Tarvitsisin vähän teiän jelppiä.
Oletetaan, että minun olisi periaatteessa mahdollisuus toimittaa asiakkaalle kirjattuna postikirjeenä kerran vuodessa 128 GB USB-sirun, joka sisältäisi salausavaimen.
Asiakas haluaisi mahdollisimman vähän ylimääräistä laskentakapasiteettia typerältä 200 MHz koneeltaan vaativan salaustekniikan, jotta hän voisi salata kaikki tiedostonsa reaaliajassa koneellaan ja samoin tietoliikenteensä.
Salauksen pitäisi olla aivan mahdoton purkaa, siis ettei sitä pysty laskentanopeudeltaan ääretöntä nanotietokonetta käyttäenkään ulkopuolinen avaamaan - ikinä.
Asiakas käsittelee vuodessa reilusti alle 5 teratavua dataa.
Oletetaan, että minun olisi periaatteessa mahdollisuus toimittaa asiakkaalle kirjattuna postikirjeenä kerran vuodessa 128 GB USB-sirun, joka sisältäisi salausavaimen.
Asiakas haluaisi mahdollisimman vähän ylimääräistä laskentakapasiteettia typerältä 200 MHz koneeltaan vaativan salaustekniikan, jotta hän voisi salata kaikki tiedostonsa reaaliajassa koneellaan ja samoin tietoliikenteensä.
Salauksen pitäisi olla aivan mahdoton purkaa, siis ettei sitä pysty laskentanopeudeltaan ääretöntä nanotietokonetta käyttäenkään ulkopuolinen avaamaan - ikinä.
Asiakas käsittelee vuodessa reilusti alle 5 teratavua dataa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikki minkä lähetät verkkoon saadaan auki. Tuosta lähtökohdasta kun alat selvitellä asiaa niin ei tule pettymyksiä. Jos esim. USA:lla on salauksia purkavassa virastossa 35000 työntekijää niin arvaapa kuinka monta viraston alaisuudessa olevaa datakeskusta murskaa salattuja viestejä.
Katsopa Suomen valtion ohjetta tietojen turvaluokittelusta niin huomaat että asia on meillä ymmärretty. Googleta esim tuo "tietoaineistojen turvaluokittelu" niin saat ohjeen katsottavaksi. Ihan toinen juttu on sitten se miten tuota noudatetaan.
Yksinkertainen salaus ja 128Gt pitkä salausavain olisi aika hankala purettava (vaikka salauksena olisi pelkästäään yksinkertainen XOR operaatio datan ja avaimen välillä). Eli katso riittävän kevyt salaustapa jonka asiakkaan mopokone jaksaa hyvin laskea ja käytä mahdollisimman pitkää avainta.
Tuskin asiakkaallasi on niin tärkeätä/arvokasta tietoa että kukaan viitsii alkaa purkamaan riittävän hankalaa salausta (eli todellisuudessa aika helpostikin purettava salaus riittäisi ellei asiakas olisi vainoharhainen).
Täysin varmaan salaukseen päästään vain kun salausavain on yhtä pitkä kuin salattava data ja kertakäyttöinen eli kukin avaimen tavu käytetään vain 1 kerran.
"Salauksen pitäisi olla aivan mahdoton purkaa, siis ettei sitä pysty laskentanopeudeltaan ääretöntä nanotietokonetta käyttäenkään ulkopuolinen avaamaan - ikinä."
Tuota on mahdotonta taata. Toisaalta mikä tahansa firma voi tuon helposti luvata koska firmaa tuskin on enää olemassa kun sillä on merkitystä.
Ei nykyisiäkään salausmenetelmiä ole murrettu. Kannattaa käyttää jotain olemassaolevaa hyväksi todettua menetelmää sen sijaan että keksii tyhjästä jonkun oman.
Schneierin blogia lukemalla saa aika hyviä viitteitä asioiden tilasta ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota
https://www.schneier.com/
Hei,
Nimim 'asasasas', oletetaan kuitenkin, että kaikki nykyiset salausmenetelmät on jo murrettu, kukaan ei vain tiedä että tämä on jo salauksen purku tekniikan nykytaso.
Nimim 'Liian lyhyt avain...', no 128 Gt muistitikku ei kai ole ihan mahdottoman kallis, tai voisi olla useampi pikkutikku. Sillä ei ole väliä, koska asiakas formatoituaan käytetyt muistitikkunsa, voi lähetellä niitä vaikka postissa uudelleen salausavaimella salattavaksi ja takaisin lähetettäväksi. Yhteen 1.lk kirjekuoreenhan mahtuu aivan tarpeeksi iso määrä USB-siruja, jos niikseen tulee.
Yhden bitin käyttö ainoastaan yhden kerran olisi ainakin selkeä periaate. Koska en osaa tarpeeksi yksinkertaisesti todistaa asiakkaalle, ettei salausta voisi purkaa, jos salausta käytetään toistamiseen, ainoa vaihtoehtoni on käyttää avainta vain kerran.
Tällöin siis salausohjelman kannattaisi käyttäessään salausavainta, samalla nollata se, jottei olisi kenelläkään eikä millään edes teoreettista mahdollisuutta käyttää samaa avainta toista kertaa eikä salatun tiedonsiirtovirran tallentamisesta olisi enää hyötyä kun sitä ei voi enää purkaa, molempien nollattua avaimensa, koodia ei teoriassa pitäisi enää olla olemassa (paitsi tietysti, jos joku on varastanut salausavaimen).
Tässä kirjoitellessa tuli mieleeni muutama muukin yksinkertainen ajatus:
Jotta salaaja ja salauksen purkaja ohjelmat varmasti tietäisivät missä kohtaa avainta ollaan menossa ja osaisivat aloittaa samasta kohtaa, voisi vaikkapa ensimmäiset 1kt salauskoodia olla salaamatonta, jonka merkkijonon toinen osapuoli hakisi omasta avaimestaan ja synkronoisi siihen.
Tässä tosin ongelmana on, että toinen osapuoli pystyisi päättelemään, kuinka paljon toinen on tehnyt muita salaustoimenpiteitä heidän keskisen edellisen tiedonsiirtonsa jälkeen.
Pitäisi siis olla järjestelmä, joka käyttäisi salausavainta ainoastaan kerran, mutta osapuolet eivät pystyisi päätelemään salausavaimen aloituskohdasta mitään toisensa muista salaustoimenpiteistä.
Tämä tietenkin onnistuisi siten, että kunkin salattua dataa käsittelevän osapuolen kanssa olisi valittu kokonaiskoodista oma muutaman gigan osionsa, josta nämä osapuolet aloittaisivat, jatkaen myöhemmin samasta kohtaa avaintaan, samalla voisi tunnistaa mahdolliset välistävetäjät, jos koodien synkronaatiossa esiintyisi eroavuutta.
Sitten, jos kysymyksessä on erittäin salaisen tiedon tallentaminen, kannattaisi salausavaimia (USB-tikkuja) olla useampi, siten, että kaikkia osapuolia tarvittaisiin datan muodostamiseen ja purkamiseen. Tällöin asiakkaan salausohjelma voisi sepittää itsekseen asiakkaan USB:ille salattavan datan purkamiseen tarvittavaa avainta. Salausavain voisi jättää satunnaisiin väleihin vaikkapa 1 kt pituisia tyhjiä välejä, jonka jälkeen 1kt paikannusavain, jotta esimerkiksi 120 Gt salausavainmassasta ja datamassasta oli nopea synkronoida avaimet.
Salausmenetelmän yksinkertaisuudessa olisi myös se etu, että purkuohjelman pystyisi "kuka tahansa" koodaamaan uudestaan, siis jos esimerkiksi alkuperäinen salauksen toimittaja menee konkurssiin, asiakkaan kaikki tiedot ovat "ikuisesti" purettavissa, kunhan salausavaimet pysyvät vahingoittumattomana.
Tarjoa sille asiakkaallesi foliohattua. Kukaan ei taatusti ole niin kiinnostunut asiakkaasi tiedostoista että vaivautuisi edes yrittämään esim. PGP-salauksen purkamista. Suomessa ei ole yhtään niin kiinnostavaa yritystä.
Ja koska kyselet tälläisellä palstalla voidaan helposti päätellä että asiakkaasi on joku merkityksetön pikkunarikka joka voisi lähettää tiedostot vaikka salaamattomina koska ne eivät kiinnosta ketään. Jos se asiakas olisi joku yritys jolla on jotain oikeasti "salaista" he kääntyisivät oikean osaajan puoleen eivätkä tuollaisen harrastelijan.
oliko ihan pakko? oisit voinut asian esittää asiallisestikin.
elät ilmeisesti siinä harhassa, että "jossain tuolla" on niitä oikeita osaajia jotka tietää kaikesta kaiken. todellisuus on se, ettei sellaisia ole. on toki sellaisia jotka esiintyvät ikäänkuin tietävänsä kaikesta kaiken mutta tässä on kyse vain heikon itsetunnon hedelmistä.
nykyaikana verkko on täynnä tietoa ja koodaajia ja kuka tahansa ajattelija voi tehdä lähes minkä tahansa keksinnön. juuri tälläisistä lähtökuopista on syntynyt suuria keksintöjä ja sielläkin on olleet sinunlaisesi dissaavat naureskelijat.
kertakäyttöavaimen ongelmaksi tulee jatkuvaa dataa striimattaessa avaimen striimaus, ellei sitten säännöllisesti jollain panssariautolla tuoda muutama tera avaimia. tällä tavoin varmasti tehdäänkin jossain päin maailmaa mutta siinä sitten pyörivät jo melkoisen isot panokset. ehkäpä tässä tapauksesa paras salaus olisi manuaalisempi viestintä ja vanhan koulukunnan konstit.
Kun kerran nanotietokoneiden tullessa laskentatehot nousevat ihmisjärjellä mitattuna äärettömäksi, niin vaikka tieto ei olisikaan kuin uutisten selailua netissä, sen salauksen avaaminen tapahtuu pian automaattisesti ja vaivatta. Miksi suunnitella aina vain monimutkaisempia ja monimutkaisempia, raskaita lähes, lähes, lähes turvallisia salausalgoritmeja, kun ne kaikki saadaan kuitenkin auki?
Tallennusvälineet puolestaan muuttuvat koko ajan edullisemmiksi ja edullisemmiksi. 20 vuotta sitten oli 1,3 Mt korppu, 10 vuotta sitten 6 Gt DVD nykyään on 4 teratavun ulkoinen kovalevy. XOR-avaimen turvallisuuden pystyy jokainen ymmärtämään maalaisjärjellä ja se on kevyt käyttää, kertakäyttöisenä idioottivarma. Miksipä ei käyttää sitä? Informaatio, jota ihmisten tarvitsee lähettää toisilleen, kuitenkin pysyy samana, jopa pienenemään päin (jos käytetään kevyempiä algoritmeja).