Sisäanturin toiminta

Maalämpö on niin halpaa, että nosta käyrää vain ylemmäksi ja näin lisää lämpöä sisälle.

Ei tarvii.

Se miten mikäkin automatiikka tarkkaanottaen hyödyntää käytössäolevia anturitietoja voi vaihdella. Mutta sen perusteella mitä minä tiedän, niin kyllä niiden käyrien olisi hyvä olla kohdallaan.

Tämä johtuu ihan siitä, että vesikiertoisten lämmitysjärjestelmien säätö perustuu yleensä ensisijaisesti ulkolämpötilaan. Ja tälle on ihan järkevät perusteet, yleensä kun ulkolämpötila on se mikä käytännössä sanelee rakennuksen lämmöntarpeen ja ulkolämpötilaa mittaamalla voidaan reagoida lämmöntarpeen muutoksiin hyvissä ajoin ennenkuin se muutos alkaa vaikuttaa sisälämpötilaan.

Reagoimalla pelkästään sisälämpötilaan joudutaan hyväksymään se tosiasia, että sisälämpötilan täytyy muuttua ennenkuin mitään voidaan edes säätää. Ja tässä välissä sanon jo valmiiksi, että tämäkin saadaan toimimaan, mutta lämmönsäätelyn pitää silloin toimia huomattavasti "agressiivisemmalla" strategialla kuin mitä vesijärjestelmissä on totuttu käyttämään. Vesikiertoisilla se on vaikeampi toteuttaa suurten massojen vuoksi, joten "ennakkotiedoista" on suuri hyöty.

Käsittääkseni on aika tavallista että sisä- ja ulkolämpötila-antureiden tiedot yhdistetään siten, että ensin lasketaan menoveden lämpötila ulkolämpötilan perusteella ja sitten hienosäädetään tätä tulosta sen mukaan onko sisälämpötila-anturin lukema tavoitelämpötilan ala- vai yläpuolella. Joissakin järjestelmissä ulkolämpötila-anturia ei tarvitse kytkeä, ja siinä tapauksessa (jos anturia ei ole) käyrällä ei (ainakaan pitäisi) olla mitään merkitystä. Tosin, ilman ulkoanturia lämmönsäätely on pelkkää jälkikäteen tapahtuvaa reagointia toteutuneisiin sisälämpötilan muutoksiin.