Eli siis oon 18 v. tyttö ja ihastunut pari vuotta nuorempaan poikaan. Hän on vaikuttanut ihastuneelta:
-tullut lähelleni,
-vilkuillut(joskus hymyn kera),
-ollut hiukan hermostunut esim. räplännyt jotain(purru kynsiään),
-jutellut mukavia paitsi niinhän hän tekee kyllä kaikille et en osaa sanoa siitä mitään,
-haronu hiuksia samassa tilassa missä ollaan oltu
-ja silmät on räpsyny kerran tiuhaan tahtiin kun hän katsoi minuun ja suu oli puolilleen auki.
Mut miten mä erotan onko hän ihastunu muhun? Olemme jutelleet esim. facessa, mutta hän ei ole koskaan aloittanut keskustelua ensin. Ja jos olen kysynyt onko hän väsynyt ja on vastannut myöntävästi ja sit usein oon sanonu silloin et ei pakko jutella, jos hän ei jaksa et en pahastu ollenkaan vaikka ei jaksa jutella sillä hetkellä kanssani, nii viimeks ei kuitenkaan lopettanut keskustelua (kerran on vaan lopettanut).
Voisiko hän sittenkin olla kiinnostunut juttelee enemmän, vaikka huomasin keskustelusta, että hän ei jaksanut jutella (minä kyselin ja pidin keskustelua yllä ja hän vain vastaili joko yhellä sanalla tai lauseella). Mutta silloin kun hän ei ole väsynyt hän jaksaa vastata pidemmin, mutta ei silloinkaan aina kysele mult mitään joskus. Hän on kannustanut mua ja nyt on alkanut jopa pistää hymiöitä pikkasen enemmän...oon silti hukassa. Ollen selkeesti näyttänyt tunteeni ja hän on pitänyt siitä, jos olen pistänyt päivän päätteeksi viestiä, jossa lähetän virtuaali haleja.
Mitä sanotte, voisiko hän pitää minusta?
-tullut lähelleni,
-vilkuillut(joskus hymyn kera),
-ollut hiukan hermostunut esim. räplännyt jotain(purru kynsiään),
-jutellut mukavia paitsi niinhän hän tekee kyllä kaikille et en osaa sanoa siitä mitään,
-haronu hiuksia samassa tilassa missä ollaan oltu
-ja silmät on räpsyny kerran tiuhaan tahtiin kun hän katsoi minuun ja suu oli puolilleen auki.
Mut miten mä erotan onko hän ihastunu muhun? Olemme jutelleet esim. facessa, mutta hän ei ole koskaan aloittanut keskustelua ensin. Ja jos olen kysynyt onko hän väsynyt ja on vastannut myöntävästi ja sit usein oon sanonu silloin et ei pakko jutella, jos hän ei jaksa et en pahastu ollenkaan vaikka ei jaksa jutella sillä hetkellä kanssani, nii viimeks ei kuitenkaan lopettanut keskustelua (kerran on vaan lopettanut).
Voisiko hän sittenkin olla kiinnostunut juttelee enemmän, vaikka huomasin keskustelusta, että hän ei jaksanut jutella (minä kyselin ja pidin keskustelua yllä ja hän vain vastaili joko yhellä sanalla tai lauseella). Mutta silloin kun hän ei ole väsynyt hän jaksaa vastata pidemmin, mutta ei silloinkaan aina kysele mult mitään joskus. Hän on kannustanut mua ja nyt on alkanut jopa pistää hymiöitä pikkasen enemmän...oon silti hukassa. Ollen selkeesti näyttänyt tunteeni ja hän on pitänyt siitä, jos olen pistänyt päivän päätteeksi viestiä, jossa lähetän virtuaali haleja.
Mitä sanotte, voisiko hän pitää minusta?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sori mä oon vähän kärsimätön, jos ois mahollista nii voiks joku vastaa tähän niin nopee ku mahollista? Kiitos :)
Joo, kyllä mun mielest tos pojassa ilmenee iha selvii ihastumisen alkuvaiheen merkkei :-) Hän taitaa vaa olla hiukka hidas eikä oo edistyny ilmasemaa tunteitaa sulle viel kovinkaa selvästi :-) Mut annas olla, kyllä hän siit etenee ku et hätäile :-) Sinuna jatkasin samoil linjoil ku oot tehny tähänki asti eli juttelet sille mukavia faces ja laitat söpöi hymiöit mukaa :-) Ku poika lämpenee nii saat alkaa nauttii elämäst toden teol :-) Pidän peukkui ;-)
Noilla ranskalaisillaviivoilla listaamistas jutuista vois päätellä, että voisi hyvinki olla ihastunut tai kiinnostunut. Mutta sen perusteella, että se ei oo erityisen innostunut puhumaan sun kanssa fasessa, en olis ihan yhtä varma. Ellei se sitten oo tosi ujo, mikä saattas selittää, että se on hiljasemman puoleinen ja antaa sun "johtaa" keskuatelua.
Kerro sille, että oot ihastunu. Kyllä se sitte viimeistään kertoo, jos tuntee samoin, tai on edes jonkin verran kiinnostunut. Jos se ei ole kiinnostunut, niin et menetäkkään mitään.
Voi kiitos teille :)
Ehkä hän sitten jollainlailla on kiinnostunut minusta :))
Hän kyllä kasvotusten juttelee enemmän, paitsi silloinkin olen se joka keksii jutun aihetta :D mutta silloin häb puhuu enemmän, katsoo silmiini ja jalkaterät ovat minuun päin..pitää kai viel ottaa selvää tarkemmin, kun en ihan viitsi suoraan ilmaista ihastustani, jos kaverisuhde katoaa sitten, jos hän ei olekkaan ihastunut, mut kiitti viel :)
Apua nyt pelottaa! :(
Mä pistin sille viestii fb oli paikal mut ei vastannu ja kirjautu ulos. On kyl sanonu et se ei oo aina oikeesti paikal vaik se näkyy et muka ois mut pelkään et huijaa mua vaik on tosi kiltti enkä oo koskaan kuullu et ois huijannu. On kyl näin tapahtunu ennenki mut pelkään et hän karttaa mua vaik viikko sit näytti kaikkii mahollisii merkkei! Mut apua auttakaa pliis?! Pelkään murtuvani taas täysin..jos masennun. En uskalla ees kysyy et karttaako hän mua ku muutenkin puhun aika suoraan sille asioist etten karkota häntä pois luotani. Mut voikd olla nii et toisella viikolla pitää mut sit toisella viikolla jos esim huono päivä nii käyttäytyy noin vai pitäiskö mun uskoo siihen, et se ei oo oikeesti ollu paikal vaan mu facebook sekoo ja näyttää muuta? Mielipiteit
Uskoisin, että facebook todellakin sekoilee. Kannattaa muistaa, että vaikka olisi paljon viestittelyä ja merkkejä teidän kanssanne esimerkiksi livenä koulussa, niin joku päivä saattaakin olla huonompi tai jokin hetki juuri silloin huono. Ympäristö vaikuttaa paljon :)
Kiitos, tuo selvensi ajatuksiani selvästi :)
Jos joku muukin pystyy uskomaan siihen, että fb sekoo nii miksen minäkin :)
Eipä mitään :D Itsekin olen ihmetellyt miten on ollut vaikka edellisenä päivänä paljon merkkejä ihastukseni kanssa, mutta seuraavan päivänä taas ei lähes ollenkaan. Menin lukemaan näitä keskusteluja ja joku kertoi juuri sen, että ihmisillä on erilaisia päiviä ja taustalla voi tapahtua paljonkin juuri silloin, joten ei kannata masentua jos merkkejä ei näy välillä. Tärkeintä on mielestäni arvostaa jokaista hetkeä jonka saat viettää ihastuksesi kanssa, ja unohtaa ne kaikki negatiiviset ajatukset ja pelot :)
Puhut asiaa :)
Mulla vaan on sellanen outo juttu et jos mä aattelen positiivisesti ja iloitsen niistä hetkistä jolloin ollaan hymyilty ja juteltu ja naurettu yhes, nii sit kaikki kääntyy toisin päin ja masennun. Sit ku oon masentunu ja aattelen negatiivisesti nii kappas vain, seuraavana päivänä ihastus vaikuttaa taas ihastuneelta ja kaikki on hyvin. Siks pelkään iloita ja se on surullista etten voi iloita vaan on ihanku pakko olla masentunu ja unohtaa kaikki positiiviset jutut et sais sen taas kiinnostumaan musta. Se vähän ahdistaa täs mu ihastumises. Ja tää on ekakerta ku käyttäydyn tälleen ihastuneena. En vaan haluis päästää kyseisestä pojasta irti.
Onks kellää muit mielipiteit?
Itse olen lukenut The Secret-kirjasarjoja ja muutenkin todella paljon ihmisten mietelauseita, ja johtopäätöksenä voi vetää sen, että ihmiset ovat kuin magneetteja ja vetävät toisiaan puoleensa tunteiden ja ajatusten voimalla. Jos olet positiivinen, niin vedät puoleesi positiivisia ihmisiä ja tilanteita, negatiivisena taas vedät puoleesi lisää negatiivisia asioita elämääsi (tämä ei tapahdu hetkessä, sitä nopeammin mitä positiivisempi olet). Olen moneen kertaan saanut todeta miten tuo oikeasti pätee elämään, vaikka se ihmeelliseltä saataa kuulostaakin :)
Eli mielestäni teet todella ison virheen, jos tunnet negatiivisia tunteita ihastuksestasi, karkotat häntä vain kauemmaksi itsestäsi. Suosittelenkin siis unohtamaan kaiken pelon ja muut negatiiviset ajatukset liittyen ihastukseesi, ja keskittymään siihen tärkeimpään eli tuntemaan positiivisia ajatuksia ja rakastamaan ihastustasi! Iloitse jokaisesta hetkestä hänen kanssaan! :)
En myöskään suosittele kehittelemään kaiken maailman kauhuskenaarioita mitä voisi tapahtua, meillä ihmisillä on paha tapa keskittyä ja kuvitella miten negatiivisesti asiat voisivat mennä, kun nimenomaan kannattaisi keskittyä ja kuvitella parhain mahdollinen lopputulos, jotta se myöskin tapahtuu :)
Näitä kertomiani juttuja käytetään ihan yleisesti business-maailmassa lauseena "Fake it till you make it", eli kuvitellaan onnistunut lopputulos, ja mikä tärkeintä, tunnetaan siitä positiivisia tunteita, jolloinka se myöskin tulee tapahtumaan.
Uskot tai et mitä kerroin, sillä ei ole väliä, koska tuo vetovoiman laki toimii joka tapauksessa. Halusin joka tapauksessa vain jakaa tiedon tästä laista mikä on aivan tavallinen laki siinä missä painovoimankin sekä muutkin lait ovat :)
Vitsi sä oot mukava ja saat mut paremmalle tuulelle kiitos siitä :D
En ole siis ihastukselleni näyttänyt näitä tunteita eli hän ei tiedä siitä puolesta. Olen pyrkinyt hymyilemään hänelle paljon ja käytän hymiöitä, sekä huumoria :)
Mut se ei vaa oo vastannu mulle mitään (ennenki teki niin..). Oon huomannu et jos otan häneen viikon sisäl usein yhteyttä, hän ei vastaa joko ollenkaan tai harvemmin, jos olen pitänyt pitkän tauon tai vaan viikon hän vastailee ja lukee heti viestini. Meillä on ollut myös pitkiä tunnin kestäviä keskusteluja, mutta ei nyt..ja tätä on jatkunut jo yli 2 vuotta. Toivon niin, että hän vielä pitäisi minusta edes vähäsen ja että ottais joskus muhun yhteyttä tai tulin livenä juttelee.
Kiitti todella paljon, et tiedäkään miten paljon iloa sain viestistäsi! :D Olen enemmän kuin iloinen jos viesteilläni saan edes jotenkin autettua! :)
Ja tosiaan tuohon itse viestiisi, että suosittelisin ehdottomasti että kertoisit tuolle pojalle tunteistasi! Koskaan ei tiedä mitä huomispäivä tuo tullessaan ja (anteeksi karu, mutta hyvinkin mahdollinen esimerkki) jos hän sattuisi vaikka kuolemaan huomenna, niin tulisit katumaan koko loppuelämäsi ajan miten et koskaan uskaltanut kertoa tunteistasi!
Elämää kannattaa elää joka päivä täysillä ja nauttia joka ikisestä hetkestä, sekä olla kiitollinen kaikesta! Menneisyys on mennyttä, tulevaisuus on vasta edessä, ja me elämme juuri nyt tässä hetkessä. Ei todellakaan kannata välittää muiden mielipiteistä, jos vaikka mielesi tekee tanssia lehtien päällä kaduilla! Mitä väliä sillä on, jos joku pitää sinua hulluna, ne ihmiset jotka oikeasti välittävät sinusta eivät anna sen häiritä, ja ne jotka antavat sen häiritä, eivät ole tärkeitä :) Itse puolestani pidän ihmisiä hulluina, että he eivät uskalla antaa itsensä elää täysillä ja nauttia elämästä! Kokeilkaapa seuraavan kerran, kun kuljette ulkona jossain ihmisten ilmoilla, tehdä jotain josta pidätte esimerkiksi koittaa napata tippuvia lehtiä ilmasta kouraanne, ja tulette tuntemaan niin suurta vapautta ja iloa siitä, että te olette ylittäneet itsenne ja omat pelkonne, sekä ette anna muiden ihmisten mielipiteiden rajoittaa elämäänne!
Voin sanoa, että yksi ehdottomasti hienoimpia asioita elämässä on olla niin syvästi kiitollinen kaikesta hyvästä (aina on jotain mistä voi olla kiitollinen) että kyyneleet virtaavat poskia pitkin! Se on niin uskomaton kokemus, että sen jälkeen ei yksinkertaisesti voi katsoa enää maailmaa samalla tavalla! Suosittelen ehdottomasti kokemaan sen! :)
Ei kannata pelätä mitä se poika vastaa, tärkeintä on että saat kerrottua tunteistasi ja sinun ei tarvitse enää kitua ja miettiä, että mitä se poika sinua kohtaan tuntee :) Jos kävisi niin hassusti, että poika ei olisikaan kiinnostunut sinusta, niin ainakin nyt tiedät sen ja samalla saat todella arvokkaan mahdollisuuden oppia elämästä taas uutta, eli miten selviytyä pettymyksestä! Todella arvokas asia oppia, jota tulee myöhemminkin tarvitsemaan :) Ihmiset tekevät usein sen virheen, että antavat virheidensä määrittää itsensä ja ottavat ne raskaasti, eivätkä tajua, että kaikki virheet mitä teemme ovat oikeasti vain valepuvussa olevia oppimistilanteita, joista voi kehittyä ihmisenä valtavasti! :)
Muutes, todella helppo minun tässä neuvoa kertomaan tunteistasi ihastuksellesi, kun itse olen samassa tilanteessa. Olin tässä ihan vasta kahden kesken ihastukseni kanssa ja juttelimme aika kauan kaikenlaisista asioista, mutta jo pelkästään niistä puhuminen oli niin haastavaa! Ajatukset kaikkosivat koko ajan päästä, suuta kuivasi ja silloinkin kun uskalsin katsoa häntä silmiin, niin pää meni taas sekaisin! Aivan uskomattoman ihana tyttö, oli tosi mukavaa jutella kun hänellä on niin samanlainen ajatusmaailma! Jälkikäteen vain naurattaa todella paljon oma jäätymiseni, normaalisti olen todella itsevarma ja rauhallinen, mutta hänen kanssaan jutellessa puheenaiheet ja kaikki muukin katoaa mielestä, hermostuttaa ja alan hätäilemään :D
Jäi siltä kertaa kertomatta tunteistani (en edes tajunnut, että se olisi ollut aivan täydellinen hetki kertoa), mutta ensi kerralla kerron varmasti! :)
Aaww :3 sun tuleva tyttöystävä tulee olemaan ikionnellinen kun sut saa :))
Olen samaa mieltä siitä, että jokaisests hetkestä pitää iloita ja itkin kyllä ilosta, kun kerroit tulevasi onnelliseksi kiitos viestistäni ^_^.
Muuten kun olet niin fiksu (17vpoika:)) nii aattelin kysyy viel, jos jaksat vastata, et voiks jätkil olla niin et vaik ei jutteliskaan nii vois kuiski olla ihastunut, jos käytös on hyvin ristiriitaista? Ja miten mun kantsis viestittää sille? En tietenkään laita nyt viestei vähään aikaan...mut sit joskus jos uskallan. Ja olenkohan ollut liian tungetteleva kun pistän hänelle viestiä? Välillä huomaan hänen olevan vaivaantunut esim. kun kerran pyysin häntä ihanan keskustelun jälkeen(jolloin hän ilmeili ja nauratti minua sekä nauroi myös omille hassuille jutuilleni) istumaan viereeni, nii oli tosi hämmästyneen ja pelokkaan oloinen ja kieltäytyi kohteliaasti (kerto syyn) ja muuttu jotenkin torjuvaksi kokonaan et mun piti lähtee pois sen luota. Katseli kyllä pariin otteeseen minua, mutta jtn siin oli. Sit kuiski ku aikaa meni yli viikko nii sit taas niit sen vilkuiluja ja hymyjä. Silloin aloitti jopa tökkäämään mua fb...Kerrankin kun hän istui edessäni seinän vieressä ja mä takana nii huomasin, kun hän katsoi minuun sitten räpläs seinää ja loi katseensa taas minuun. Hän jopa hymyilee aina silloinkin, kun näkee minun hymyilevän jostain. Me molemmat olemme uskomattoman samanlaisia ja tykätään samoist asioista ja hänenkin mielestä se on makeeta et ollaa niin samanlaisia :). Mut sit jostain syystä hän ei vastaa mulle suoraan, jos pyydän urheilemaan ja heti muuttuu vaivaantuneeksi. Sit ku aikaa on menny nii taas sitä vilkuilua ja kaikinpuolin nitä hermostuneisuuden merkkejä ja et haluu kuin tulla lähelle, mut sit ihan kuin perääntyy välillä..mitä se vois meinaa? Tuntuu pahalta et mua torjutaan mut sit kuiski ihanku halutaan olla munkaa. Se ihanku pelkää mitä muut siitä aattelee...mut aina se kyl osaa nätisti sanoo miks ei tuu esim mu viereen istuu.
Nyt mu ihastus vois tunnistaa mut täältä, mut tiedän ettei hän lue näit. Ehk vika/käyttäytyminen johtuuki musta? Sitä en tiedä, mut pelkään niin et mä ihan vapisen. Oon aina kannustanut sitä jne. ollu mukava ja kohtelias ja oon montakertaa hokenu etten suutu hänelle..,mut miks sit hän tekee tollasen tempun et jättää kokonaan vastaamatta mulle vaik oon ollu ihan kiltti hänelle? Tai sit se johtuu viimekeskustelust...kiitti jos jaksoit lukee ja vastaa :))
Nii sori tuli ihan hirveesti textii ei sun kaikkeen tarvii vastaa ellet haluu :)) mut siit olis todella paljon apua, jos vastaisit mulle (tai ihan kuka vaan).
Mun pitää viel kertoo et se mun ihastus ei enne käyny fb lähes ollenkaa mut heti ku mä aloitin juttelee sille useimmin nii hän on käyny nyt joka ikinen pv. fb ja on vastannut salamana mulle, mut sit jos otan nykyään useimmin yhteyttä nii ei vastaakkaan aina. Tiedän et hän voi olla väsynyt ja hän haluaa omaa aikaansa pelaamalla fb, mut en tiiä mist se sit johtuu ku niin tekee..Tietääks kukaan?
Nyt ei kyllä voinut päivä paremmin alkaa!! Aivan ihana vastaus sinulta! :D En jostain kumman syystä uskaltanut suoraan aiemmin sanoa, että sain niin paljon iloa siitä edellisestä viestistäsi, että tuli itsellenikin ilon kyyneleet silmiin, sekä varsinkin nyt tuosta äskeisestäsi viestistä! Kiitos!! :)) Ja tottakai ilomielin luen viestejäsi, todella kiva vain jos saat jtn apua vastauksistani!
Ainakin itselle tulee selvästi mieleen tuosta tekstistäsi, että poika saattaa olla aika ujo. Itselle kävi niin, kun menin kysymään ihastukseltani yhtä kouluun liittyvää asiaa (jonka olisin voinut kysyä kavereiltakin siitä vierestä moneen kertaan aiemminkin), niin aloin taas hätäilemään siinä ilman syytä, ja kun ihastukseni sattui huomaamaan kädessä pitämäni paperinipun, kysyi mikä se on ja että saako hän katsoa sitä, jolloinka annoin sen hänelle ja siinä koko tilanteessa kun olimme niin lähekkäin, hän tutki papereita ja minä olin ihan vieressä, niin pelotti kyllä kovasti :D Se tilanne tuli vain niin yhtäkkiä, ja olin muutenkin aika hermostunut. Puhuessanikin ääneni tärisi (ei ole tapahtunut muutamaan vuoteen!), mutta hauskinta siinä oli se, kun äänen tärisemisen jälkeen vilkaisin ihastustani ja häntä hymyilytti, jolloinka itsekin hymyilin hänelle ja meillä oli oikein hauskaa! :D.Hymyilemme kyllä paljon toisillemme käytävillä, moikkailemme ja jutellaankin, mutta itse en ole ollut koskaan siinä tilanteessa että ihastukseni kohde olisi kiinnostunut myös minusta, joten siksi olen käyttäytyny epävarmasti, jos ihastus on minua lähellä.
Tässä on minulla oppimisen paikka, että uskaltaisin myös olla lähekkäin ihastukseni kanssa ja nauttia siitä! Jos olen oikein tulkinnut, niin sillä pojalla on aivan sama tilanne, ja että hänen pitäisi uskaltaa rohkeammin olla lähelläsi. Eli olen sitä mieltä, että sen pojan pitäisi unohtaa omat pelkonsa. Voisit ehkä jatkaa samalla lailla, jospa se poika joku kerta rohkaistuisi istumaan vierelläsi. Tai sitten jos pääset kahdestaan jonnekin hänen kanssaan, niin jospa hän silloin uskaltaisi enemmän istua viereesi (olettaen, että hän ei julkisesti uskalla, koska miettii mitä muut ihmiset voisivat ajatella).
Itse myöskin käyttäydyn ristiriitaisesti välillä (valitettavasti), että joskus uskallan katsoa ihastustani monesti, mutta jos vaikka jutellaan kahdestaan niin en uskalla katsoa häntä silmiin kovin useasti (seuraava oppimisen paikka!), ja jos vaikka ruokalassa palautamme astioita ja hän on siinä lähellä jonossa, niin jos en katso tai puhu hänelle, niin se johtuu vain yksinkertaisesti siitä, että en ole uskaltanut siinä tilanteessa! :D
Vaikuttaa ainakin minun silmään selvältä, että poika on ihastunut sinuun, hän ei välttämättä vain uskalla (vielä) olemaan aivan lähelläsi :)
Sori saattaa välillä tekstin aiheet pomppia, saatan innostua kirjoittamaan lisää jostakin asiasta, joka saattaa mennä vähän aiheen ohi! ;)
Kiitos vielä kerran aivan mahtavasta tekstisi alusta, jos ei haittaa niin ottaisin siitä kuvan koneelle ja joka kerta jos meinaa olla huono päivä, niin katson ja luen sen, jolloinka saan siitä aivan upean fiiliksen! :D
Voi sua :3 tottakai saat ottaa kuvan! :))
ja se on kivaa ku kirjotat paljon pidän siitä. Mun varmaan kannattaa pitää pikku breikki tän pojan kanssa ja katsoo mitä sit tapahtuu. En viitti nyt ees kirjottaa sille "selvennys" viestiä...en ainakaan vielä.(en tiedä onko se edes tarpeen)
Sitä paitsi, oot sä oikeesti 17 v.? Must sä vaikutat ihan 19 v. :)
Kiitti ja joo, olen 17v :) Toivon vilpittömästi onnellista loppua tälle sinun jutullesi! :D
Kiitos samoin :)
pojien käytös on hulua