Keskusta n.. 23 %
Sossut n. 16 %
Hoh, hoh, hoooooooo, kyllä masmalonseutuja riipoo hirmuinen hyvänolon tunne.
Miissä ne kepun hautajaiset on? Mielitollo, Känä, Kapi, -vastatkaa?
Sossut n. 16 %
Hoh, hoh, hoooooooo, kyllä masmalonseutuja riipoo hirmuinen hyvänolon tunne.
Miissä ne kepun hautajaiset on? Mielitollo, Känä, Kapi, -vastatkaa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Suomalaiset ovat pikkuhiljaa havahtumassa suureen kusetukseen, jota pintaliitäjien Kokoomus, juurensa hukanneet Demarit ja vastuuta karttavat vennamolaiset ovat ihmisten suhteen HARRASTANEET.
Riemuitkaamme ja tehkäämme asiaa omilla tahoillamme entistä selkeämmäksi!
7 % ero on huikea. Ei punikit tule kommentoimaan, punikit ovat piilossa.
Ennekuin alkaa liikaa intolemaan hyvä pitää mielessä miksi Keppulien kannatus romahti edellisissä hallituksissa kuin lanta lehmän persuuksista.
Keppuleista tuli vallan täyteisiä ja he unohtivat äänestäjät, Suomen kansan ja tästä he saivat maksaa kalliisti.
Lehtomäen epäoikeudenmukainen paskalaki ja sen, lähes fanaattinen puolustaminen on hyvä esimerkki tästä.
Keppulien nykyinen suosion nousu johtuu ihmisten olemattomasta poliittisesta muistista ja epätoivosta Kataisen hallitusta kohtaan.
Persujen nousu johtuu myös yllä mainituista, varmaan Persut osaltaan kiittävät Keppuleita suosiostaan.
keskustalle perintönä
Kepun hautajaisia on siirretty yleisen ja odottamattoman eliniän nousun myötä. Etkös ole seurannut uutisia?
Vakavasti puhuen täytyy sanoa, ettei Kepun maahanpano tule onnistumaan ennen kuin kansa viisastuu. Viisastuminen tapahtuu yleensä kantapään kautta. Sen ensimmäinen aalto sotien jälkeen kulki Suomen yli 60- ja 70-luvuilla. Silloin iso joukko ihmisiä jätti Kepun ja samantien koko Suomen taakseen. Pakon edessä ihmiset käsittivät, että auvoista maaseutuelämää ja kepulaisuutta tärkeämpi asia oli sittenkin toimeentulo ja paremman huomenen toivo.
Nämä totuudet tulevat kyllä vastakin eteen. Ihminen on vaan sellainen, että muutosvastarinta on kova. On mukavampi maata siellä lämpimällä ja tutulla uuninpankolla kuin lähteä hakemaan leipäänsä muaailmalta. Ja varsinkin näin, jos joku toinen kustantaa sen pankolla makaamisen. Mutta niin se vain ollut maailman sivu, että liikaväestön paine purkautuu tavalla tai toisella ennen pitkää. Ja samalla häviää se usko kepulaisuuteen. Suomessahan on kaksi puoluetta, jotka asettavat ensi sijalle muut asiat kuin ihmisen toimeentulon. Ne ovat RKP, joka pitää ruotsin kieltä tärkeimpänä asiana ja Kepu, jonka arvoasteikossa taas tuettu maatalous ja syrjäseuduilla asuminen on kaikkein tärkeintä.
Kansallehan tämä ennustaa vain vaikeuksia tulevaisuudessa. Juntit eli Kepu ja persut pääsevät päättämään ihmisten asioista. Sen tuloksen voi kyllä hyvin arvata. Onneksi sen hyvänä puolena on taas se, että tämä kaksikko ottaa taas sen jälkeen komeasti takapakkia. Ihminen viisastuu vasta kun näkee. Paitsi me vähän viisaammat, jotka tiedämme sen jo ennakolta.
Politiikan suunnan voi hyvin ennustaa, kun hallituksessa istuvat samalla kertaa Kepu, persut ja demarit. Julkiset menot eli syömävelka lisääntyy ja verotus kiristyy, sillä jostain ne tukitalouteen hässätyt rahat pitää yrittää saada. Kepun nousu ei ole vaihtoehto demareille vaan ennen kaikkea hallituksen johtavalle puolueelle Kokoomukselle. Senhän Kepu on ehtinytkin ottaa päävastustajakseen.
Suomi siirtyy Kepun ja persujen myötä monta piirua kohden impivaaralaisuutta. Se tulee kalliiksi suomalaisille ja näivettää meidät aikaan ennen nokiota ja modernia urbaania elämäntapaa. Siis siitä tulee myös henkistä rasitusta parempaan tottuneille. Onneksi voimme kaikki tietää, että kärsimyksestä tulee vain väliaikainen vitsaus. Se on vähän niin kuin Mursin hallitus Egyptissä. Senkin porukan kasvusta iloittiin aikansa, kunnes tultiin tolkkuun ja havaittiin mitä kaikkea taantumusta se merkitsi.
Sinun vanhan katkeroituneen Ay-kääkän mielestä Keskustalaiset ovat hulluja ja punikit viisaita. Kirjoituksesi ovat aina olleet metsässä ja lähinnä peräreiän törinää.
Hoh, hoh, hoooooooo, hoh, hoh, hooooooooooo
ps. Kaikki ay-pamput ovat laiskoja perseennuolijoita ja yhteiskunnan loisia.
Rauhoituppas nyt ja mieti kuka ja mikä miedät näivettää. Mikä se on joka nakertaa työpaikat ja sitä kautta koko hyvinvointiyhteiskunnan korkeine koulutusmahdollisuuksineen ja hyvine sosiaalietuuksineen
Mieti ihan rauhassa ja pitkään.
Niin, eikös se olekkin kaikenlainen teollisuustuotteiden hintaa nostava politiikka joka näivettää meidät kohden aikaa ennen modernia teollista ja urbaania elämäntapaa. Kuka tuota politiikkaa tekee? Kepuko? Onko se Kepu joka vaatii aina vaan uusia etuuksia, lyhyempää työaikaa ja korkeampia palkkoja, lisää vastuita yritysten maksettavaksi, alhaista eläköitymisikää jne. Onko se Kepu joka vaatii energian käytölle lisää veroja, joka haluaa rikkidirektiivit ensimmäisenä juuri Suomen merialuielle, joka vastustaa ydinvoimaa, kotimaisen turpeen käyttöä tuontihiilen sijaan jne
Miten on, kuka tai ketkä ne ovat noita työpaikkoja näivettäviä toimia eniten vaatineet. Minulle noista tulee mieleen vasemmisto ja vihreät.
Hulluinta koko touhussa on se, että Vihreät, luonnonsuojelun nimissä jopa kansalaisaktivismia suosiva liike, on vaatimalla vaatinut turpeelle korkeaa verotusta ja puuenergian tukemisen pienentämistä ja samaan aikaan ajanut maakaasun verohelpotuksia ja yhteistuotantovoimalaitosten hiiliveron alentamista. Seuraksena kivihiilen tuonti on lisääntynyt 47% vuoden aikana ja samalla kotimaisen puuenergian ja turpeen käyttö vastaavasti romahtanut. Vihreiden ajama politiikka siis on lisännyt kasvihuonepäästöjämme merkittävästi. Puhumattakaan menetetyistä työapaikoista ja tuonnin aiheuttamasta kansantalouden köyhtymisestä. Vain koska Helsinki käyttää maakaasua ja polttaa hiiltä. Taitaa olla maailmanhistorian huikeimpia poliittisia äänestäjien silmäänkusemistemppuja tuo vihreiden touhu.
Tilanne leivän hakemaan lähtemisen osalta on nyt oleellisesti toinen kuin 1960-70 -luvuilla. Maassamme ei nimittäin ole enää erityisiä liikaväestöalueita ja niiden vastapainona lisätyövoimaa kipeästi tarvitsevia alueita.
Koko maa kärsii jonkin asteen työttömyydestä, kun rakennemuutos on ravistellut maatalouden jälkeen myös teollisuutta. Toisaalta joka maakuntaan on syntynyt uuden rakenteen mukaisia työpaikkakeskuksia, jotka työllistävät aiempaa pienempinä yksiköinä väestöä laajasti ympäriltään. Työntekijöillä ei ole enää muuttopakkoa, koska tiestö parantunut ja henkilöautokanta on kasvanut. Tästä kaikesta johtuen muuttovirta on takavuosikymmeniin verrattuna suhteellisen maltillista.
Kuvaukseesi kepun, persujen ja demareiden yhteishallituksesta voin yhtyä siltä osin, että lähtökohtaisesti itsekin uskon, että se on valmiimpi lisäämään yhteiskunnan roolia talous- ja sosiaalielämässä sekä kiristämään verotusta kuin sellainen vaihtoehto, jossa kokoomus on mukana. Käytännöllisesti ajatellen kuitenkin mielestäni liioittelet, sillä olenhan aina saarnannut siitä, että poliittiset johtajat ovat liikaa ministeriöiden virkamiesten ohjauksen alla ja nämä taas saavat päähänpistonsa yleismaailmallisista talousopillisista virtauksista. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa teoria suurten ikäluokkien eläköitymisen muka aiheuttamasta työvoimapulasta ja siitä seuraavasta tarpeesta lisätä maahanmuuttoa kehitysmaista.
Impivaaralaisuus ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Tämän luulisi myöntäneen kaikkien, jotka eivät ole lukeneet Aleksis Kiven Seitsemää veljestä August Ahlqvistin silmin. Vaikka veljesten alkuperäisenä motiivina Impivaaraan muutolle oli paeta yhteiskunnan normeja, pitkän päälle siellä asuminen kasvatti veljesten itsetuntoa ja lisäsi heidän toimeliaisuuttaan.
He muun muassa oivalsivat tilakoon kasvattamisen, viljanmyynnin ja viinankeiton mahdollisuudet ja siksi vaurastuivat paremmin kuin pienillä kotitiloillaan jatkaneet kyläläiset. Myös lukutaidostaan veljekset hyötyivät paremmin ja käyttivät sitä monipuolisemmin, kun se lopulta tapahtui omasta aloitteesta ja oivalluksesta, eikä siksi, että täytettäisiin ylhäältä päin annettu normi, joka tähtäsi siihen, että taitoa käytetään ainoastaan Raamatun ja Katekismuksen lukemiseen.
Suomen nykyinen talouselämä ja politiikka kaipaisi monessakin mielessä lisää impivaaralaisuutta.
Olet tuosta Impivaaralaisuudesta täysin oikeassa. Meissä on jotakin sellaista sisäsyntyistä, jota on vaikea muualta löytää.
Olemme riittävän kaukana elämän sykkivistä ja söhläävistä valtavirroista.
Olenhan minä näitä asioita miettinyt jo pitkään niin, ettei niiden miettimiseen tarvitse enää mitään pitkiä aikoja kuluttaa. Ajatustapasi on monella tapaa virheellinen. Se on virheellinen sen vuoksi, että sen toteuttaminen olisi johtanut nykyistä paljon huonompaan lopputulokseen.
Perushuomio tässä on se, että on tehtävä ero staattisen ja dynaamisen talousmallin välille. Kepulainen malli edustaa staattista paikalleen jähmettynyttä ajattelua. Se on sitä viljapeltojen ja metsäteollisuuden ikuista Suomea, mihin on uskottu. Jos uusia ideoita tulee, nekin on vain vietävä staattisen talousajattelun mukaan kaikkien ulottuville tukiaisilla ja muilla yhteiskunnan tuilla. Neuvostoliitto noudatti aikoinaan tätä hyvin staattista mallia eikä Venäjäkään ole päässyt siitä eroon. Kuitenkin staattiseen talousmalliin on varaa vain sellaisilla mailla, joiden luonnonvarat ovat yltäkylläiset. Lähinnä tulee mieleen silloin Lähi-idän eräät öljyvaltiot.
Dynaaminen talous taas perustuu jatkuvaan kehitykseen ja uudistumiseen ja tämä myös nähdään taloudellisen menestyksen elinehtona. Dynaamisessa taloudessa innovatiivisuus ja uudistumismieliala on hyve ja lähtökohta. Hallituksen tulevaisuusraportissa on kiinnitetty nimenomaan tähän huomiota. On päästävä hyvän kierteeseen, joka ruokkkii itseään.
Sitten voi kysyä sitä, omiten työväenluokkainen edunvalvontapolitiikkaa ja demarien yleinen politiikka ovat edistäneet tätä. Sinun mukaasi palkkavaatimukset ja muu edunvalvonta on tarkoittanut lisää kustannuksia yritystoiminnalle. Staattisesta taloudesta käsin asia voidaan nähdä ehkä noin, mutta dynaamisessa taloudessa palkkavaatimukset ja taloudellisten hyötyjen tasaus on ollut dynaamisuutta kasvattava voimatekijä.
Se on toiminut kahta reittiä. Ensinnäkin se on laajentanut kysyntäpohjaa ja lisännyt ostovoimaa aivan huikealla tavalla. Kotimarkkinataloudellemme se on elinehto. Maatalouselinkeino on esimerkiksi hyötynyt tästä aivan valtavasti, kun elintarvikkeiden kysyntä on suorastaan tuhlaivan runsasta. Suuri osa ostetuista elintarvikkeista on nimittäin varaa viedä jopa suoraan kaatopaikalle. Toiseksi yritystoiminta on joutunut koko ajan enenevässä määrin sopetumaan kasvaviin kustannuksiin. Tämä on pakottanut yritykset vahvoiksi. Niiden on pitänyt kiinnittää erityistä huolta kannattavuuteen ja sellainen panee ihmiset kekseliäiksi. On löydettävä ketterästi sellaisia uusia toimialoja, joiden kannattavuus on hyvä ja kasvava. Tunnettu esimerkki on ollut Nokia. Se on ollut myös palkkajohtaja ja siellä on ymmärretty, että menestys on pakko siinä kohdin ostaa markkinoilta. teknoligiateollisuudessa tämä on havaittu laajemminkin. Ylipäätään yritykset ovat mieltäneet tämän laajasti puolustaessaan bonusjärjestelmiään. Tämä systeemi on luonut kierteen, missä koko ajan pitäisi panna paremmaksi eikä tyytyä staattiseen paikallaan makaamiseen. Koko tämä uusi ajatusmalli rantautui Suomeen vain noin kaksi vuosikymmentä sitten, kun tuli uudistumispakko NL:n markkinoiden rapautuessa pois alta. Se oli staattisen talouden loppu ja Suomen uuden menestyksen alku.
Suomessa rikkidirektiiviä on paljolti vastustettu. EU-parlamentissa asia hyväksyttiin erittäin selvällä enemmistöllä, joten ei siinä Suomen vastustus paljon painanut. Vihreiden osa tässä on siten yhtä tyhjän kanssa lopputuloksen kannalta. Rikkidirektiivin idea on vähentää ympäristö- ja terveyshaittoja. Laivojen rikkipäästöjen on laskettu aiheuttavan 50 000 ennenaikaista kuolemantapausta vuodessa. Se on siis suurelta osin terveysuudistus. Vastakkain ovat taloudellinen hyöty ja terveys. Ihmiset ymmärtävät kyllä monessa kohden terveyden merkityksen. Epäterveellisten kalojen kuten hauen ja silakan syöntiä on omasta aloittesta rajoitettu. Suomen maatalous pitää kovaa melua suomalaisen ruuan puhtaudesta. Rikkidirektiivi on toimenpiteenä hyvin linjassa tällaisen puhtauden ja terveellisyyden kanssa. Toki maataloudessakin on edelleen paljon sellaista ajattelua, ettei välitetä lopputuotteen laadusta, ympäristöstä eikä eläinten hyvinvoinnista, mutta juhlapuhetasolla tämä jo osataan kepulaisessa ja mtk-laisessa retoriikassa jyrkästi kieltää.
Ympäristönormituksen lisääminen voi lyhyellä aikajänteellä haitata suomalaista teollisuutta. Pitkässä juoksussa se tarjoaa uusia tilaisuuksia suomalaisille teknologiasovelluksille. Suomesta on tullut vahvasti teknologia-myönteinen maa ja siinä on meidän suuri vahvuutemme ja dynaamisuuden uusi lähde. Sen vuoksi olisi syytä päästä laajemminkin irti sata vuotta vanhasta talousajattelusta.
Tilanne on toinen kuin vuosikymmenet sitten. On kuitenkin muistettava, että liikaväestöongelma oli silloin paljon surempi kuin kuvailet. Valtaosa liikaväestöstä siirtyi naapurin puolelle Ruotsiin. Lähtöpaine oli siis paljon kovempi kuin teollisuuden imu esim. kotimaassa. Liikaväestöä on edelleen itäisessä ja pohjoisessa Suomessa. tämä näkyy monessa tilastossa. Työttömyysluvut ovat suurempia, terveystilanne muuta maata huonompi, alkoholin kulutus ja siihen liittyvä väkivaltarikollisuus suhteellisesti yleisempää kuin muualla, väestön miesvaltaisuus, heikko huoltosuhde, vanhusväestön suuri määrä jne.
Ajatuksesi siitä, että joku tiestön paraneminen muuttaisi asioiden tilaa, on kovasti väärä. Talouden rakenne on muuttunut teknologiavaltaiseksi ja erittäin dynaamiseksi myös Suomessa. Se tarkoittaa sitä, että ihmisaivot ja innovatiivisuus ovat talouden tärkeimmät työkalut. Lisäski on harvinaista, että yksi ihminen kykenisi mullistamaan tällaisessa talousmallissa maailmaa. Tarvitaan osaajien vahvaa verkostoitutumista ja uudenlaista kehitysajattelua. Äärimmillän tämä on tuonut peliin mukaan ajatuksen avoimista lähdekoodeista, kun aiemmin patentit olivat kaiken a ja o.
Suomalaisista yrityksistä nyt esiin noussut SuperCell on oikein oiva esimerkki uudesta ajattelutavasta. Yritys on vahvasti verkostoitunut eikä sen tarvitse rekrytoida ihmisiä vaan ihmiset eri puolelta maailmaa suorastaan tyrkyttävät itseään tällaisiin yrityksiin. Yhtiön toimitusjohtajalla näyttää olevan hyvin selvä visio siiitä, että verkostoituminen tarkoittaa paikallista vahvuutta ja vahvistumista. Siksi hän tuonut esiin ajatuksen pääkaupunkiseudun piilaaksosta. Tällaisten yritysten ongelmanratakisutyö ei ole yksinäistä duunia jossain korvessa. Se edellyttää erilaisten osaajien saumatonta yhteistyötä. Kun toinen on ratkaissut yden oman osaamisalueensa ongelmista, toiselle avautuu siinä silmäräpäyksessä tilaisuus ratkaista oma ongelmansa suhteessa edelliseen. Päivittäinen vuorovaikutus on innovatiivisissä ympäristöissä tärkeää. Osin sen vuoksi maailman huippufyysikotkin viettävät suuren osan aikaan Sveitsin Cernissä, koska se tarjoaa loistavan koelaboratorin lisäksi tilaisuuden välittömään ajatusten vaihtoon.
Toinen keskittymien tärkeä etu on markkinoissa. Keskittyneet markkinat mahdolistavat tarjonnan laajuuden ja monipuolisuuden. Tämä on ihan silmämääräisesti nähtävillä esim. vertailtaessa Helsinkiä Ilomantsiin. Markkinataloudelle markkinat ovat keskeinen elementti. Verkkokaupan laajentuminen tasoittaa osin tätä tilannetta mutta vain osin. Verkkokaupallekin kuljetuskustannukset ovat liiketoiminnassa merkittävä kustannuserä ja kaikkea kuten vaikkapa ravintola- ja kulttuuripalveluja ei oi viedä verkkokauppaan.
Impivaaralaisuus on ehdottomasti pelskästään uhka Suomelle, jos puhutaan taloudellisesta menestyksestä. Suomi on jo itsessään niin pieni maa, että kansainvälinen yhteistyö ja vaikutteiden imeneminen sieltä luo kasvusysäyksiä talouteemme. Päinvastoin Suomen pitää ajaa täysillä ns. avoimen lähdekoodin yhteiskuntaa, missä imemme uutta ja kehitymme ja kehitämme uutta sen mukaisesti. Tämä on pienen ja luonnonvaroiltaan suhteellisen rajallisen valtion elinehto.
Mitähän höpinää tuo staattinen ja dynaaminen talousjärjestelmäsi on? Näyttää ettet ressukka ole ikänään oikeassa yrityksessä ollut töissä, höpinäsi kuulostaa joltain punapääoman palveluksessa olleen "taloustieteeltä", siellähän tuollaista oppia edustettiin, tunnetuin seurauksin.
Yritykset toimivat markkinaehtoisesti ja dynaamisesti. Julkinen talous on staattista budjettitaloutta. Siinä se ero pelkistettynä on.
Yritysten tuotantopanoksen hintaan vaikuttaa nämä korparatiiviset työehtosopimukset jotka eivät jousta alaspäin. Tuotannon hintaan vaikuttavat myös verot, joista yksi yritystoiminnalle merkittävimmistä on energiaverot, niillä kun on Suomen kaltaisessa maassa kertautumisvaikutuksia (raaka-aineen kuljetus, tuotanto, vientikuljetus). Julkinen valta tai työmarkkinajärjestöt säätävät näitä rasitteita, joiden kompensoimiseksi dynaamiset yritykset hakevat erilaisia keinoja. Valitettavan usein se keino on päästä näistä rasitteista eroon, siis antaa potkut työntekijöille ja korvata heidät automatisoinnilla, tai siirtää työ maihin joissa työehdot joustaa ja verotus on kevyempää.
Viimeisten viiden vuoden aikana juuri tämä dynamiikka on siirtänyt satojatuhansia suomalaisia työpaikkoja muualle.
Rikkidirektiivi säädettiin yhtäläiseksi EU:ssa, mutta sen käyttöönotossa Suomi ja etenkin Suomen vihreät halusivat olla edelläkävijöitä. Niinpä direktiivin mukaiset maksut päätettiin ottaa käyttöön meillä (Itämerellä) useita vuosia aiemmin kuin vaikkapa Välimeren maissa tai edes Ruotsissa (Ruotsin vientisatamat kun on Pohjanmeren rannalla). Koko EU:ssa oikeastaan vain Suomi kärsi tuosta direktiivistä, kiitos etenkin vihreiden lobbauksen jonka vuoksi Itämeri päätettiin ottaa heti maksurasituksen piiriin. Luonnonsuojelunkin kannalta päätös on niin ja näin, seilaahan Venäjän satamiin laivat ilman tuota maksua, joten ne nappaavat osan siitä liikenteestä jonka me suomalaiset menetämme. Täysin älytöntä touhua kuten vihreillä usein
Kovastipa etäälle ajauduit tieasioissa siitä, mistä itse kirjoitin. Minähän totesin vain, ettei työpaikan löytyminen maakuntakeskuksesta tarkoita enää juurikaan muuttoa maaseudulta, koska tiestö on parantunut ja autokanta kasvanut 1960-70-luvuista. Nykyään päivittäiset pendelöintimatkat henkilöautolla ovat kymmeniä kilometrejä suuntaansa ja naisillakin on ajokortti.
Verkostoitumisen tärkeys ymmärretään kyllä koko Suomessa ja kaikissa teknologian haaroissa mukaan lukien perinteinen metalli- ja puuteollisuus. Verkostoitumisen edistäminen onkin yksi tärkeimmistä strategioista kaikissa maakuntaohjelmissa ja heijastuu konkreettisesti niin, että maakunnat tukevat EU:n aluekehitysvaroilla erittäin suuressa määrin hankkeita, joilla rakennetaan yhteistä kehitystyötä, alihankintaa ja yhteismarkkinoita sen sijaan että kilpailtaisiin vaatimattomilla panoksilla ikään kuin toisiaan vastaan.
Nuo yhteismarkkinat voivat maakuntien yritysten näkökulmasta olla Euroopan miljoonakaupungeissa Helsingin sijaan. Joka tapauksessa suuremmissa maissa, eikä vain tässä viisimiljoonaisessa. Pienet maalaiskunnan yritykset eivät saisi suurtakaan lisäetua siitä, että toimisivat Helsingissä.
Impivaaralaisuus ei tarkoita varsinkaan nykyteknologian aikana, että myös liikkuminen ja vaikutteiden omaksuminen rajoittuu lähipiiriin. Vaikka aamulla lähtisi Eurooppaan, illaksi voi palata kotiin. Nettiyhteydet pelaavat ympäri maapallon. Sen sijaan liiassa globalisoitumisessa on vaara, että omien aivojen käyttö rajoittuu ja tukehdutaan kurkunkäyryysnormien viidakkoon.
En tiedä, mitä yrityksiä lasket oikeiksi yrityksiksi, mutta minulla nyt sattuu olemaan kokemusta ns. sinivalkoisen pääoman linnakkeiksi aikoinaan kutsuttujen yritysten palveluksessa olemisesta.
Yritykset toimivat markkinaehtoisesti ja dynaamisesti - nykyään. Punaisten vuorineuvoston aikakautena asia ei ollut ihan näin. Julkinen talous voi sinällään olla staattista, mutta julkista taloutta koskevat poliittiset päätökset voivat sisältää hyvinkin dynaamisia sysäyksiä. Koulutuspolitiikka lienee tästä paras esimerkki. Kepulainen siltarumpupolitiikka on taas sieltä toisesta päästä ja joka on pahimmillaan sitä staattisuutta.
Yritysten kustannukset ovat tietysti merkittävä asia. Kustannusten koostumusta ja erilaisiin päätöksiin vaikuttavia asioita voi silti olla läjäpäin. Otetaan esimerkiksi oikein supisuomalainen toimiala eli paperiteollisuus. Paperiyhtiöt maksoivat paljon mukisematta hyviä palkkoja niin kauan, kun suomalainen paperi kävi hyvin kaupaksi ja tuotantoennätyksiä lyötiin vuosi toisensa jälkeen. Palkat ja verot eivät olleet suuren suuri kilpailukyvyn haitta. Toki niihin parhaisiin aikoihin vetoa saatiin myös d-vitamiiniruiskeilla.
Paperitehatiden kilpailukyvyn romahtaminen ei johtunut korkeista palkoista eikä veroista. Ainakaan paperiteollisuus ei ole paljon pannut näiden viaksi. Sen sijaan syytä heikentyneeseen kannattavuuteen on etsitty ylikapasiteetista, kotimaisen raaka-aineen kalleudesta sekä markkinoiden etäisydestä. Viime mainitut ovat niitä julkilausuttuja syitä antaa potkuja työntekijöille. Monille lienee hyvin muistissa Kemijärven sellutehtaan lopettaminen, missä jopa Suomen silloin pääministeri ymmärsi hyvin Stora-Enson ratkaisua, jotka pihjatuivat enemmän mainitsemiini syihin eikä suinkaan syytellyt siitä ylikorkeita palkkoja tai veroja. Kyse onkin monessa kohdin siitä, etteivät palkkamme kykenisi millään muotoa kilpailemaan aasialaisen palkkatason kanssa, vaikka kaikki edelliset korotukset pyyhittäisiin pois.
Dynaamisuus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, ettei meidän kannatakaan pitää kynsin hampain kiinni vanhakantaisesta savupiipputeollisuudesta vaan sen sijaan etsiä sellaisia toimialoja tilalle, missä suomalaiset vahvuudet eli ihmisten osaaminen pääsee oikeuksiinsa. Tässä päässä taas SuperCellin kaltaiset yritykset ovat tienraivaajia. Dynaamisuus on sitä, että yhteiskunta tukee alueellisesti, koulutuksellisesti ian infran osalta sitä, että uudet ja kannattavat toimialat saavat mahdollisimman hyvän start upin. Tässä on se ero kepulaiseen jämähtäneisyyteen, joka katselee talouttakin alueellisesta näkökulmasta eikä kannattavuuden tulokulmasta käsin.
Palkkatasomme on siis kyllä siirtänyt runsaasti työpaikkojamme ulkomaille, mutta se ei johdu palkkatasomme korkeudesta suhteessa kilpailijamaihimme vaan siitä, että tarjolla on ollut eräissä bulkkityyppisissä tehtävissä niin paljon edullisempaa työvoimaa. Kaikki kehittyneet maat ovat joutuneet painimaan tämän saman ongelman edessä. Kehittyneen ja kehitysmaan palkkatasojen erot ovat niin valtavia, että kilpaileminen siinä romahduttaisi ostovoimamme kertaheitolla. Sehän tarkoittaisi, että kolmen tonnia kuussa saavan pitäisi alentaa palkkansa alle kolmensadan kuussa.
Rikkidirektiivin osalta voi sanoa kuten missä tahansa muussakin vastaavassa asiassa, että sivistysvaltiot kulkevat aina kehityksen kärjessä. Ne luopuivat aikoinaan ensimmäisinä lapsityövoiman käytöstä ja orjamaisista työoloista, vaikka kaiketi se alkuun toi niille jonkinlaista kilpailuhävikkiä. Rikkodirektiivissä ovat vastakkain ihmishenget ja talous eli valinta on hyvin moraalinen eikä vain taloudellinen.
Ei periferiasta voi lähteä aamulla Eurooppaan ja palata illaksi kotiin. Periferiasta pitää ensin löytää reitti sellaiselle lentoasemalle, josta on yhteys Eurooppaan. Ja sellaisia yhteyksiä on ylivoimaisesti eniten Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Kun Kajaanista ensin kölkyttelee junalla Helsinkiin, siinä on yksi päivä mennyt ja toinen palatessa. Näin periferiasta samaan matkaan kuluu helposti kolme päivää, kun pääkaupunkiseutulainen tekee sen päivässä.
Huomaa, ettet tiedä kotimaan liikenteestä mitään. Suomessa on lentoasemia muuallakin kuin Helsingissä ja niitä käytetään siirtymiseen Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta voi jatkaa Eurooppaan.
Otetaan esimerkiksi vaikka juuri Kajaani. Sieltä lähtee arkisin kone Helsinkiin klo 6:40 ja on perillä 7:55. Paluulennolle pääsee klo 21:15 koneen ollessa Kajaanissa klo 22:35.
Monista muista maakuntakaupungeista ensimmäinen aamukone lähtee Helsinkiin tuntia aiemmin. Näin varmasti ehtii asioille Länsi-Eurooppaan, jossa kello on tunnin Suomen aikaa jäljessä.
Oulusta on paljon suoria lentoja Eurooppaan ja ne voivat olla kajaanilaisille jopa parempi vaihtoehto kuin Helsinki-Vantaan kautta matkustaminen. Ulkomaanlentoja lennetään kyllä muiltakin Suomen kentiltä, erityisesti Ruotsiin. Luulen, että moni yrittäjä lentääkin maakuntakentältä Tukholmaan ja jatkaa sieltä etäämmälle Eurooppaan. Tällainen reitti tulee helposti halvemmaksikin.
Ainoa "työ"paikkasi on Ay:n apinalinnakkeessa.
Suotta tuollaiselle kusipäälle, mikä tuo Ay-punikki on vastailet. Ei se mitään tiedä, koska ei ole töissäänkään tarvinnut tietää. Oulustakin on suorat lennot ympäri eurooppaa.
Mielipidepankki alkaa aina siinä tilanteessa ulostaa poliittista KOIRANPASKAA, kun ajautuu väittelyssä alakynteen. Se niin sanottu "NASELLINEN", tai AKKAMAISUUDEN piirre hänen persoonassaan.
Kapilla, tuolla toisella punikilla sama tyyli.
No ei kait munakarva-aliupseeria kukaan noteeraa...;)