Oon 29v mies.. työtön tällä hetkellä.. Vanhempani kuolivat,kun olin n,10v.. Muistelen vaan,että lapsuudessani oli sen jälkeen usein semmoisia kohtauksia,että olin ihan levoton ja itketti ihan hirveesti... Oonollut aina kyllä arka ja ujo kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.... Voisiko nuo johtua sieltä asti... En ole koskaan halunnut puhua asiasta kellekkään,vaan pitänyt sen sisälläni... Nyt alkaa tuntumaan,että pääsiskö tästä ahistuksesta eroon,jos menis johonkin terapiaan puhumaan asiat selviksi... Ei se puhuminen varmaan mitään helppoa ole,kun oon aina ollut semmoinen sisäänpäin vetäytynyt ja hiljainen... Ja sekin ahdistaa,kun sain lapsen,(tällä hetkellä 3v)mitä en olisi vielä halunnut... Kauppaan lähtö lapsen kanssa ahdistaa ja jänittää myös,tai mihinkään ulos lähtö... Jotenkin pelkään että joku puoli tuttu näkee mut kaupassa ja meen ihan lukkoon(muakuitenki aika moni kiusannu ja haukkunu nuorempana)... Enkä ole sukulaisiinkaan pitänyt yhteyttä vuosiin... Voisiko nää kaikki johtua tuosta vanhasta tapahtumasta?? Naurettavaltahan tää itestäkin tuntuu välillä,mutta minkästeet kun tunteet ottaa vallan,ja ajatus maailma on jotenkin vääristynyt... Aukeisiko nämä asiat puhumalla?? En haluais mitään lääkkeitä alkaa syömään,kun välillä olo on ihan hyvä...
Taidan tietää mikä ahistaa/pelottaa
MikaN
3158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei
En tunne tarkasti järjestelmää miten se kaltaisissasi tapauksissa toimii, mutta Sinuna hakeutuisin ammatti-ihmisen vastaanotolle. Älä mene terveyskeskukseen jos asut pienellä paikkakunnalla kun ei ikinä tiedä minkälaisia tyyppejä siellä tulee vastaan. Monella yleislääkäreillä on omia vankkoja periaatteita.
Kärsit arkea rajoittavista oireista ja nykyään ollaan näissäkin asioissa edistytty.
Tsemppiä avun hakuun.
Terveisin paniikkihäiriöisen äiti
Tutulta vaikuttavat sinun oireesi. Itsekin olen hakenut apua niin lääkkeistä kuin terapiastakin, mutta vaikeaa on elämä :( Tsemppiä kuitenkin sinulle!
Kyllä ne aukeaa puhumalla paremmin kun jos vaan pyörittelet päässä omia ajatuksia ja tunteita tohon traumaattiseen tapahtumaan liittyen. Kun prosessoit tota terapeutin kanssa ja saat tukea, niin pääset eteenpäin ihan varmasti kun selvität millä kaikilla tavoilla toi varhanen trauma on vaikuttanut suhun ja työstät sitä, mitä kaikkia tunteita se on aikaasaanut tai herättänyt sussa.