olisi se läheinen.
Tätä on ihmisten varmaan vaikea ymmärtää mutta olen siis erittäin vaikeasti riippuvainen tästä läheisestä, en siis tiedä ihan oikeasti miten kestäisin olla siellä ilman häntä, ja varsinkin kun tilanne pahenee koko ajan ja veikkaan itse että menen pikkuhiljaa sellaiseen tilaan mistä ei ole paluuta niin käynti saattaa sitten venähtää loppuelämänkin mittaiseksi vaikka vapaaehtoisesti olen mennytkin :/
Tiedän kyllä että on rankkaa myös tälle läheisellenikin, ja tunnen siitä syyllisyyttä ja mietin samalla että miten hän itse jaksaa.
Kokeile ainakin. Jospa voisit saada sovituksi, että pääset heti pois, jos koet että paikka on liian ahdistava sinulle.
Jos minulla olisi noin ihana läheinen, niin menisin osastolle ihan jo sen vuoksi, että meillä olisi yhdessä pian myös tavallinen arki. Sinuna kyllä käyttäisin mahdollisuuden hyväkseni.
Uskon että olet elämässä selvinnyt pahemmastakin tilanteesta kuin tästä. Voit myös ihan hyvin kertoa asianomaisille taholle mikä sinua kuviossa pelottaa. Ihan samoin sanoin kuin meillekin tuossa aloituksessa kerroit, kaikki sen toki ymmärtää, jos kerran mekin.
Paitsi jos diagnoosina on skitsofrenia, ei taida tavallista onnellista arkea tulla.
Suosittelen osastolle menoa. Vapaaehtoisesti hoitoon menevä voi keskeyttää hoitonsa. Minä olen yhden kerran lähtenyt osastolta kesken kaiken, eikä siinä ollut mitään ongelmaa.
Niinkuin tossa jo joku sanoi, voit saada apua tuohon eroahdistukseen. Pääset rauhassa keskittymään itseesi ja saat apua ahdistuksen hallintaan. Lääkitykseenkin on helpompi tehdä muutoksia ossastolla.
Psykiatriselle osastolle menoa ei kannata pelätä, tiedän, tiedän helppo sanoa, vaikea toteuttaa. Rohkaisisin kuitenkin hakeutumaan hoitoon. Vapaaehtoisesti hoitoon menijöitä ei lain mukaan saa eristää, eikä pistää lepareihin.
Kun menet osastolle homma menee suurinpiirtein näin: hoitaja ottaa sut vastaan ja näyttää sulle paikkoja ja sun huoneen. yleensä tavarat käydään läpi kaikilta ja kielletyt tavarat otetaan pois. kiellettyihin tavaroihin kuuluu mitä kummallisimpia asioita.
Sen jälkeen tai ennen tapaat lääkärin, joka käy läpi sun kanssa tilannetta ja sovitte alustavasti kauanko olet osastolla. se mitä tässä sovitte voi joko lyhentyä tai pidentyä, siitä keskustellaan tarkistushoitoneuvottelussa, jossa käydään läpi sun tuntemuksia hoidosta.
Saat myös omahoitajan, jonka kanssa voit keskustella kaksin asioistasi, jos ko. hoitaja ei ole paikalla sinulle määrätään huomioiva hoitaja, jonka puoleen voit kääntyä tarvittaessa. Muitakin hoitajia saa "häiritä" he ovat siellä sinua varten.
Osaston päivärytmi on aamiainen, lounas, kahvi, päivällinen ja iltapala. Päivän mittaan voi olla erilaisia ryhmiä esim. keskusteluryhmä, kirjoitusryhmä, elämänkatsomuksellinen ryhmä, taideryhmä, musiikkiryhmä, rentoutusryhmä, liikuntaryhmä. ryhmät ovat vapaaehtoisia ja vaikka ryhmään osallistuu ei tarvitse puhua, jos ei halua. yleensä vapaaehtoiseen hoitoon tulevat saavat liikkua sairaalan alueella vapaasti. osaston ollessa suljettuosasto, annetaan potilaille vapaakävelylupa.
Osastolla yleensä tavataan ihan mielellään perhettäkin ja jos he kokevat tarvitsevansa apua, heidät ohjataan avun piiriin. asioitasi ei kerrota perheelle ilman lupaa.
mene rohkeast sinne sairaalaan vielä kun itse pystyt päättämään.