Oon 18v tyttö/nuori nainen. Mulla on vähän rikkinäiset perhetaustat ja ulospäin se ei oikein näy muuten kuin, et sain joskus kaiken mitä halusin ja tehdä mitä halusin. Se mitä meidän seinien sisällä sit tapahtu niin jätetään henkilökohtaseks asiaks, koska kyllähän mä joskus kavereillekin niistä asioista puhuin mut kun ne ei näy silleesti ulospäin niin turha niistä ruveta tässäkään jauhamaan.
Kun tulin murrosikään siinä joskus 10v. jälkeen niin ihan kun mä oisin seonnu. Aloin tekee kaikkee tyhmää, järki ei tuntunu mua pidättelevän yhtään, ihan kun oisin seonnu. En sitä mielentilaa pysty käsittämään järjellä tänäpäivänäkään mun päässä et miten mä silleen rupesin toimimaan. Ihan kun koko murrosikä ois pistäny sekasin pään. Sitä ennen mä tiesin mitä asioita ois hyvä tehdä ja mitä ei ja miten ois järkevä toimia ja miten ei, mut murrosikään tullessa järki ja nää kaikki järkevät ajatukset ihan kun ois päästä vaan kadonnu ja rupes toimii kaiken sen vastasesti, välittämättä pätkääkään. Sit mä kans ajattelen sen homman niin et kun tulin murrosikään niin rupes näkyy tuloksia kanssa ikään kuin siitä, et millasia jälkiä muhun oli jättäny nää meidän kotiolot ja rajojen, kasvatuksen ja rakkauden puute.
Rupesin säätää poikien kanssa tosi nuorena ja seurustelemaan. Kun yhtään mun omille muille luokkalaisille ei ollu vielä ajankohtasia ne asiat, ne oli vielä ihan lapsia siinä viidennellä luokalla ja niin minäkin aika lailla henkisesti, mut sit mä myös jo myllersin hyvää tahtia siellä murrosiän puolella tuossa iässä. Sit niitä säätöjä kerty, kerty ja kerty.. samoin toki seurustelusuhteita ja ei ne ollu kun jotain viikon pitusia kunnes mulla oli vaihdossa jo joku uus. Tuota asiaa kun oon pohtinu niin oon tullu siihen tulokseen et kun myllersin murrosiässä niin tietysti mua alko kiinostaa kaikki tuollaset seurustelujutut vastakkaisen sukupuolen kans ja meikkaaminen ja seksikkyys yms. Mut sit tuo et ne poikakaverit ja säädöt vaihtu niin tiuhaan tahtiin niin johtu taas siitä et mä olin henkiseltä tasolta kuitenkin niin lapsi vielä, vaikka kuvittelin siis tietysti olevani jo tosi aikuinen ja iso.. niin mulla on tapana ollu aina tehdä, siitä lähtien kun tissit alko kasvaa ja tuli kuukautiset peliin. Eli mä olin vielä ihan kykenemätön tollaseen tunne-elämään ja seurusteluun, siks millon olin ihastunu sit j:hin, millon n:ään, millon t:hen ja millon o:hon ja viel seurustelin näiden kans, sit pängin ja jätän ja lähen menee ja vaihdoin uuteen, johtu just tosta. Oikeesti koin et millon mulla oli noita kaikkia kohtaan jotain ihastusta ja tunteita, emmä tollasena penskana tienny mitä se tosi rakkaus on. Luulin rakastavani millon välillä noita kaikkia!
Sit kokemattomuuden takia mut sai helposti houkuteltua kaikkeen paskaan. Mm. lähettämään itestäni sellasia kuvia. Kourimaan perseestä. Tekemään olevinaan jonkun porno videon. Mä en tajunnu et mun ois pitäny sanoo ei! ne pojat teki sen mulle silti ja kukaan ei ees tuskin muista niitä tekojaan tänä päivänä, ne on ikään kun unohdettu tai niitä ei ajatella sillä tavalla, mut se kyllä muistetaan, et mä oisin huora.
Tossa vaiheessa, 12-vuoden iässä. Aloin vähitellen kerätä jo sellasta mainetta ja kohteluu, kun vuoden olin hölmöilly kaikkee paskaa mut vika tikki oli se et halusin päästä suosituks ja ihastuin vääriin tyyppeihin ja kokemattomuuden takia tein taas vääriä asioita, en mm. osannu olla niin hyvä ystävä. Kun mä en tienny miten mun ois pitäny niiden vanhempien tyyppejen kans olla. Ilmeisesti oma ihteni, mut jostain mulla oli päähän pesiytyny sellanen et mie en kelpaa koskaan omana ihtenäni. Mua oli nimittäin ala-asteella vähän jo halveksuttu, vaikka ei koskaan kyllä kiusattu varsinaisesti kun ihan vähän mut mua pidettiin aina jotenkin outona ja tyhmänä ja koin et en millään kuulu porukkaan tai mulla ei oo kunnolla parasta kaveria... En tiedä mistä loppujen lopuks noi tuntemukset tuli, mut ne vaan tuli. Niin sit yritin esittää jotain muuta kun oon ja se homma meni ihan naurettavaks plörinäks niiden vanhempien silmissä mun kokemattomuuden takia.
Olin hyvillä teillä siihen asti kunnes ala-asteen loppupuolella tutustuin toisesta koulusta pariin yhteen mun ikäseen tyttöön ja sillä toisella oli jo vähän huoran mainetta ja toinen muuten vaan kiusattu ja koin vihdoin et mul on oikeesti kaks parasta ystävää, niin tiiviisti me vietettiin sillon aikaa yhdessä ja oli ihan hauskaakin. Mut sillon aloin erkanee siitä oman koulun ns. kunnollisesta ja lapsimaisesta porukasta ja lähdin luisuu just noille huonoille raiteille josta tuosta kaikesta aiemmin kirjotin. Eli murrosikä väärä seura rajattomuus sekä oma seksuaalinen luonne lähti luisuttaan mua...
Kun tulin murrosikään siinä joskus 10v. jälkeen niin ihan kun mä oisin seonnu. Aloin tekee kaikkee tyhmää, järki ei tuntunu mua pidättelevän yhtään, ihan kun oisin seonnu. En sitä mielentilaa pysty käsittämään järjellä tänäpäivänäkään mun päässä et miten mä silleen rupesin toimimaan. Ihan kun koko murrosikä ois pistäny sekasin pään. Sitä ennen mä tiesin mitä asioita ois hyvä tehdä ja mitä ei ja miten ois järkevä toimia ja miten ei, mut murrosikään tullessa järki ja nää kaikki järkevät ajatukset ihan kun ois päästä vaan kadonnu ja rupes toimii kaiken sen vastasesti, välittämättä pätkääkään. Sit mä kans ajattelen sen homman niin et kun tulin murrosikään niin rupes näkyy tuloksia kanssa ikään kuin siitä, et millasia jälkiä muhun oli jättäny nää meidän kotiolot ja rajojen, kasvatuksen ja rakkauden puute.
Rupesin säätää poikien kanssa tosi nuorena ja seurustelemaan. Kun yhtään mun omille muille luokkalaisille ei ollu vielä ajankohtasia ne asiat, ne oli vielä ihan lapsia siinä viidennellä luokalla ja niin minäkin aika lailla henkisesti, mut sit mä myös jo myllersin hyvää tahtia siellä murrosiän puolella tuossa iässä. Sit niitä säätöjä kerty, kerty ja kerty.. samoin toki seurustelusuhteita ja ei ne ollu kun jotain viikon pitusia kunnes mulla oli vaihdossa jo joku uus. Tuota asiaa kun oon pohtinu niin oon tullu siihen tulokseen et kun myllersin murrosiässä niin tietysti mua alko kiinostaa kaikki tuollaset seurustelujutut vastakkaisen sukupuolen kans ja meikkaaminen ja seksikkyys yms. Mut sit tuo et ne poikakaverit ja säädöt vaihtu niin tiuhaan tahtiin niin johtu taas siitä et mä olin henkiseltä tasolta kuitenkin niin lapsi vielä, vaikka kuvittelin siis tietysti olevani jo tosi aikuinen ja iso.. niin mulla on tapana ollu aina tehdä, siitä lähtien kun tissit alko kasvaa ja tuli kuukautiset peliin. Eli mä olin vielä ihan kykenemätön tollaseen tunne-elämään ja seurusteluun, siks millon olin ihastunu sit j:hin, millon n:ään, millon t:hen ja millon o:hon ja viel seurustelin näiden kans, sit pängin ja jätän ja lähen menee ja vaihdoin uuteen, johtu just tosta. Oikeesti koin et millon mulla oli noita kaikkia kohtaan jotain ihastusta ja tunteita, emmä tollasena penskana tienny mitä se tosi rakkaus on. Luulin rakastavani millon välillä noita kaikkia!
Sit kokemattomuuden takia mut sai helposti houkuteltua kaikkeen paskaan. Mm. lähettämään itestäni sellasia kuvia. Kourimaan perseestä. Tekemään olevinaan jonkun porno videon. Mä en tajunnu et mun ois pitäny sanoo ei! ne pojat teki sen mulle silti ja kukaan ei ees tuskin muista niitä tekojaan tänä päivänä, ne on ikään kun unohdettu tai niitä ei ajatella sillä tavalla, mut se kyllä muistetaan, et mä oisin huora.
Tossa vaiheessa, 12-vuoden iässä. Aloin vähitellen kerätä jo sellasta mainetta ja kohteluu, kun vuoden olin hölmöilly kaikkee paskaa mut vika tikki oli se et halusin päästä suosituks ja ihastuin vääriin tyyppeihin ja kokemattomuuden takia tein taas vääriä asioita, en mm. osannu olla niin hyvä ystävä. Kun mä en tienny miten mun ois pitäny niiden vanhempien tyyppejen kans olla. Ilmeisesti oma ihteni, mut jostain mulla oli päähän pesiytyny sellanen et mie en kelpaa koskaan omana ihtenäni. Mua oli nimittäin ala-asteella vähän jo halveksuttu, vaikka ei koskaan kyllä kiusattu varsinaisesti kun ihan vähän mut mua pidettiin aina jotenkin outona ja tyhmänä ja koin et en millään kuulu porukkaan tai mulla ei oo kunnolla parasta kaveria... En tiedä mistä loppujen lopuks noi tuntemukset tuli, mut ne vaan tuli. Niin sit yritin esittää jotain muuta kun oon ja se homma meni ihan naurettavaks plörinäks niiden vanhempien silmissä mun kokemattomuuden takia.
Olin hyvillä teillä siihen asti kunnes ala-asteen loppupuolella tutustuin toisesta koulusta pariin yhteen mun ikäseen tyttöön ja sillä toisella oli jo vähän huoran mainetta ja toinen muuten vaan kiusattu ja koin vihdoin et mul on oikeesti kaks parasta ystävää, niin tiiviisti me vietettiin sillon aikaa yhdessä ja oli ihan hauskaakin. Mut sillon aloin erkanee siitä oman koulun ns. kunnollisesta ja lapsimaisesta porukasta ja lähdin luisuu just noille huonoille raiteille josta tuosta kaikesta aiemmin kirjotin. Eli murrosikä väärä seura rajattomuus sekä oma seksuaalinen luonne lähti luisuttaan mua...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oho, tulikin laitettua jo aloitukseen oma oikea ikä ja nimimerkkiin toinen ja oma nimensä, no aivan sama jos joku tunnistaa. Omistapa kärsimyksistäni kirjotan ja voi miettiä mitä tahansa sit miettii, toivottavasti herättää jotain tunteita...
Niin vika tikki oli sitten se et 13-vuotiaana menin ihastumaan varattuun poikaan ja tunsin sen tyttöystävän jotenkin, mutta se ei ikinä aidosti pitäny musta kuten se koko poppookaan, käyttivät vaan mua hyväksi mun sinisilmäsyyden takia ja naurovat seläntakana päin kuinka paska ja nolo tyyppi se on jne. Se ämmä oli kuitenkin hirveä bitchie, se ei paskaakaan välittäny koskaan ainakaan teini-iässä muiden tunteista... nauro vaa ja satutti myös kavereidensa kanssa muita ihmisiä. Minua se vihas kuitenkin eniten ja suurin satuttamisesta kohdistu muhun.
Mut tosta alko kauhee helvetti, jota kesti mun peruskoulun loppuun saakka. Mua kiusattiin ihan KAIKILLA tavoilla henkisesti ja joskus oli myös fyysistä väkivaltaa. Mä aloin 13-vuotiaana jo jotenkin viisastuu ja tajuamaan et mitä on suotavaa tehdä ja mitä ei ja koitin toimia niiden normejen mukaan vaikka edelleen ilmasin vahvasti mun seksuaalisuutta esim kuvilla galleriassa. Ei ne ollu mitään porno kuvia, missä ois suoranaisesti näkyny tissit, pillu ja perse mut hyvin sekstistisiä. Sellasia mitä kuvataan joistakin julkkiksista, esim Martina Aitolehti. ( sitäkin ämmää vihaa moni, tiietään, mutta heitetäämpä tuosta nyt kuitenkin esimerkiks.. ) niin se mun henkinen viisastuminen ja pieni kasvu siinä iässä kuitenkin oli jo aivan myöhästä! mulla oli jo horon_maine. Sit se kiusaaminen ei jättäny mua ees kotona rauhaan, häiriköinti mm. tunkeutu kotiin netin ja puhelimen välityksellä. Onks tää ihan aikuismaista ja kunnollista käytöstä? en sano et munkaan käytös ois ollu kunnollista aina läheskään, mut hei c'moon
Sit 9 luokalla mulla rupes hajoo pää. Oon kuitenkin tosi herkkä ja se herkkä mieli näkyy varmaan osittain myös heikkona psyykkeenä. Niin aloin kärsii masentuneisuudesta aika kovastikkin, ahdistus/paniikkikohtauksista, sekavuudesta, todellisuuden tajun kadotuksesta... Sit mä jouduin osastolle, jossa sain jaksamiseni mukaan suorittaa peruskoulun loppuun ja pääsin just ja just läpi.
16-vuotiaana elämä alko hymyilee paremmin. Mulle synty pikkuveli ja meidän perhe muutti 50km päähän edellisestä paikkakunnasta uuteen kotiin ja sit tapasin osastojakson jälkeen yhen kivan pojan. Meillä meni alussa tosi hyvin, kunnes se sai kuulla mun menneisyydestä kun ne samat tyypit kuitenkin hengas siel samas paikas aika usein koska olihan nää hyvin lähekkäin. Niin ei, mut taas jätettiin. Mä olin KAKS kertaa rakastunu tuon mun horon maineen aikana OIKEASTI, mut vaikka osastojakson jälkeen muutin mun tapani KUKAAN EI HELVETTI HALUNNU MUA ENÄÄ SILTI! ja joo, mä olin 17-vuotiaaks asti vielä neitsytkin, kunnes se mun neitsyys meni tälle kusipää jätkälle kun mä tahdoin siitä mun poikaystävän niin kovasti ja yritin luottaa siihen ja rakastaa sitä ja elin siinä odotuksessa et silläkin on tunteita mua kohtaan, kun tuntu et ois ollu.. ja juu, mun mieli lähti uudestaan siitä ala laskuun. Ihan sen takia että joku IDIOOTTI oli kertonut että minä kuulemma olen _huora_.
Eli mikään ei niille riitä. Ei mun hajoaminen, ei osastojaksot, ei mikään...
Eikö ne ite tajuu kanssa miten stupidisti, lapsellisesti ja väärin ne kans toimii????
Ja mä just tässä oon miettiny ja muidenkin aikuisten kans monesti, et ansaitsinko mä oikeesti tuon huoran maineen ja ne jotka on jotain yli 30-40v ihmisiä ja itekkin äitejä ja isiä, niin sanoo, että en, että ei sanat 13-vuotias lapsi ja huora sovi oikeasti yhteen ja että kiusaaminen on aina väärin. Mutta mä annoin kiusaamiseen syyn itse, koska toimin tyhmästi, mutta taas se itse kiusaaminen on aina niiden kiusaajien vika jotka kiusaa, ne ei siitä teosta voi siirtää vastuuta toisen hartioille.
Kun mm. mulle on joskus sanottu " ihan ite sä ton kiusaamises oot aiheuttanu! " eli ikään kuin niillä ois ollu sit oikeus olla mun kimpussa joka päivä 24/7 ja haukkua koko ajan mua huoraks aina kun näkivät ja tehdä vaikka mitä muutakin paskaa (?)
Kuulostaako tämä oikeesti ees raskaalta? Kun mun ex sano et et sä tosta voi mitenkään ittees ottaa, et sulla on vaan heikko psyyke..
Mutta minusta tuo kaikki oli hirmu raskasta ja satuttavaa ja mä olin ihan murskana sen asian takii! satunnaisen huorittelun kestää, mut mitään huoran maineita ei.
Ja onks teistä ihme jos ihminen sairastuu tollasen rääkin takia? tai mitä mieltä ootte ylipäätään tästä kaikesta?
Mä en oo suostunu näiden asioiden takii menee psykiatriseen hoitoon takas, vaikka joskus mun päässä pahimmillaan pyöri itsemurha ajatuksia. Olin nuori/pieni tyttö joka koki ja näki ettei tästä huoran maineesta ois sillon ylä-asteella mitenkään ulospääsyä ja samanlaisia tuntemuksia koin tuon yhen jätkän kanssa osastojakson jälkeen, kun kaikki meni taas rakkauselämässä paskaksi kun ylläripylläri minä olen huora. Yritän vaan selvitä.
Voiko ihminen olla ees huora jos se ei oo harrastanu seksiä?? tai vaikka oiskin seksuaalisesti aktiivinen nainen sillä tavalla et harrastas ihan seksiäkin useiden kumppaneiden kanssa, niin tekiskö se silti hänestä huoran? mä oon aina eläny siinä käsityksessä, että huora on ihminen joka harrastaa seksiä rahasta ja sen takia siitä voi nostaa kunnianloukkaus syytteenkin jos ei sellanen ole, mut nykynuorison mielestä tuntuu et naiset on ihan oudoilla tavoilla huoria.. etenkin miesten mielestä. mut kyllähän näitä nais huorittelijoitakin löytyy. mua nyt kiusas vähän molemmat, tytöt sekä pojat.
Kertaakaan yhtäkään anteekspyyntöä mä en oo tämän kiusaamisen takia saanu. Ehkä joskus sillon alkuaikoina kun oltiin perheen kanssa muutettu sinne uuteen paikkaan, niin kun tuli vastaan niitä vanhoja tyyppejä ne kulki mun ohi jotenkin pää alaspäin tai silleen oudosti, ihan kun niitä joitakin ois hävettäny se kiusaaminen tai sit ne pelkäs, et mä nostan täällä uudessa paikassa päätäni ja saankin itselleni tukijoita. Mut ei, aina se tuntuu olevan toi huoran maine vahvempi tuhoamaan mun kaikki kaveri ja seurustelusuhteet... Siis tuskin nää paskapäät ees katuu sitä et ne tuhos mun elämän, terveyden, kaiken! Pk: jälkeen menin isän työpaikalle töihin, ei mul oo ees ammattii!
Nää vaan hokis sitä et tottakai me tehtiin oikein. Se itse ansaitsi kiusaamisensa. Se Emma on tosi paha ja hirvee ihminen, ihan oikeesti.
Se varmaan niiden päässä liikkuis...
Ja empähän tuota tiedä kun aikuistuvat lisää, et tulevatko sit katumaan kans omia tekojaan vai mitä ajattelemaan näistä asioista ja jos anteekspyynnön joskus sattusin jotain kautta saamaan, mitä en toisaalta kyllä halua ja toivo yhtään, haluun mennä elämässä vaan eteenpäin. Niin kyllä mä saattasin anteeks antaa, riippuu ihmisestä, mut kyllä mä valasisin kanssa ihan selväks mitä tällänen vuosien helvetti ihmiselle tekee!
Enkä koe itteeni pohjimmiltaan pahana ihmisenä vaan ihan mukavana ja ystävällisenä jolla on ollu joskus vähän sosiaaliset taidot hukassa ja tehny virheitä enemmän kun laki sallii ja yhtä asiaa mä en aio/pysty muuttaa itsessäni... mun seksuaalisuutta. Mä oon ollu seksuaalinen ihminen, oon nyt ja tuun aina luultavasti olee. Mulla on voimakas libido. MUTTA, nyt aikuistuneena, nuorena naisena, osaan suunnata jo sen vähän eritavalla. En enää sekoile joka jätkän kans, vaikka flirttailusta ja hauskan pidosta pidänkin, vaan keskityn siihen tosi rakkauden löytämiseen ja onnellisuuteen, mutta seksikkäisiin kuviin voisin mennä esimerkiksi poseraamaan vielä ihan hyvin. Minähän en rupea mikään jumpperi päällä aina kulkemaan ja naisellahan on oikeus olla seksikäs, ilman että se mikään huora on. ;)
Mua vaan pelottaa tän mun päänupin kans et se on niin sekasin et musta ei oo mm. koskaan äidiks tai normaaliin parisuhteeseen tai enää normaaliin ystävyyssuhteisiin tai mihinkään. Mulla on kauheasti kaikkia pakkomielteitä, sekavuutta, pelkoja, ahdistusta, masennustiloja jne!! vittu vihaan mun päätä. Toivosin et tää vois olla vaan normaali niin kun joskus pienenä kauan aikaa sitten, vaikka ei se sillonkaan tainu olla ikinä ihan normaali kerta ne meidän kotiolot muhun alko jälkiä luomaan jo pienestä pitäen. Eikä tän pitäs nyt olla mitään turhaa syyttelyä tai paskaa, mut joskus mä oon todennu näin: Jos mulla ois ollu erillainen perhe ja erillaiset oltavat perheessä = hyvä perhe, hyvät oltavat = mä en ois nyt tässä näin, tässä tilanteessa. Vaikka mun luonne onkin seksuaalinen ja se osaks varmaan vaikutti noihin tekoihin ja moneen muuhunkin, et muutakin vikaa siinä omassa luonteessa ollu. Ihan pöhkö ajatus vai realistinen??
Ottaa vaan niin vitusti joskus vihaks, katkeraks ja surulliseks päästä tästä kaikesta ylös ja sen mä tiedän et nää asiat ei voi ikinä enää täysin korjaantua, joitakin ovia on lyöty jo tämän asian tiimoilta mun elämässä lukkoon 18-vuotiaana..
Mut kommatkaahan nyt jotain!
http://weknowmemes.com/wp-content/uploads/2012/02/didnt-read-lol.gif
Älkää vaan avatko tota linkkiä, saattaa olla joku viruslinkki!
Älä ole tyhmä, weknowmemes.com sivu ja osoite päättyy .gif ja muka viruslinkki :D?
Nuo on gif-kuvia..
Oli mitä oli, ei koske aihetta mitenkään.
Emma, tosi perusteellisen kertomuksen kirjoitit ja luin joka sanan.
Kiusaaminen on aina väärin ja tuomittava teko !
Me ihmiset olemme aina kokemustemme summa, hyvässä ja pahassa.
Hyväksy itsesi ehdottomasti sellaisena kuin olet ja muista rakastaa itseäsi.
Olet jo nuori aikuinen ja maailma odottaa , tuomitsematta.
Mt-ongelmat eivät mielestäni ole häpeämisen asia, ainakaan itselläni.
Saisitpa vertaistukea niin se tekisi todella hyvää.
t: Aikuinen mies
Kiitos aikuinen mies!
Ei ne ookkaan häpeemisen aihe, mut ei mulla ennen tuota kiusaamista tällästä ollu.. ja kyllä varmaan ne perheolotkin vaikutti mieleen jollakin tavalla jo ennen tuota kiusaamista, mut ei näin selvästi.
Mä en vaan tajuu tätä kaikkee oikeesti vieläkään, et miks näin kävi, vaikka oon miettiny pääni monesti puhki...
Tuntuu et ainut pelastus ois voinu olla se, et omaa luonettahan ei voi muuttaa jos siinä on se seksuaalisuus, mut sit, et ois syntyny erillaiseen perheeseen, tasapainoseen sellaseen, sillä ois voinu olla suuri merkitys et ei ois tässä.
Joskus mulla on ihan sairaita kuvitelmia mielikuvitus perheistä yms. pakenen tätä paskaa todellisuutta niinku sellaseen maailmaan...
Onko sulla laps. aikaista seks. hyväksikäyttö historiaa? Jos on niin se selittää pitkälti ton holtittoman sex käyttäytymisen. Et ole siinä tapauksessa todellakaan ainoa. Oot nuori vielä, elämä jatkuu. Kannattaa antaa itselleen anteeksi ja kiittää siitä ymmärryksesta mitä olet saanut oman elämäsi suhteen. Olit silloin vielä lapsi ja lapsellinen ja toimit aikuisen kehossa. Näin joskus vaan sattuu. Tunnetason asiat ovat vaikeita monille aikuisillekin ja aikuinenkin voi helposti joutua "vedätetyksi". Lykkyä tykö ja hyvää elämää sinulle!
Ei oo, paitsi isä joskus pienempänä vähän hassusti kosketellu. Mut sen mielestä se oli leikkiä, et ei siinä ollu mitään pahempaa ja joskus koin ehkä sen vähän inhottavana, mut ei siitä tietosesti oo ainakaan muhun mitään jälkiä jääny henkisestikkään eikä se nykypäivänä oo ees mielessä, paitsi nyt kun sanoit. Ja sit pidin isää mun "miehenä" ja käyttäydyin pienenä jo hirmu sekstistisesti... emmä tiedä mistä sellanen sit johtuu, varmaan vähän häiriintynyttä vai onko normaalia?
Saatoin oppia myös niitä asioita kieletyistä elokuvista, koska niitä sain kahtoo aivan liian varhain, ei ollu ikinä niitä rajoja.
Sitten oon mä antanu anteeksi itselleni aika paljon, mut vaikee hyväksyä sitä miten moni ihminen mua vihaa, on pitäny/pitää likasena, kiusannut, satuttanut, pilannut mun elämää, sulkenut ovia/mahdollisuuksia, mielessä niin muussa. Se on aivan liian väärin, unohtamatta sitä miten väärin/törkeesti tein myös muita kohtaan.
Enkä ymmärrä et miks on pitäny näin paljon käydä kaikkee paskaa. Eiks se jo riittäny, millasta meillä kotona on ollu ja millasia mun vanhemmat on ollu. Mielellään mä en ois mitään huoran mainetta kantanu. Enkä heti pystyny menee ees sinne isän työpaikalle töihin, en kyenny tekee 7kk mitään. Sit mua vähän patistettiin ja kun voin jo vähän paremmin ja tajusin mun tilanteen, niin sit halusin lähtee tekee jotain, turvallisessa ympäristössä. Musta ois kiva ollu jatkaa ammattikouluun muiden nuorten kans ja nauttii elämäst niinku normaalit nuoret nauttii ilman maineita tai mitään, mut ei se elämä ollu sit mitään semmosta.
!!
Jotain mätää on ollut vanhemmissasi jos antaa 12v. liehua missä vaan ja antaa pistää pornahtavia kuvia nettiin, ilman netinkäyttövalvontaa!
Olet ollut nuori ja tyhmä. Ikä tuppaa viisastamaan ihmisiä. Menneet on menneitä. Sillon on kypsä kun ei toista samoja virheitä.
Jos olet ollut ääliö kaverille, se kyllä musitetaan. Uudet kaverit ei sinua pidä pahana ja itsekkäänä. Kohtele niitä hyvin niin voit pitää ihmissuhteesi.
Jokaisella ihmisellä on nykyään enempi kuin yksi seksikumppani elämänsä aikana. Ja ne miehet jotka panee kaikkia ämmiä jotka vaan antaa, on yhtä lailla likaisia huorintekijöitä! Että haukuppa haukkujia takasin samoista syistä!
No en nyt muista sainko 12-vuotiaana vielä liehua missä vaan, mihin tahansa aikaan. Kyllä mä joskus jopa tulin kotiin 00:00 aikaan... sen ainakin muistan. Mut 13-vuotiaana kyllä sain, liehua missä vaan ja mihin aikaan tahansa, etenkin viikonloppusin. Vanhemmat tiesivät myös että käytän alkoholia, mut ei ne puuttunu siihen. Eikä ne oo oikeen koskaan kunnolla puuttunukkaan mun netin käyttöön myös yms. Jotain ovat yrittäneet sönköttää ja sanoa, mutta kun en oo totellu, varsinaisia rajoja ei oo asetettu. Ne on koittanu puolustella sitä, että ovat hyviä vanhempia esim. sillä perustein et " kyllä me sanottiin ettet ois liian myöhään siellä ulkona ja monesti oli hätä ja huoli ja isällesikin sanoin että pitäiskö sua lähteä ehtimään " mut mitään muuta eivät oo koskaan tehneet. Eivät laittaneet esimerkiksi kotiarestiin, takavarikoineet kännykkää, tietokonetta tai tälläsiä muita keinoja joita toisissa perheissä käytettiin. Omasta mielestäni oon kuitenkin ihan kiltti tyttö mutta hyvin voimakastahtonen, jännästi kuitenkin kaikissa muissa perheissä muille lapsille saatiin kyllä rajat teini-iässäkin, mutta olinkohan mä sitten niin kamalan paha kakara että mulle niitä ei ois saanu millään tavalla... tai sitten eivät viitsineet ees yrittää. Enkä mä suoraan sanoen tiedä, tai voin sanoo, et suoraan sanoen se ois varmaan ollu liian myöhästä jo alkaa mulle asettaa tossa teini-iässä mitään rajoja kun en ollu tottunu sellasiin aiemminkaan. Aina ollaan oltu lepsuja ja oon saanu tahtoni läpi. yhdistettynä vielä tähän se, et meillä ei kotona ollu muutenkaan niin tasapainosta tuo elämä, joten ite en näkis yhtään ihmeellisenä sitä et lähti vähän heittelemään... Mut kai mun ois pitäny syntyä jo pienestä lapsesta pitäen aikuiseks jotta oisin osannu kasvattaa ite ihteäni, luoda päässäni itselleni mielikuvitusperheen (tätä teen joskus vieläkin, mut oon pyrkiny siitä tavasta eroon, koska se pistää vaan mun nupin entistä sekavammaks... ) mut kai mä yritän tolla paikata sitä mitä mulla ei oo ollu. Niin ja mun ois pitäny siinä mielessä syntyä myös aikuiseks ihmiseks pienestä pitäen, jotta en ois antanu kotona vallitsevan epätasapainon vaikuttaa ihteeni. Mut minun vanhemmat ei oo siis ikinä tehny mitään väärää ja ovat hemmetin hyviä vanhempia tästä kaikesta huolimatta ja se epätasapaino mitä meidän kodissa on ollu ei oo voinu vaikuttaa kuulemma minuun, koska mulla ei oo ollu niin pahat oltavat...
Tää on se vastaus mikä joka kerta saan, kun rupean puhumaan et miten mun mielestä ois pitäny kasvattaa lasta. Kai se on vähän hassua kun tällänen 18-vuotias tyttö/nuori nainen rupeaa sanelemaan ja kertomaan lähes viiskymppisille vanhemmille, että miten lasta tulis kasvattaa yms. Enhän minäkään tiiä olisinko sit niin hyvä vanhempi, mut jotenkin mulla on ihan erillaiset luulot tuosta kasvatuksesta ja perhe-elämästä, mitä mun omilla vanhemmilla ja en tiedä mistä se 'hyvä vanhemmuus' tuolta sisältä sitten kumpuaa. Siitäkö ettei mulla oo itelläni ollu semmosia vanhempia vai perhettä vai onko se joku luontanen kyky kun toisethan on luonnostaan hyviä vanhempia tai sitten kun mullakin rupeaa olemaan ikää jo tämän verran ja täytän helmikuussa 19, niin jos ihminen on yhtään tervejärkinen (mie taidan tästä meidän kodista olla ainut se, kanini lisäksi.) ja aikuistumaan päin, niin kyllä se rupeaa tajuamaan et mitkä on oikeet tavat kasvattaa lasta ja mitkä ei. Ja kai sitä normaalia perhe-elämää on oppinu paljon myös tv-sarjoja seuraamalla ja siitä mitä kavereiden perheissä on tapahtunu, millaset oltavat siellä on ollu. Kun luojan kiitos suurin osa perheistä on kuitenkin varmaan ihan normaaleja tässä suomenkin maassa, eikä kaikki joudu kokee tällästä paskaa mitä minä..
Mut se miten ite kasvattasin mun 12-vuotiasta lasta niin muutamia tälläsiä perusseikkoja:
- Kotona ois rauhallista, nättiä, siistiä, tasapainosta elää (pätee kyllä kaiken ikäsiin.)
- Vanhemmat rakastaa toisiaan ja lapsia ja näyttävät molemmat puolet. Muutakin kuin joskus sanomalla jotain sinne päin tai että sä ite joudut kerjäämään sitä, välitetäänkö sinusta ja rakastetaanko sinua vai ei.
- Voisin antaa mun 12-vuotiaan lapsen alkaa pelaamaan k16 pelejä ja katsomaan niitä ohjelmia, elokuvia jos haluaa mutta jos ne tuottaa selvästi haittaa niin niitä lykätään ainakin vielä parilla vuodella ja tuon nuoremmalle en mitään tuollasia näyttäis (mulla ei rajoja tämänkään suhteen ollu.) mut kun 12v alkaa olla sellanen esimurkku ja menee seuraavana vuonna ylä-asteelle niin tuossa asiassa voidaan alkaa vähän joustamaan, jotta ei oo ihan pumpulissa kasvatettu kakara.
- Kotiintulo aika arkisin ois klo 19:30, mutta jos läksyt on tekemättä niin sillon kotiin klo 18:00 ja viikonloppusin jos ei missään keskustassa riehu niin ulkona saisi olla 21:00 asti, mutta sieltä keskustasta varmaan pakottaisin kotiin klo 19:30 aikaan koska mitään muita siellä ei rupea sitten viikonloppusin riehumaan ja liikkumaan kuin känniläisiä ja mun 12-vuotiaan ei tarvii vielä sellasessa seurassa olla, vaikka liikkuisikin siellä omien fiksujensa kavereidensa kanssa mut voivat tulla kyllä sitten myöhemmin viettämään aikaa tälläselle fiksulle omakotitalo alueellekin, että ei tarvii siellä baarejen yms edustalla luuhata...
Näin ei esimerkiks mun kohdalla koskaan toimittu. Mut ite en nää tuota kovin vaikeana?
Ja oonhan mä saanu uusiakin kavereita ja poikaystävä ehdokkaita myös kaiken tuon jälkeen, mut ne on tahtonu tuhoutua mun menneisyyden takia AINA ja sit sen takii että mulla ei oo pään sisällä kaikki ihan ok tämän kaiken jälkeen.
Ja kiitos vinkistä, vois haukkuu takasin samoista syistä. Tosin mä tahdoin olla vielä niin likanen jossain vaiheessa että en välittäny aina ees oliko se poika varattu vai ei kun iskin siihen silmäni niin saatoin alkaa nuoleskelee sitä epäsuorannaisesti itelleni... Vaikka ois pitäny pitää vaan pintansa ja sanoo, et kun nyt sä oot tuon kanssa, niin ei meidän välillä voi olla mitään ja sillä selvä.
Onneks mun isoveli ei oo joutunu kestää tällästä paskaa. Se on 33-vuotias ja mun isä tuli ensimmäisen kerran isäks tosi nuorena, 17-vuotiaana. Eli veli oli taas puolestaan 15 kun mä synnyin. Mut se jäi asuu äitinsä kanssa, meillä siis eri äidit ja isä ei sitten niiden kanssa oo ollu tekemisissä. Veli kuitenkin sai äitinsä kautta paljon paremman perheen ja kaiken, vaikka sillä niitä omiakin ongelmia on ollu. Huumeiden käyttö historiaa, linnakeikkoja yms. Parin lapsen isä se on nyt kanssa ja sillä on tyttöystävä ja mä tein tuttavuutta ensimmäisen kerran pari vuotta sitten siihen omatoimisesti. Ehkä toinen ainut paras asia mitä mulla on mun kanin jälkeen.