Pettynyt opintoihin

"Avautuvatko työpaikkojen ovet mielestäsi helpommin ylemmällä korkeakoulututkinnolla kuin käytännönläheisemmällä AMK-tutkinnolla?"

Humanististen alojen maistereiden on varmasti vaikeampi saada duunia kuin vaikkapa insinöörien. Insinöörien taas on varmasti vaikeampaa saada duunia kuin diplomi-insinöörien. Tradenomien vaikeampi kuin KTM:ien.

Aloitin pari viikkoa sitten yliopistossa ja olen todella tyytyväinen. Motivaatio ei voisi parempi olla. Tiedän, että tällä koulutuksella tulen myös saamaan töitä.

Ennen kuin teet pitemmälle meneviä johtopäätöksiä, niin pitää huomauttaa, että olet aivan opintojesi alussa etkä edes kunnolla siinäkään. Yliopisto-opinnoille on tyypillistä, että ensin luodaan se teoreettinen perusta, johon sitten myöhemmin tuleva soveltava, oppiainekohtainen osuus pohjautuu. Sen takia ensin tulee sellaisia asioita, joiden hyödyllisyyttä varsinkin aloittelevan opiskelijan voi olla erittäin vaikea hahmottaa. Myöhemmin on sitten helpompi havaita, mihin jotakin kurssia tarvittiin, vaikka sen sisältö silloin kurssia opiskeltaessa tuntuikin täysin tarpeettomalta.

Lisäksi voi todeta, ettei opiskelu aina edes hyvin motivoituneenakaan ole silkkaa hupia, vaan siinä todella tarvitaan ponnisteluja ja vaivannäköä – terävimmiltäkin ainakin joskus. Lohdutukseksi saattaa taas sanoa, että pelkästään ihmiset ovat yliopistossa niin opettamassa kuin oppimassakin, eikä tehtävä tämän takia ole kenellekään mahdoton, jos vain viitseliäisyyttä riittää.

Pettynyt itse opintoihin... eipä voi sellaista väittää, kun ei ole hajuakaan mitä töissä saattaa kohdata. Tietysti se, että porukkaa ylikoulutetaan, ei oikein voi olla näkymättä. Vaikeammaksihan työnsaati muuttuu jatkuvasti. Itse tekisi mieli heittää kesken koko koulu ja alkaa tekemään asioita joista on todella kiinnostunut.

Minä olen ollut hyvin tyytyväinen ja motivoinut omiin yliopisto-opintoihini alusta alkaen. Tuskin olisinkaan ko. ainetta jo neljää vuotta opiskellut, jos en siitä olisi niin kiinnostunut. Mutta sinun tilanteessani kehottaisin ehkä kuitenkin odottamaan vähän aikaa ja katsomaan, millaisia opinnot todella ovat. Jos ala ei oikeasti kiinnosta, kannattaa mielestäni vaihtaa alaa. Päähän siinä hajoaa, jos viisi vuotta yrittää opiskella jotain, mikä ei pätkääkään kiinnosta.

Alko vituttaan nuo aivovammaset nörtit sähkötekniikan puolella ja vaihdoin kauppatieteelliseen. Opettajat täällä ovat mukavia ja inspiroivia ja kohta onkin paprut käsissä työelämää varten. Turha hakata päätä seinään. Paljon otetaan yliopistoihin väkeä sisään eikä opiskelua ole enää juurikaan organisoitu. Ainoastaan tenttipäivät on ja suoritusvaatimukset on annettu ja siinä kaikki. Oikeastaan opettajia ei tartte mihinkään muuhun kuin arvosanojen antamiseen.

Opiskelen kieliä yliopistossa. Jo ekana vuonna aloin ihmetellä että tälläistä paskaako se yliopisto-opiskelu oikeasti onkin. Luennoivat proffat/lehtorit vaikuttivat siltä, kuin heitä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä opimme vai opimmeko mitään. Kurssien aiheet olivat järjettömän tylsiä ja mahd.tulevan opettajan näkökulmasta täysin hyödyttömiä. Tunnit kuluivat lähinnä itsemurhaa hautoen...

Kaksi vuotta sinnittelin, lintsailin minkä pystyin ja suoritin vuosittain minimimäärän opintoviikkoja (ei niillä luennoilla kestänyt istua yhtään enempää kuin oli pakko!) kunnes sain haluamani toisen kielen sivuaineeksi. Kolmas vuoteni olikin sitten kuin uuden elämän alku! Mieletöntä miten saman tiedekunnan eri aineissa voi olla täysin eri opetuskulttuuri! Nyt nautin jo toista vuotta sivuaineopinnoistani täysillä ja aion ehdottomasti vaihtaa sivuaineeni pääaineekseni. Tunnen olevani kiinnostava ja fiksu ihminen; opettajat todellakin haluavat kuulla ajatuksiani ja arvostavat niitä!

Suututtaa se, miten jotkut opettajat yliopistossa eivät ajattele muuta kuin itseään. He tekevät kammioissaan jotain yhteiskunnallisesti täysin merkityksetöntä tutkimusta, jota kuitenkin pitävät tärkeämpänä kuin laadukkaan opetuksen antamista! Vittuuntuneina he sitten raahautuvat luentosaliin ja puhuvat paskaa tasan juuri vain ne tietyt minuutit, joita heiltä vaaditaan ettei palkka katkea. *ttu...

Sikäli olen onnekas, että koen kuitenkin olevani oikealla alalla. Olen työskennellyt ja opiskellut tällä alalla aikaisemminkin ja viihtynyt hyvin. Nyt ongelmana onkin, se, että oman pääaineeni opetus pohjautuu hyvin voimakkaasti luonnontieteisiin, jotka eivät ole minua liiemmin innostaneet. Pikkaisen pelkään, etten ole tarpeeksi lahjakas matemaattisesti. En koe pipettien ja funktioiden kanssa puuhaamista kovinkaan mielenkiintoisena. Täällä yliopistolla asioihin mennään niin todella syvälle. (Ja aika monet asiat täällä ovatkin todella syvältä.) Katson nyt kuitenkin tämän vuoden ja koetan perusopintojeni ohessa opiskella tiedekunnan muitakin aineita. Ehkä niistä löytyy jokin, joka saa minut todella syttymään. Kiitos kovasti kommenteistanne ja hyvää syksynjatkoa.