Minulla olisi pieni pulma; olen aikeissa lähteä jatko-opiskelemaan, mutta kolmesta vaihtoehdosta pitäisi valita vain yksi. Olen töissä ja tätä työtä tukeva suuntaus olisi yksi vaihtoehto. Olen aiemmin valmistunut eri pääsuunnan osastolta joka kiinnostaisi kyllä ja siitä löytyy kokemusta ja osaamista, mutta nykyinen työni ei sitä tue. Kolmas vaihtoehto olisi ottaa suuntaus johon pääsisin siirtymään työni puolesta, mutta joka on todella haastavaa.
Tiedän; itseähän varten sitä opiskellaan, mutta mitä sinä tekisit?
Tiedän; itseähän varten sitä opiskellaan, mutta mitä sinä tekisit?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos luulet pääsi ja sinnisi kestävän sekä aikasi opiskeluun riittävän, niin ilman muuta tuo kolmas vaihtoehto. Se antaa parhaat lähdöt tulevaisuuteen.
Minä kyllä lähtisin jatkamaan sitä, mistä olen valmistunut, vaikka nykyinen työ ei sitä tue. Ainakin jos tuo nykyinen työ ei tunnu kaikkein omimmalta.
Jos nykyinen työ on sopiva, miettisin kyllä, mitä syytä on jatko-opiskeluun. Mitä odotat opiskelulta? Viihtymistä vai vaativampia tehtäviä työelämässä vai tulevaa palkankorotusta? Vai mitä tarvetta on opiskeluun?
Mitenköhän on mahdollita lähteä suorittamaan jatko-opintoja muualle, kuin oman pääaineen suuntaan? Ei voi olla mahdollista? Luulen että lisensiaatin tai tohtorin paperit on suoritettava oman erikoistumisen alalta. Korjatakaa ihmeessä jos olen väärässä.
Ja jatko-opintoja suoritetaan yleensä apurahalla, joten se on täyspäiväistä työtä. Eli ajan käyttö tulee olla täysin tutkijan uraan panostettu 8-16.
Se nyt riippuu. Jos ihmisellä on esimerkiksi työnsä takia muodostunut hyvä osaaminen muulta kuin opintojensa pääaineen alalta, niin hänet voidaan hyväksyä tuon alan jatko-opiskelijaksi. Tietysti tällöin voidaan opiskelijoilta edellyttää tiettyjä siltaopintoja varsinaisten jatko-opintojen lisäksi.
Kiitän mielipiteistä, suljin kolmannen vaihtoehdon pois koska en taida tosissani olla siitä kiinnostunut. Nyt siis jahkaan enää kahden vaihtoehdon kesken :-) Ja kyllä se taitaa olla niin, että yksilökohtaisia ratkaisuja opintosuuntausten suhteen tehdään nimenomaan kokemuksen ja aiemmin suoritettujen opintojen kummankin painaessa puntarissa. Oma motivaatio myös ratkaisee. Enkä nyt siis tarkoita täyskäännöstä alan suhteen, vaan pientä liikkumavaraa nykyisellä.
Ehkä saan tässä vielä puristettua toisen vaihtoehdon pois ja jää jäljelle se yksi ja ainoa :-) Tai sitäkin pohdin, että yhdistelee molempia; pääaineena toinen ja sivuopintoja toisesta, sekin lienee mahdollista kuitenkin.
Kiitän asiallisista vastauksista.
nimim. enää dilemma
Minkä alan maisteri olet? Sivuaako harkitsemasi tohtoriopinnot tuota alaa?