Hei! Olen tällä hetkellä kovin heikko uskossani ts. Lapsiasiassa. Toivon asiallisia kommentteja. Elikkä olen neljän pienen lapsen äiti, koko avioliiton ajan kovia kokenut mieheni kanssa (monet asiat paljon vastustaneet). Tällä hetkellä elämä pitäisi olla hyvin kaikinpuolin, mutta olen erittäin pelokas ottamaan vastaan uutta mahdollista raskautta. Halu olla uskovainen on vahva, mutta oma jaksaminen on aika äärirajoilla väliin. Ahistus siitä että pystynkö hyvällä omallatunnolla ehkäisemään? Mieheni on kieltänyt uskon pari vuotta sitten, hänelle koen hankalana puhua kovin tästä asiasta, vaikka tiedän että hän ei minua painosta mihinkään.
vl ja ehkäisy
eliNaS
22872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hei,
kuuntele sisäistä ääntäsi ja ajattele perheesi ja parisuhteesi hyvinvointia. Olet äitinä ja puolisona vastuusta niin paljosta. Neljässä pienessä lapsessa on paljon hoidettavaa, on tärkeää että jaksat huomata heidät kaikki. Samalla miehesi varmasti arvostaa seuraasi ja sitä että jaksat nähdä hänetkin.
Kompromissi. Pidä ehkäisemällä vähän taukoa. Sen jälkeen taas jaksat ajatella uutta vauvaa, jos siltä tuntuu.
seurapenkin emännät kauhistuvat kierukkaa ja hormonihoitoa pillereillä muttta johdon poisto on hyväksytty välttämättömänä.
jokin tässä pettää
Voithan ehkäistä ja sanoa Jumalalle: "jos on sinun tahtosi niin anna ehkäisyn pettää", jos sinusta tuntuu että ehkäisy on syntiä.
Ei se kyllä mitään syntiä ole, mutta ymmärrän jos sinusta tuntuu siltä.
Oleme ehkäisseet kaksi vuotta. Päätös tuntuu perhettämme ja elämäntilannettamme ajatellen oikealta. Päätöksentekohetkellä olla jo niin takakireä ja ahdistunut ajatuksesta että tulisin raskaaksi ja pikkulapsiaikaputkelle ei näkyis loppua. Hyvää omaatuntoahan sellasesta valinnasta ei tässä laumassa saa. Niin perhekeskeistä ja ehkäisykielteistä kulttuuri kuitenkin on.
Se pitää kertoa itse itselle: että kaikesta huolimatta Jumala katsoo hyväksyvästi arkeamme kahden pienen lapsen kasvattajana, eikä vaadi oikeasti enempää autuutemme eteen. Sovitus oli niin täydellinen, että ei Jumala vaadi yhtään lasta autuutemme eteen. Toki olemassa olevat lapset tuovat vastuuta ja luonnollista ja oikeaa on siihen vastuuseen vastata niin hyvin kun taitaa.
Jos on varovainen ja osaa välttää ne lakihenkisemmät saarnat, niin voi sen asian kanssa elää lestadiolaisena, mutta olen itse kyllä hiljalleen ajautumassa sellaiseen uskonnolisuuteen, mihin elämäni mahtuu tällaisena, ilman että tarvitsee salata valintoja ja tuntea syyllisyyttä. Tämä valintamme on siunannut arkeemme Iloa ja tuonut itselleni kykyä nauttia ja elää tässä hetkessä näiden pienten kanssa. Miestäni ja lapsiani on siunattu hyväntuulisemmalla vaimolla ja äidillä. En ole varsinaisesti katunut päätöstämme kertaakaan, vaikkakin olen ajautunut sen myötä kyllä valtavaan uskonnoliseen kriisiin. Mutta en kadu sitäkään.
Kiitos todella koskettavasta kirjoituksestasi. Itse olen käynyt tämän samankaltaisen läpi ja jättäydyimme lopulta kumpikin kauemmaksi ry-piireistä.
Yhdyn sanoihisi:
"itse kyllä hiljalleen ajautumassa sellaiseen uskonnolisuuteen, mihin elämäni mahtuu tällaisena, ilman että tarvitsee salata valintoja ja tuntea syyllisyyttä".
Se on täytetty! näin sanotaan Raamatussa. Ihmisen on turha yrittää lisääntymällä taivaaseen, se on Jumalalle kauhistus.
Koko ehkäisykielto on opetuksena vaarallinen ja Raamatun vastainen oppi. Näin olemme päätelleet luettuamme itse jonkun verran Raamattua.
Sen sijaan täällä voi olla niin isoja kuin pieniä perheitä ja perheettömiä - sillä ei ole sielun autuuden kannalta mitään asiaa. Ei muuta kuin sillä että kohtelemme lapsia ja muitakin ihmisiä LÄHIMMÄISINÄ.
Myönnän että oli se iso järkytys kun havaitsimme että tässä on tosiaan kyse harhaopetuksesta.
Onpa kypsää ja vapaan uskovaisen ajattelua. Monet lahkot kehittää omia oppejaan jolla yrittävät kietoa hämähäkin seittiinsä ja valtansa alle ihmiset.
Muistakaa mitä Johannes Kastaja kehotti uskovaisen suuntaamaan katseensa;
Joh. 1:29
Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! [Matt. 3:13-17; Mark. 1:9-11; Luuk. 3:21,22 : 1. Kor. 5:7 | Matt. 1:21 ]
Siinä on meidän autuutemme.
Ei srk:n itse keksityn ikeen kantamisella tule kuin lakihenkisyyttä.
Maailma on kova ja karu, köyhyyttä ja puutetta on, ei lapsiakaan sarjatuotantona jaksa kaikki tehdä, mitä rikkaampi sen vähempi jälkeläisiä
Naima haluja olisi, mutta vastuuta ei jaksa kantaa.
Liha haluaa naida, mutta ei halua kantaa sitä vaivaa, mikä siitä saattaa seurata.
Tutkikaa raamattua ja sanokaa mitä mieltä olette.
Saatana yrittää vietellä ihmisen tekemään kaiken nurinkurisesti.
Ensin se opettaa ihmiselle himon normaaliksi asiaksi, joka kuuluu avioliittoon.
Himo ei kuulu avioliittoon, eikä myöskään sen himon toteuttaminen.
Jumala on kuitenkin ennalta viisas ja tiennyt sen mitä ihmisessä on.
Avioliitto on säädetty Jumalan tahdon mukaiseksi, ei ihmisen tahdon mukaiseksi.
Pyhähenki opettaa kaikessa noudattamaan Jumalan tahtoa.
Jokainen toteuttaa joskus himojaan ja pyhän avioliiton sisällä näitä himoja vastaan on helpompi taistella. Himo on synti myös avioliiton sisällä.
Avioliitto on säädetty ihmistä varten. Avioliiton yksi tehtävä on auttaa ihmistä jaksamaan kilvoittelussaan ja uskomaan Jumalaan ja hänen armoonsa.
Jos avioliittoa ei olisi säädetty, emme varmaan koskaan huomaisi omaa syntisyyttämme. Jumala ei vihaa syntistä vaan Rakastaa, mutta Jumala vihaa syntiä.
Älkää siis tehkö syntiä, ettette unohda Jumalaa ja hänen armoaan.
Evankeliumin saarna on edelleen sama, tehkää parannus ja uskokaa syntinne Jeesuksen päälle, sillä ristiinnaulittu Jeesus on ne sovittanut ja ne on kaikki annettu anteeksi taivaassa ja maan päällä.
Joka uskoo tämän saarnan, jonka kirjoitin, pelastuu. Pitäkää siis uskonne lujana ja rukoilkaa Isää, jotta saisitte Pyhänhengen.
Isä, joka on armollinen,kuulee oikeamielisen rukouksen, antaa anteeksi ja lähettää palvelijansa luoksenne ja te saatte Pyhänhengen. Valvokaa, sillä te ette tiedä sitä hetkeä, ettekä aikaa, milloin kaikki tämä tapahtuu.
Mitä yrität selittää ??
Sano asiasi suomeksi älkä kaartele sinne tänne omatekoisilla oppisuksilla !
Raamatussa ei ole sanan sanaa siitä montako lasta sitä nyt pitää olla ihanko autolasti vaiko linja-autollinen !
Herätkää jo ja avatkaa se musta kirja missä se onkaan hukassa ja lukekaa älkääkä olko kuin lammaslauma jota saa johtaa vaikka porakaivoon sieltä seuroista,
Vastuun kantaminen pienistä lapsista edellyttää täysipäisiä vanhempia ja vaatii uskon lisäksi käsiä , hermoja ja kärsivällisyyttä. Lapset voivat olla supervaativia, itkuherkkiä ja itsepäisiä.Vanhemmat vastaavasti voivat olla avuttomia, huonohermoisia, epäkäytännölllisiä ja epäjohdonmukaisia. Toimiva vanhemmuus ei ole mikään luonnollinen seuraus hedelmöittymisestä. Tasapainoiseksi nuoreksi ja aikuiseksi kasvamiseen ei riitä välttämättä se, että oma vanhempi tunnustaa lestadiolaista uskoa ja noudattaa sen "armoneuvoja" orjallisesti. Ei lapset oo meitä, meidän vanhempien uskoa varten, meidän uskon näkyvä hedelmä. Eikö me vanhemmat olla lapsiamme varten. Lapset tarvitsevat meiltä kokemusta nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, syliä, opastusta jne. Mutta ei aikuinenkaan oo mikään loputtoman kärsivällinen rakkausautomaatti:
Himosta ja synnistä puhuminen silloin kun joku kaipaa ehjiä yöunia ja kokemusta arjen hallittavuudesta ja tasapainoisuudesta tuntuu niin kaukaa haetulta. Muistan lapsuudestani päivittäin naapurin rumasti lapsilleen karjuvan lestadiolaisäidin. Oliko se uskon hedelmä? Se oli ylikuormittuneen äidin selviytymismekanismi, yritys saada laumaansa tottelemaan. ******oli vietellyt äidin uskomaan, että Pyhä Henki vaatii häneltä mahdotonta: 15 lapsen supervanhemmuutta, missä tehtävässä hän koki päivittäin epäonnistuvansa. Nyt näiltä lapsilta vaaditaan samaa: toivottavasti heillä on jokin muukin malli (kuin karjuminen), minkä kotoaan saivat. On olemassa myös aidosti onnellista Lestaiolaista suurperheen vanhemmuutta, mutta osalla meistä ei yksinkertaisesti riitä kapasiteetti.
arjen hallintaa
... edellisen vähän sekavan viestin Danielille (eikä Daavidille) kirjoitti äiti, joka nukkui viime yönä vain muutaman tunnin (johtuen lasten levottomuudesta), joka heräsi itsekin kiukkuisena ja oli kovin kärsimätön kouluun lähtevien lasten kanssa. Viestin kirjoitti äiti, joka kyllä ehkäisee ja joka kyllä kokee kantavansa vastuuta. Mutta ei usein väsymyksestä/ kiirestä johtuen omaa juurikaan niitä "naimahaluja". Taidamme elää vähän eri todellisuuksissa.
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista, näitä juuri kaipasinkin!
Kyllä se niin on että lapset tarvitsevat rakastavaa ja turvallista vanhempaa. Ja niinkuin minulla on nyt vahva tunne siitä että jos alan pian odottamaan uutta vauvaa niin minulla ei yksinkertaisesti riitä paukut. Kyllä sen tiedän että perheen jaksan kutakuinkin hoitaa, mutta vaille kyllä jäävät 2 ja 5 vuotiaat vaativat lapset, jotka tarvitsevat huomiota ja huolenpitoa erityisesti. Koen huonoa omaatuntoa siitä että kun meillä on ollut erittäin vaikeita vuosia niin lapseni ovat jääneet vaille siitä mitä olisivat tarvinneet, vielä he kuitenkin ovat lapsia joten jos saan itseni pidettyä järissään niin jaksan myös huomioida kaikkien lasten yksilölliset tarpeet. Lapset ovat kuitenkin hetken aikaa pieniä, ja lapsenahan kaikki jutut kehittyy mikä heitä aikuisena kannattelee eteenpäin.
Ja se on ihan tosiasia että meistä kaikista ei varmaan vain ole siihen että lapsia olisi paljon. Ihailen niitä äitejä aidosti, jotka vielä 15 lapsen syntyessä puhkuvat iloa ja voimaa mitä lapset heille antavat, nostan todella hattua heille!
Minun äitini on meidän lapsuudessa ollut väsynyt suureen perheeseeen, mikä osaltaan sitten minuakin pelottaa että enhän itse ajaudu samaan. Ikäviä juttuja on lapsuudesta jäänyt m ieleen, jotka nyt osaan yhdistää juuri siihen äidin väsymiseen!
.terv. ap!
Hyvällä omallatunnolla voit kyllä ehkäistä. Vain sinä olet vastuussa elämästäsi, lapsistasi ja omista asioista. Niin ja miehesi myös. Tämä palsta ei ole paras paikka kysellä neuvoja. Joku pitää ehkäsyä syntinä toiset ei. Raamatussakin sanotaan että avioelämän voi välillä "keskeyttää" yhteisestä päätöksestä mutta sillä ei varmaan tarkoiteta ehkäisyä. Ihan miten vaan. Oma valintasi. Me ei pidetä ehkäsyä syntinä. Kuitenkin on aina tärkeintä uskossa että uskoo synnit anteeksi. Siinä kaikesta on kyse.
T. vl-nainen 27v
Minusta tuo pohdintasi on monella tavalla oikeaa. Pohdit koko perheen parasta ja tunnistat omat voimavarasi. Kyselet, mikä olisi inhimilliseti, mutta myös Jumalan edessä kestävä ratkaisu. Tämän viikon päivämiehessä olleet lauseet(s.14): "Vanhemmuuden tehtävä alkaa ensimmäisestä lapsesta ja voimia annetaan jokaiselle päivälle "on totta joissakin perheissä. Sitten on niitä muita, missä voimat loppuvat kesken ja ongelmat kasaantuvat. Niistä perheistä puhutaan vähemmän.
Siionin lähetyslehdessä tällä viikolla ollut elämänkohtalo, missä kolmannen lapsen odotus suisti perheen isän kuukausia kestävään synkkyyteen oli mielestäni ahdistavaa luettavaa ( ja kokemuksena tälle perheelle vaikea.) Kertomus oli kuitenkin toiveikas ja isä löysi ilon ja luottamuksen lapsen synnyttyä. Tällaiset kertomukset perheiden sisältä ovat kuitenkin mielestäni merkki siitä, että fundamentalistinen tulkinta: ehkäisy on kaikissa tilanteissa syntiä, on erittäin vaarallinen. Kaikilla vanhemmilla ei ole fyysistä eikä hengellistä voimaa suhtautua tyynesti ja valoisasti niin vastuulliseen ja kuluttavaan elämänvaiheeseen , mitä vuosia kestävä pikkulapsiaika ja tiheästi toisiaan seuraavat raskaudet perheissä voivat olla. Jumalaan luottavan tyynen mielen sijasta hyvinkin inhimilliset, jopa pelottavat tunteet: järkytys , väsymys, ahdistus , kylmyys voivat värittää perheiden arkea pitkiäkin aikoja. Näistä tarinoista kirjoitetaan kristillisyyden julkaisuihin vain silloin kun niissä on onnellinen loppu. Mutta tiedän myös avioeroon ja huoltajuuskiistoihin päätyneitä lestadiolaisvanhempia, jotka eivät ole enää jaksaneet sitä kaikkea.
"Mieheni on kieltänyt uskon pari vuotta sitten"
Kielsikö miehesi uskon Kristukseen vai vl-herätysliikkeen VALHEOPPEIHIN?
Mieheni kielsi uskon koska ei ole kokenut saavansa uskonsa kautta o ikeastaan mitään, näin hän on kertonut. Kyllä hän uskoo jollakin tavalla, mutta vanhoillislestadiolaisuudessa hän kokee paljon ristiriitoja mitä hän ei voi uskoa.
Itse koen kuitenkin että haluan olla vl, siinä on kuitenkin paljon hyvää ja turvallista mihin olen lapsesta saakka oppinut ja haluan sitä välittää myös lapsilleni. Muutama juttu mitkä tässä kuitenkin ahdistavat on juuri tuo lapsiasia ja mielestäni sekään ei ole kuitenkaan oikea oppi että vain vl:t pääsevät taivaaseen, se ei minun järkeeni mahdu.
Muutoin kokisin olevani erittäin onnellinen tässä uskossa.
Vl-herätysliike on enemmän kuin herätysliike. Se on sosiaalinen yhteisö, jonne syntyvä ei kovin mielellään jätä tätä yhteisöä.
On vain melkoinen ristiriita vl-oppien (VAIN ME jne.) ja yhteisön "imun" välillä. Ei varmasti ole helppoa olla vl-herätysliikkeen jäsen, jos kokee sydämessään, että siellä opetetaan tiettyjä Raamatun vastaisia oppeja.
Jotkut kokevat tämän ristiriidan niin voimakkaaksi, että eroavat vl-herätysliikkeestä. Jotkut "kärvistelevät" mukana (kuten sinä) tietäen, että vastoin Raamattua opetetaan.
Siunausta sinulle ja perheellesi "tyttönen"!
On mukava huomata että täällä on samankaltaisia (aloittajan kanssa). Itse olen kyllä mies puolinen. Olen miettinyt että kieltäisinkö uskon kun ei jaksa tätä lapsimäärää enempää. 5 lasta on jo. Joka päivä ahistaa ja ei tiedä mitä teen..vaimolle en ole tästä puhunut.. Musiikki kiinostaa..tai no sen kuuntelu..muun kuin siioninlaulujen..ja toinen on että tätä ehkäisy asiaa en ymmärrä.
Jos ehkäisee niin ainakin täällä pohjoisessa on niin että sitä ihmetellään ja paheksutaan. Mietitään ja ihmetellään että taitaa tuokin ehkäistä kun ei ole pariin vuoteen lasta tullut jne..
Pari-kolme vuotta sitten helpotti, kun huomasin ajattelevani ettei kukaan muu tai mikään seurakunta ja yhteisö vaikuta omaan lapsimäärään. Olen siis vl-isä. Meillä on 3 lasta. Vuosia olen uskonasioita miettinyt, koskaan en ole kirjoittanut ajatuksia mihinkään.
Ajattelemme vaimoni kanssa samalla tavalla lasten kasvatuksesta sekä lapsiasiasta ylipäätään. Näitä ajatuksia ei pysty laajemmin kertomaan. No en tiedä tarvitseekokaan kertoa sen enempää - täällähän näitä voi vähän valottaa.
Yhtäaikaa tuntuu siltä että onkohan tässä itse ajautumassa pois porukasta, ja toisaalta haluaisi olla mukana. Mukana haluaisimme olla lastenkin takia. Se ympäristö ja ne arvot jotka itse olemme saaneet, tuntuu isossa kuvassa kuitenkin oikealta.
En tiedä mitä ajatuksissani on tapahtunut (olenko ns paatunut) mutta nykyisin en tunne, että ehkäisy olisi syntiä. On kait paljon tärkeämpää että täällä jaksetaan touhuta sen kokoisella perheellä kun hyvältä tuntuu..
itsellä on tullut netin tv katsominen ja leffojen katseleminen myös..mutta on paljon hyvääkin miksi haluaisin olla uskomassa..mutta jospa tuosta lapsimäärästä päättäminen onnistus ja sais helpotusta asiaan.
Ettekö te ollenkaan pääse Raamatun mukaiseen elämään ??
Mikä siinä on niin vaikeaa kun sentän lukutaito on useimmilla.
Minäpä sanon, teiltä puuttuu suurelta osin kokonaan Hengestä syntyminen !
Siinä se on se vaikeus. Olette syntyneet lestadiolaisuuteen, ja sillä taas ei ole mitään tekemistä omakohtaisen uskon kanssa.