Olen kiinnostunut psykologiasta ja tällä hetkellä luen fobioista.
Osaisiko kukaan kertoa sairaalafobian alkuperäistä nimeä? Kuten esimerkiksi Akrofobia on korkeiden paikkojen pelko.
Jos joillakin teistä on pelkoa sairaalaa kohtaan, niin haluaisitteko kertoa, mitkä asiat sairaaloissa pelottavat? Sen henkilökunta, sairaaloiden ilmapiiri, pelko kuolemasta vai mikä?
Vastaukset auttaisivat minua todella paljon! :) Kiitos jo etukäteen!
Osaisiko kukaan kertoa sairaalafobian alkuperäistä nimeä? Kuten esimerkiksi Akrofobia on korkeiden paikkojen pelko.
Jos joillakin teistä on pelkoa sairaalaa kohtaan, niin haluaisitteko kertoa, mitkä asiat sairaaloissa pelottavat? Sen henkilökunta, sairaaloiden ilmapiiri, pelko kuolemasta vai mikä?
Vastaukset auttaisivat minua todella paljon! :) Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onpa hyvä, että joku on kiinnostunut tästä aiheesta. Itselläni on nimittäin hirveä sairaalakammo. Jo vierailu sairaalassa, sen haju ja ankeus ym. saa minut ahdistumaan. Sairaala edustaa minulle sairautta ja kuolemaa, eikä parantumista ja elämää. - Syntyyhän sairaalassa päivittäin uusia lapsia ja alkaa monta uutta elämää! Oman lapseni synnytys ei ollut mukava ja koskettava kokemus, ja synnyttäiden vuodeosastolta minulla on oikeastaan vain ahdistavia muistoja, vaikka elin elämäni onnellisimpia päiviä. Sitä on vaikea selittää.
Kammoani on lisännyt läheisen ihmisen viruminen syöpäosastolla, ja lopulta syöpään kuoleminen.
Mutta kammo on saanut alkunsa jo lapsuudesta, vaikka en olekaan ollut sairas ja joutunut viettämään sairaalassa pitkiä aikoja.
Mitkä asiat sairaalassa pelottavat? Tarkemmin ajateltuna itse sairaala paikkana ei ole pelottava, vaan juuri ne mielleyhtymät. Siellä hoidetaan vakavastikin sairaita ihmisiä, eikä kaikkia pystytä hoitamaan, ihmisiä kuolee. Pahimmalta tuntuu pienet lapset jotka sairastavat, ja ymmärtävät olevansa sairaita..
Niin, vaikka kävisin vain jossain rutiinitarkastuksessa, jossa ei sinällään ole mitään pelättävää, istun odotushuoneessa ahdistuneena, sydän hakkaa, huimaa, on paha olla. Henkilökunnan näkeminen ei pelota, vaan pikemminkin rauhoittaa.
Sairaalakammo, tai mikä tahansa kammo on vaikea pukea sanoiksi.
Niin eli se ajatus ahdistaa ja pelottaa että sairaalassa on kuollut ja kuolee yhä edelleen ihmisiä ja henkilökunta tuo lohtua siihen: "on täällä sentään eläviäkin ihmisiä." Tietoisuus kuolemasta ja sen läsnäolosta heijastaa ajatuksia myös omaan tulevaan kuolemaan, sillä me kaikki lähdemme joskus.
Ymmärrän erityisesti tuon lasten kuoleman. Tulee tarve auttaa, mutta loppujen lopuksi siihen ei voi aina vaikuttaa. :(
Nuo kuvailemasi rutiinintarkastukseen liittyvät oireet viittaavatkin juuri pelkotilaan: "Kuolema on lähellä minua."
Kiitos paljon vastauksesta! :) Auttoi paljon!
Toivottavasti saat fobiasi kuriin. On sairaala tuolla tavoin ajateltuna minustakin ahdistava paikka, mutta jos sairaaloita ei olisi, niin kuolema olisi enemmän läsnä kaduilla ja koti-oloissa. Paljon enemmän henkiä menettäisiin ilman terveydenhuoltoa ja sairaaloita.
Fobiassa sitä on vaikea käsittää, mutta näin se on :)