Testatkaa "kutsumuksenne"

ope

Kaikki te opeksi mielivät, testatkaa "kutsumuksenne" ja menkää sijaiseksi. Monet kunnat/kaupungit ylläpitävät sijaislistoja, asiasta tietää oman kunnan/kaupngin koulutoimisto. Jos te jaksatte opettajan työtä sijaisena ja vielä senkin jälkeen pidätte siitä ja haluatte tehdä sitä, niin olette oikeilla jäljillä.

Itse opetan toista vuotta sijaisena ihan ekaluokasta abeihin. Kouluja on tullut nähtyä tällä hetkellä viisi, sijausuuksien kesto on vaihdellut päivästä pariin viikkoon. Ja olen yhä sitä mieltä, et kyllä kannattaa!!!

21

2751

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Opa

      Liiallista kutsumustakaan ei välttämättä tarvitsisi olla. Työ työnä, siinä se. Sijaisuuksista ei saa erityisen hyvää kuvaa opettajantyöstä kokonaisuutena, mutta osviittaa omasta kiinnostuksesta varmasti saa.

      Nykyinen opettajankoulutus, riippumatta minkälaiseksi opettajaksi suuntautuu, antaa hyvät mahdollisuudet "kääntää kelkkansa" myös muualle koulutuksen aikana. Niinpä etukäteen saatava hyöty sijaisuuksista on pitkälti taloudellinen. Toki erilaisia kouluja ja niiden yllättävän erilaisia kulttuureja ja ilmapiirejä on sijaisena kiinnostava havainnoida. :)

      • ope

        Mä en nettoa työstäni yhtään. Olen päätoimisesti työtön ja nautin työttömyyskorvauksia niiltä päiviltä, jolloin en ole töissä. Satunnaiset työpäivät ja palkat vain hankaloittavat korvausten saantia ja aiheuttavat kovan paperisodan. Ja jokainen tienaamani lantti vähentää toki sit korvauksia. Tästäkin huolimatta pidän työstäni valtavasti.

        Sijainen ei pääse koskaan helpolla. Usein sijainen tulee "valmiiseen pöytään" ja välttyy monelta opettajan työhön sisältyvältä työltä. Koulujen kiertäminen on kuitenkin hyvin antoisaa, siinä näkee erilaisia opettajia ja oppilaita, erilaisia työtapoja jne. Ja monet lyhyillä sijaisuuksilla aloittaneet ovat sitten päätyneet alalle samalla aina vain pidempiä pestejä ja kouluttautumalla...


      • Opa
        ope kirjoitti:

        Mä en nettoa työstäni yhtään. Olen päätoimisesti työtön ja nautin työttömyyskorvauksia niiltä päiviltä, jolloin en ole töissä. Satunnaiset työpäivät ja palkat vain hankaloittavat korvausten saantia ja aiheuttavat kovan paperisodan. Ja jokainen tienaamani lantti vähentää toki sit korvauksia. Tästäkin huolimatta pidän työstäni valtavasti.

        Sijainen ei pääse koskaan helpolla. Usein sijainen tulee "valmiiseen pöytään" ja välttyy monelta opettajan työhön sisältyvältä työltä. Koulujen kiertäminen on kuitenkin hyvin antoisaa, siinä näkee erilaisia opettajia ja oppilaita, erilaisia työtapoja jne. Ja monet lyhyillä sijaisuuksilla aloittaneet ovat sitten päätyneet alalle samalla aina vain pidempiä pestejä ja kouluttautumalla...

        Ei tästä kyllä väittelyä aikaiseksi saada... ;)

        Kyllähän työtönkin tienaa tai ainakin sitten, jos alkaa olla pätkätyöläinen. Epäpätevän palkka on tietysti kehnompi, mutta eiköhän siitäkin sentään käteen jotain jää. Kovin paljon ei sijaisuuksia tarvitse tehdä, että ainakin peruspäivärahaa paremmin jää taskuun.

        Sijainen pääsee välillä helpolla, välillä ei. Lyhyissä sijaisuuksissa, varsinkin niissä, joihin menee hälyytettäessä, kannattaa olemassa jokin sopiva kokonaisuus, jonka pitää. Yleisiä aiheita kyllä on olemassa, kunhan hieman pohtii. Paljon parempi tapa varsinkin ala-asteella kuin alkaa yhden päivän takia selvitellä, missä on menty ja mitä on tehty. Tuollaisesta hyötyvät kaikki, niin opettaja, sijainen kuin oppilaatkin.

        Välillä toki sijainen on surkeassa raossa. Itse tein aikanaan välillä sijaisuuksia, joihin ajoin kiireesti, enkä tiennyt vielä luokkaan sisään astuessani, kenelle opetan ja mitä. Vastapainona noille oli sijaisuudet, joihin sai opettajan suunnittelemat materiaalit valmiina ja itse ei tarvinnut paljon muuta kuin mennä luokkaan sisään ja luntata papereista, mitä puuhataan.

        Sijaisuuksien hoitamisessa, varsinkin jo tutkinnon suorittaneena on hyviä puolia. En silti suoranaisesti sellaista aikaa kaipaa. Jollekin toki epäsäännöllisyys ja vaihtumuus ja jonkinlainen päämäärättömyys sopii minua paremmin, sitä en epäile.


      • ope
        Opa kirjoitti:

        Ei tästä kyllä väittelyä aikaiseksi saada... ;)

        Kyllähän työtönkin tienaa tai ainakin sitten, jos alkaa olla pätkätyöläinen. Epäpätevän palkka on tietysti kehnompi, mutta eiköhän siitäkin sentään käteen jotain jää. Kovin paljon ei sijaisuuksia tarvitse tehdä, että ainakin peruspäivärahaa paremmin jää taskuun.

        Sijainen pääsee välillä helpolla, välillä ei. Lyhyissä sijaisuuksissa, varsinkin niissä, joihin menee hälyytettäessä, kannattaa olemassa jokin sopiva kokonaisuus, jonka pitää. Yleisiä aiheita kyllä on olemassa, kunhan hieman pohtii. Paljon parempi tapa varsinkin ala-asteella kuin alkaa yhden päivän takia selvitellä, missä on menty ja mitä on tehty. Tuollaisesta hyötyvät kaikki, niin opettaja, sijainen kuin oppilaatkin.

        Välillä toki sijainen on surkeassa raossa. Itse tein aikanaan välillä sijaisuuksia, joihin ajoin kiireesti, enkä tiennyt vielä luokkaan sisään astuessani, kenelle opetan ja mitä. Vastapainona noille oli sijaisuudet, joihin sai opettajan suunnittelemat materiaalit valmiina ja itse ei tarvinnut paljon muuta kuin mennä luokkaan sisään ja luntata papereista, mitä puuhataan.

        Sijaisuuksien hoitamisessa, varsinkin jo tutkinnon suorittaneena on hyviä puolia. En silti suoranaisesti sellaista aikaa kaipaa. Jollekin toki epäsäännöllisyys ja vaihtumuus ja jonkinlainen päämäärättömyys sopii minua paremmin, sitä en epäile.

        Kyl niitä sijaistunteja saa tehdä ihan mielettömästi ennen kuin jäisin voiton puolelle. Jokainen tienattu euro vähentää 50 senttiä työmarkkinatuesta, asumistuki pieneni myls kesällä viime lukuvuonna tehtyjen sijaisuuksien takia ja se mitä jää tmt:n yli, sosiaalitoimisto vähentää toimeentulotuesta. Ppaerisota on joka kuukausi kovaa, ihan suoraan on mullekni sanottu, et helpommalla pääsisin, jos en tekis mitään. Mutta tahdon tehdä työtä, vaikka en siitä käytännössä tienaa yhtään mitään. Päin vastoin työn tekeminen tekee tuloistakin epävarmempaa. Viime lukuvuoden aikana taisin päästä itse plussan puolelle parina kuukautena, muta se voitto oli vain parisen kymmentä euroa, joka kyllä sitten vähensi seuravaan kuun tuloja perusturvakeskuksessa.

        Oppilaat pistävät sijaiset koville. Taitava sijainen kyllä pitää kovaa kuria, ainakin itse suosin kovaa kuria tunneillani. En missään tapauksessa anna oppilaiden elää sellaisessa luulossa, että sijaisen tunnilla ei tarvitse tehdä mitään ja että siellä saa meluta jne. Sijainen on kuitenkin opettaja oppilaille, ihminen, jota on toteltava.


      • Opa
        ope kirjoitti:

        Kyl niitä sijaistunteja saa tehdä ihan mielettömästi ennen kuin jäisin voiton puolelle. Jokainen tienattu euro vähentää 50 senttiä työmarkkinatuesta, asumistuki pieneni myls kesällä viime lukuvuonna tehtyjen sijaisuuksien takia ja se mitä jää tmt:n yli, sosiaalitoimisto vähentää toimeentulotuesta. Ppaerisota on joka kuukausi kovaa, ihan suoraan on mullekni sanottu, et helpommalla pääsisin, jos en tekis mitään. Mutta tahdon tehdä työtä, vaikka en siitä käytännössä tienaa yhtään mitään. Päin vastoin työn tekeminen tekee tuloistakin epävarmempaa. Viime lukuvuoden aikana taisin päästä itse plussan puolelle parina kuukautena, muta se voitto oli vain parisen kymmentä euroa, joka kyllä sitten vähensi seuravaan kuun tuloja perusturvakeskuksessa.

        Oppilaat pistävät sijaiset koville. Taitava sijainen kyllä pitää kovaa kuria, ainakin itse suosin kovaa kuria tunneillani. En missään tapauksessa anna oppilaiden elää sellaisessa luulossa, että sijaisen tunnilla ei tarvitse tehdä mitään ja että siellä saa meluta jne. Sijainen on kuitenkin opettaja oppilaille, ihminen, jota on toteltava.

        Eikös noista sijaisuuksista kuitenkin ihan epäpätevätkin kohtuullisesti tienannut? Itsellä on aika noista täysin epäpätevistä sijaisuuksista jonkin verran, mutta muistelisin, että jo lukion käyneenä sai luokkaa 20 euroa tunnissa nykyvaluutaksi muutettuna.

        Silloin jo viikon tuntipalkkaisesta sijaisuudesta saisi enemmän kuin työttömyyskorvauksista kuukaudessa, jos tunteja on suunnilleen säädyllinen määrä. Mikään ongelma tuskin on saada 10-15 sijaisuuspäivää kuukauteen. Kohtuudella kun noita sijaisuuksia hoitaa jonkin aikaa, ei pahemmin vapaapäiviä tarvitse pitääkään. :)


      • ope
        Opa kirjoitti:

        Eikös noista sijaisuuksista kuitenkin ihan epäpätevätkin kohtuullisesti tienannut? Itsellä on aika noista täysin epäpätevistä sijaisuuksista jonkin verran, mutta muistelisin, että jo lukion käyneenä sai luokkaa 20 euroa tunnissa nykyvaluutaksi muutettuna.

        Silloin jo viikon tuntipalkkaisesta sijaisuudesta saisi enemmän kuin työttömyyskorvauksista kuukaudessa, jos tunteja on suunnilleen säädyllinen määrä. Mikään ongelma tuskin on saada 10-15 sijaisuuspäivää kuukauteen. Kohtuudella kun noita sijaisuuksia hoitaa jonkin aikaa, ei pahemmin vapaapäiviä tarvitse pitääkään. :)

        Palkkaus riippuu missä opettaa. Luokanopen sijainen saa reilut 16 euroa tunti, yläasteen erityisluokan sijainen reilut 18 euroa ja lehtorin sijainen reilu 19 euroa tunti.

        Ensimmäisen vuoteni aikana ei töitä ollut kovin paljoa, ennärtys oli yksi yhdekän päivän sijaisuus, normaalisti sijaisuuksia ei juuri viittä päivää enempää kuukaudessa ollut. Nyt jo tässä kuussa töitä on on 10 päivää, tosin tuntimäärät ei ole päätähuimaavia,mutta töitä kuitenkin.


    • Opa

      Miksi muuten teet noita sijaisuuksia? Tosiaankin vain varmistellaksesi sitä, että olet todella alasta kiinnostunut?

      • ope

        Niin pienestä kuin muistan, olen aina tahtonut opettajaksi. Sijaisuudet on hyvä keino saada tuntumaa siihen työhön. Uskon vakaasti, että jos en jaksa sijaisena, en myös jaksa sitten virassakaan. Opettajantyö on mulle kutsumus. Minä en todellakaan tee sitä rahan takia.


      • Opa
        ope kirjoitti:

        Niin pienestä kuin muistan, olen aina tahtonut opettajaksi. Sijaisuudet on hyvä keino saada tuntumaa siihen työhön. Uskon vakaasti, että jos en jaksa sijaisena, en myös jaksa sitten virassakaan. Opettajantyö on mulle kutsumus. Minä en todellakaan tee sitä rahan takia.

        Ihan arvostettava, joskin varmasti varsin erikoinen asenne.

        Kannattanee kuitenkin hakeutua mahdollisimman pian alalle opiskelemaan (Jos nyt siis oikein ymmärsin, niin Sinulla ei opettajankoulutusta ole. Toki sijaisuuksia jotkut tekevät valmistuttuaankin.). Opiskelun ohellakin voi sijaisuuksia vallan hyvin tehdä, eikä opinnot mene hukkaan, vaikka jonnekin muuallekin ajautuisi.

        Tosiasia kuitenkin on, että pätevä opettaja on varsinkin oppilaiden etu. Koulutuksen hyödyt huomaa ehkä vasta silloin, kun on itse valmistunut /valmistumaisillaan, vaikka etukäteen helposti kuvitteleekin, että opettajaksi ei opi. :)


      • ope
        Opa kirjoitti:

        Ihan arvostettava, joskin varmasti varsin erikoinen asenne.

        Kannattanee kuitenkin hakeutua mahdollisimman pian alalle opiskelemaan (Jos nyt siis oikein ymmärsin, niin Sinulla ei opettajankoulutusta ole. Toki sijaisuuksia jotkut tekevät valmistuttuaankin.). Opiskelun ohellakin voi sijaisuuksia vallan hyvin tehdä, eikä opinnot mene hukkaan, vaikka jonnekin muuallekin ajautuisi.

        Tosiasia kuitenkin on, että pätevä opettaja on varsinkin oppilaiden etu. Koulutuksen hyödyt huomaa ehkä vasta silloin, kun on itse valmistunut /valmistumaisillaan, vaikka etukäteen helposti kuvitteleekin, että opettajaksi ei opi. :)

        Kasvatustieteen appro on suoritettu jo viime keväänä. Sen verran alan koulutusta on takana. Teologiseen hain, mutta reilu pari pistettä jäi uupumaan sisäänpääsystä. Tänäkin syksynä piti jatkaa avoimessa opintoja, muttei rahat riitä. Mutta nyt sitten luen kunnolla pääsykokeisiin, jos vaikka sit ens syksynä...

        Aineopettjan ammatti on lapsuuden haave kutsumuksen lisäksi. Olen vuosien mittaan opiskellut ihan muuta alaa, kokeillut ja vaihtanut aina päätyen samaan loppuratkaisuun - tahdon opettajaksi. Uskon vakaasti, että mulla on nuorille jotakin annettavaa. Oppilaillekin aina teroitan, että opettaja on oppilaita varten eikä oppilaan opettajaa varten.


      • hmmm
        ope kirjoitti:

        Kasvatustieteen appro on suoritettu jo viime keväänä. Sen verran alan koulutusta on takana. Teologiseen hain, mutta reilu pari pistettä jäi uupumaan sisäänpääsystä. Tänäkin syksynä piti jatkaa avoimessa opintoja, muttei rahat riitä. Mutta nyt sitten luen kunnolla pääsykokeisiin, jos vaikka sit ens syksynä...

        Aineopettjan ammatti on lapsuuden haave kutsumuksen lisäksi. Olen vuosien mittaan opiskellut ihan muuta alaa, kokeillut ja vaihtanut aina päätyen samaan loppuratkaisuun - tahdon opettajaksi. Uskon vakaasti, että mulla on nuorille jotakin annettavaa. Oppilaillekin aina teroitan, että opettaja on oppilaita varten eikä oppilaan opettajaa varten.

        Mä en tarkoita tätä millään pahalla, mutta kun luin tätä viestiketjua jo aiemmin, niin mun mieltä jäi vaivaamaan muutamia seikkoja; Esim. Pääsykokeissa kannattaa harkita kaksi kertaa puhuuko kutsumuksesta....on nimittäin hyvin kulunut fraasi opettajankoulutusten hauissa. Pitää kanssa osata vähän syvällisemmin pohtia opettajuutta. Realistisuus ja kriittisyys ovat myös tärkeitä asioita. Kasvatustieteen perusopinnot ovat hyvin teoreettiset opinnot, joten niissä ei pedagogiset taidot kovin paljoa kehity. Toki kasvatusajattelun kehittymiselle ko. opinnot ovat pohjana. Jotenkin suhtaudun kyynisesti myös tuohon "mulla on jotakin annettavaa" -ajatukseen, sillä eiköhän jokainen ihminen anna jotakin toiselle/kasvata toista tavalla tai toisella. Sijaisena on liiankin helppoa vetää kaveriopettajalinjaa, jolloin työ on huisinhauskaa. Vakityössä korostuu esim. sijaisen työtä enemmän vastuu ja koulun yhteisten sääntöjen noudattamisen valvominen, mikä taas vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten oppilaatkin suhtautuvat opettajaan.

        Mut siis käsittääkseni olet hakemassa alalle, josta vasta myöhemmin hakeudutaan opettajan pedagogisiin opintoihin, joten sun lukuinnosta ja asioiden ymmärtämisestähän on uran alku kiinni. Ilmeisesti vasta myöhemmin siis puntaroidaan sitä, miten sovellut opettajaksi. Toivotaan, että olet löytänyt alasi ja pääset hankkimaan haluamasi koulutuksen.


      • malla
        hmmm kirjoitti:

        Mä en tarkoita tätä millään pahalla, mutta kun luin tätä viestiketjua jo aiemmin, niin mun mieltä jäi vaivaamaan muutamia seikkoja; Esim. Pääsykokeissa kannattaa harkita kaksi kertaa puhuuko kutsumuksesta....on nimittäin hyvin kulunut fraasi opettajankoulutusten hauissa. Pitää kanssa osata vähän syvällisemmin pohtia opettajuutta. Realistisuus ja kriittisyys ovat myös tärkeitä asioita. Kasvatustieteen perusopinnot ovat hyvin teoreettiset opinnot, joten niissä ei pedagogiset taidot kovin paljoa kehity. Toki kasvatusajattelun kehittymiselle ko. opinnot ovat pohjana. Jotenkin suhtaudun kyynisesti myös tuohon "mulla on jotakin annettavaa" -ajatukseen, sillä eiköhän jokainen ihminen anna jotakin toiselle/kasvata toista tavalla tai toisella. Sijaisena on liiankin helppoa vetää kaveriopettajalinjaa, jolloin työ on huisinhauskaa. Vakityössä korostuu esim. sijaisen työtä enemmän vastuu ja koulun yhteisten sääntöjen noudattamisen valvominen, mikä taas vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten oppilaatkin suhtautuvat opettajaan.

        Mut siis käsittääkseni olet hakemassa alalle, josta vasta myöhemmin hakeudutaan opettajan pedagogisiin opintoihin, joten sun lukuinnosta ja asioiden ymmärtämisestähän on uran alku kiinni. Ilmeisesti vasta myöhemmin siis puntaroidaan sitä, miten sovellut opettajaksi. Toivotaan, että olet löytänyt alasi ja pääset hankkimaan haluamasi koulutuksen.

        Heh... itse sanoin pääsykokeissa että opettaminen on vain yksi monista mielenkiinnon kohteistani, joita haluaisin käytännössä kokeilla. Mutta ettei se maailmaa kaada jollen sinne pääsekään. Sain hyvät pisteet. Kutsumukseni on heikko edelleenkin mutta pidän silti opettamisesta, taidan kokeilla sitä ainakin parin vuoden ajan ja katsoa miltä arki sitten näyttää. Sellainen vanhanaikainen kutsumus-ajattelu on ihan puppua, ei se yksinään ihmisestä hyvää opettajaa tee (tai sen puute huonoa opettajaa). Voi olla parempikin ettei miellä työtään harrastukseksi, hyväntekeväisyydeksi ja "siksi ainoaksi työksi mitä voisi kuvitella tekevänsä", tai tulee burnout kun suostuu ihan kaikkeen ja sekä oppilaat että vanhemmat jyräävät yli.


      • :-)
        malla kirjoitti:

        Heh... itse sanoin pääsykokeissa että opettaminen on vain yksi monista mielenkiinnon kohteistani, joita haluaisin käytännössä kokeilla. Mutta ettei se maailmaa kaada jollen sinne pääsekään. Sain hyvät pisteet. Kutsumukseni on heikko edelleenkin mutta pidän silti opettamisesta, taidan kokeilla sitä ainakin parin vuoden ajan ja katsoa miltä arki sitten näyttää. Sellainen vanhanaikainen kutsumus-ajattelu on ihan puppua, ei se yksinään ihmisestä hyvää opettajaa tee (tai sen puute huonoa opettajaa). Voi olla parempikin ettei miellä työtään harrastukseksi, hyväntekeväisyydeksi ja "siksi ainoaksi työksi mitä voisi kuvitella tekevänsä", tai tulee burnout kun suostuu ihan kaikkeen ja sekä oppilaat että vanhemmat jyräävät yli.

        No, sinun kanssasi olen kyllä ihan samaa mieltä! Tuo kutsumus opettajuus on kyllä melkomoista puppua. Toivottavasti en saa omille lapsilleni kutsumusopettajaa vaan ihmisen joka tekee arkista työtään.


      • ope
        :-) kirjoitti:

        No, sinun kanssasi olen kyllä ihan samaa mieltä! Tuo kutsumus opettajuus on kyllä melkomoista puppua. Toivottavasti en saa omille lapsilleni kutsumusopettajaa vaan ihmisen joka tekee arkista työtään.

        Musta kyl opettajan työ on sellaista, jossa tarvitaan jonkinlaista kutsumusta. Opettaja voi olla ihan yhtä arkinen kuin kuka tahansa, vaikka sanookin, että hänellä on kutsumus työhönsä. Samahan se on esim. papeilla.


      • Opa
        ope kirjoitti:

        Musta kyl opettajan työ on sellaista, jossa tarvitaan jonkinlaista kutsumusta. Opettaja voi olla ihan yhtä arkinen kuin kuka tahansa, vaikka sanookin, että hänellä on kutsumus työhönsä. Samahan se on esim. papeilla.

        Miten tuo kutsumus sitten lopulta ilmenee? Onko se sitä, että palkkapäivänä ei harmita liian pieni tili? Vaiko niin, että tekee kaiken mitä käsketään? Oppilaat viihtyvät? Itse viihtyvät? Mitä erilaista on opettajan kutsumuksessa kuin jonkun muun? Mistä tietää, onko kutsumusta opettajaksi? Pitäisikö kutsumuksesta kysyä oppilailta; ts. halutaanko tuo opettajaksi vai onko se vain opettajan oma subjektiivinen ajattelu?


    • Sini

      Otetaanko sijaisiksi siis helposti ihmisiä joilla ei ole pedagogisia opintoja taskussa? Itse olen opettanut tradenomin koulutustaustalla englantia yksityisopetuksena, mutta onko mitään mahiksia päästä opettamaan sijaisena esim. ala-asteelle tai kansanopistoon tai muualle?

      • hmmm

        Esim useimmat pikkukuntien sijaiset ovat juur lukiosta tulleita välivuottaan viettäviä ylioppilaita. Mieluummin se niin on, että harvemmalla sijaisella on pedagogisia opintoja taustalla. Et ainakin peruskouluun pääsee helpostikin sijaiseksi kuka vain. Tarkoitan siis lyhyitä sijausuuspätkiä, en esim äitiyslomien sijaisuuksia ym.. Kansanopistoissahan on aivan omat vaatimukset sitten taas, joten ainahan kannattaa kysellä.


    • QueenOfTheDawn

      Niin että mikähän mahtaa olla taustalla? Anna mä arvaan lukio? Menikö nappiin?

    • testeistä

      Tehdessäni sijaisuuksia vaihdoin melkein koulutusohjelmaa, jokainen päivä oli tervaa. Vakituisena homma luontuu huomattavasti sujuvammin. Näin ainakin omat kokemukset yläasteeltä.

    • Anonyymi

      Synnin tunnistus tekemättä valehtelevat olinpaikat Reitit ilkets puheet reiteille ei sen kumpuaa kui muutkin

    • Anonyymi

      Sitä ei enää sanota kutsumukseksi vaan haetaan unelma-ammattia ja -työtä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Theermannilla kulkee!

      Vouti vie kaiken mikä mieheltä irti lähtee ja palstan naiset syyttävät tilanteesta kilpaa eri naisia. Miehellä on elämän
      Kotimaiset julkkisjuorut
      101
      7001
    2. Näin unta viime yönä

      Että tulit nainen istumaan syliini minihame päällä.
      Ikävä
      47
      4736
    3. Esivaihdevuodet, menopaussi

      https://www.pihlajalinna.fi/palvelut/yksityisasiakkaat/terveys/esivaihdevuodet-eli-premenopaussi Täällä kun puhutaan pa
      Sinkut
      54
      2646
    4. Tänään taas tuli pari-kolme juttua

      Jotka niin mielelläni jakaisin sun kanssa. Niin paljon elämää jaettavana ja niin selkeä paikka sinulle. Mutta ymmärrän
      Tunteet
      5
      2098
    5. Suomi julkaisi varautumisoppaan

      Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j
      Maailman menoa
      181
      1083
    6. Kuhmo tekisi perässä

      Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä
      Kuhmo
      10
      1048
    7. Olen jälleen pahoillani

      Harjoittamastani henkisestä väkivallasta palstan välityksellä. Kyllä ne voi vaikuttaa jotenkin mieleen, vaikka ei itsell
      Ikävä
      91
      1011
    8. Oot vaan niin hellä

      Ja lämmin luonteeltasi, että rakastan sitä yli kaiken. Oot ehkä tietämättäsi auttanut mua todella paljon. Auttaisit tämä
      Ikävä
      30
      846
    9. Ukraina sai luvan vastata ohjuksin Venäjän lueelle

      Mediatietojen mukaan Yhdysvallat on antanut Ukrainalle luvan iskeä pitkän kantaman ohjuksilla Venäjälle. Ylen kirjeenvai
      NATO
      242
      843
    10. Miksi putin ei valinnut ensimmäiseksi kohteekseen Suomea?

      Olisiko ollut sittenkin helpompi kohde?
      Maailman menoa
      179
      773
    Aihe