Moi. Olen 16v poika joka on juuri syksyllä aloittanut opiskelun ammattikoulussa, olin vielä kesällä toiveekas uudesta koulusta ja oppilaista olin kokenut vanhassa koulussani pienimuotoista kiusaamista joka erään ongelman ansiosta tuntui aivan hirveältä ja toivoin ja uskoin että seuraavalla luokallani sitä ei enää tapahtuisi...no...olin väärässä
En tiedä mistä se johtuu mutta tottakai parin kuukauden opiskelun jälkeen olin heti luokan pohjasakkaa ja kun muut oppilaat olivat muodostaneet tiiviin porukan olin minä täydellisen sosiaalisen vammaisuuteni takia jäänyt ulkopuolelle ja nyt tulemme itse ongelmaani.
En usko että se mitä koulussa koen on suoranaisesti kiusaamista, se on vain joskus tapahtuvaa selän takana kuiskimista ja pieniä heittoja esim. "Hei partaäijä" tai "mitä sää teet" tyylisiä heittoja (minulla kasvaa siis kovaa vauhtia parta ja se erottaa minua ulkonäöllisesti muista) en usko että tätä voi laskea minkäänmuotoiseski kiusaamiseksi mutta jokun outo tunneherkkyys joka vaivaa minua aiheuttaa sen että tunnen jokaisen pienenkin näpäytyksen pahana ja en voi lopettaa sen ajattelemista.
Tää on tosi kiusallista ja haluaisin tietää että onko siihen jotain parannuskeinoja ja että oonko yksin tän vaiva kaa
En tiedä mistä se johtuu mutta tottakai parin kuukauden opiskelun jälkeen olin heti luokan pohjasakkaa ja kun muut oppilaat olivat muodostaneet tiiviin porukan olin minä täydellisen sosiaalisen vammaisuuteni takia jäänyt ulkopuolelle ja nyt tulemme itse ongelmaani.
En usko että se mitä koulussa koen on suoranaisesti kiusaamista, se on vain joskus tapahtuvaa selän takana kuiskimista ja pieniä heittoja esim. "Hei partaäijä" tai "mitä sää teet" tyylisiä heittoja (minulla kasvaa siis kovaa vauhtia parta ja se erottaa minua ulkonäöllisesti muista) en usko että tätä voi laskea minkäänmuotoiseski kiusaamiseksi mutta jokun outo tunneherkkyys joka vaivaa minua aiheuttaa sen että tunnen jokaisen pienenkin näpäytyksen pahana ja en voi lopettaa sen ajattelemista.
Tää on tosi kiusallista ja haluaisin tietää että onko siihen jotain parannuskeinoja ja että oonko yksin tän vaiva kaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jospa ottaisit huumoirlla. Sehän on luultavasti kateus, että sinulle kasvaa miehisyyden merkkejä. Ole toki ylpeä että miehistyt. Pitää olla jonkin verran ryhtiä kestää leikkimielistä pilailua: sitähän aina on porukoissa.
Jospa ylireagoit?
Sitähä se nimeomaa on, ylireagointii mut emmä pääse eroo siit se o ollu ongelmana jos suht kaua esim. Yläkoulus yhtä kaverii kiusattii iha pirusti ja silti tuntu silt et mää kärsin siit enemmä ku se vaik ei mul koskaa tehty mitää...
Ymmärrän kyllä miltä sinusta tuntuu, sillä olen itsekin ollut melkein vastaavankaltaisessa tilanteessa. Ohjeeni on niinkin kliseinen kuin: älä välitä. Jos joku heittää "Hei partaäijä" niin vastaa ihan kunnolla kysymykseen. Ala kohentamaan omaa itsetuntoasi, sillä sitä on aina syytä parantaa oli se sitten kuinka hyvä tahansa. Arvosta itseäsi ja ole ylpeä itsestäsi.
Itse tunnistin omalta osalta tuon "tunneherkkyyden" hieman huonoksi itsetunnoksi. Välitin aivan liikaa mitä muut ihmiset minusta ajattelevat ja otin pieniäkin läpänheittoja itseeni, mutta nyt vähän vanhempana tajuan että sillä ei ole mitään vitun väliä.