Testatkaa "kutsumuksenne"

Mä en nettoa työstäni yhtään. Olen päätoimisesti työtön ja nautin työttömyyskorvauksia niiltä päiviltä, jolloin en ole töissä. Satunnaiset työpäivät ja palkat vain hankaloittavat korvausten saantia ja aiheuttavat kovan paperisodan. Ja jokainen tienaamani lantti vähentää toki sit korvauksia. Tästäkin huolimatta pidän työstäni valtavasti.

Sijainen ei pääse koskaan helpolla. Usein sijainen tulee "valmiiseen pöytään" ja välttyy monelta opettajan työhön sisältyvältä työltä. Koulujen kiertäminen on kuitenkin hyvin antoisaa, siinä näkee erilaisia opettajia ja oppilaita, erilaisia työtapoja jne. Ja monet lyhyillä sijaisuuksilla aloittaneet ovat sitten päätyneet alalle samalla aina vain pidempiä pestejä ja kouluttautumalla...

ope kirjoitti:

Mä en nettoa työstäni yhtään. Olen päätoimisesti työtön ja nautin työttömyyskorvauksia niiltä päiviltä, jolloin en ole töissä. Satunnaiset työpäivät ja palkat vain hankaloittavat korvausten saantia ja aiheuttavat kovan paperisodan. Ja jokainen tienaamani lantti vähentää toki sit korvauksia. Tästäkin huolimatta pidän työstäni valtavasti.

Sijainen ei pääse koskaan helpolla. Usein sijainen tulee "valmiiseen pöytään" ja välttyy monelta opettajan työhön sisältyvältä työltä. Koulujen kiertäminen on kuitenkin hyvin antoisaa, siinä näkee erilaisia opettajia ja oppilaita, erilaisia työtapoja jne. Ja monet lyhyillä sijaisuuksilla aloittaneet ovat sitten päätyneet alalle samalla aina vain pidempiä pestejä ja kouluttautumalla...

Lue lisää

Ei tästä kyllä väittelyä aikaiseksi saada... ;)

Kyllähän työtönkin tienaa tai ainakin sitten, jos alkaa olla pätkätyöläinen. Epäpätevän palkka on tietysti kehnompi, mutta eiköhän siitäkin sentään käteen jotain jää. Kovin paljon ei sijaisuuksia tarvitse tehdä, että ainakin peruspäivärahaa paremmin jää taskuun.

Sijainen pääsee välillä helpolla, välillä ei. Lyhyissä sijaisuuksissa, varsinkin niissä, joihin menee hälyytettäessä, kannattaa olemassa jokin sopiva kokonaisuus, jonka pitää. Yleisiä aiheita kyllä on olemassa, kunhan hieman pohtii. Paljon parempi tapa varsinkin ala-asteella kuin alkaa yhden päivän takia selvitellä, missä on menty ja mitä on tehty. Tuollaisesta hyötyvät kaikki, niin opettaja, sijainen kuin oppilaatkin.

Välillä toki sijainen on surkeassa raossa. Itse tein aikanaan välillä sijaisuuksia, joihin ajoin kiireesti, enkä tiennyt vielä luokkaan sisään astuessani, kenelle opetan ja mitä. Vastapainona noille oli sijaisuudet, joihin sai opettajan suunnittelemat materiaalit valmiina ja itse ei tarvinnut paljon muuta kuin mennä luokkaan sisään ja luntata papereista, mitä puuhataan.

Sijaisuuksien hoitamisessa, varsinkin jo tutkinnon suorittaneena on hyviä puolia. En silti suoranaisesti sellaista aikaa kaipaa. Jollekin toki epäsäännöllisyys ja vaihtumuus ja jonkinlainen päämäärättömyys sopii minua paremmin, sitä en epäile.

Opa kirjoitti:

Ei tästä kyllä väittelyä aikaiseksi saada... ;)

Kyllähän työtönkin tienaa tai ainakin sitten, jos alkaa olla pätkätyöläinen. Epäpätevän palkka on tietysti kehnompi, mutta eiköhän siitäkin sentään käteen jotain jää. Kovin paljon ei sijaisuuksia tarvitse tehdä, että ainakin peruspäivärahaa paremmin jää taskuun.

Sijainen pääsee välillä helpolla, välillä ei. Lyhyissä sijaisuuksissa, varsinkin niissä, joihin menee hälyytettäessä, kannattaa olemassa jokin sopiva kokonaisuus, jonka pitää. Yleisiä aiheita kyllä on olemassa, kunhan hieman pohtii. Paljon parempi tapa varsinkin ala-asteella kuin alkaa yhden päivän takia selvitellä, missä on menty ja mitä on tehty. Tuollaisesta hyötyvät kaikki, niin opettaja, sijainen kuin oppilaatkin.

Välillä toki sijainen on surkeassa raossa. Itse tein aikanaan välillä sijaisuuksia, joihin ajoin kiireesti, enkä tiennyt vielä luokkaan sisään astuessani, kenelle opetan ja mitä. Vastapainona noille oli sijaisuudet, joihin sai opettajan suunnittelemat materiaalit valmiina ja itse ei tarvinnut paljon muuta kuin mennä luokkaan sisään ja luntata papereista, mitä puuhataan.

Sijaisuuksien hoitamisessa, varsinkin jo tutkinnon suorittaneena on hyviä puolia. En silti suoranaisesti sellaista aikaa kaipaa. Jollekin toki epäsäännöllisyys ja vaihtumuus ja jonkinlainen päämäärättömyys sopii minua paremmin, sitä en epäile.

Lue lisää

Kyl niitä sijaistunteja saa tehdä ihan mielettömästi ennen kuin jäisin voiton puolelle. Jokainen tienattu euro vähentää 50 senttiä työmarkkinatuesta, asumistuki pieneni myls kesällä viime lukuvuonna tehtyjen sijaisuuksien takia ja se mitä jää tmt:n yli, sosiaalitoimisto vähentää toimeentulotuesta. Ppaerisota on joka kuukausi kovaa, ihan suoraan on mullekni sanottu, et helpommalla pääsisin, jos en tekis mitään. Mutta tahdon tehdä työtä, vaikka en siitä käytännössä tienaa yhtään mitään. Päin vastoin työn tekeminen tekee tuloistakin epävarmempaa. Viime lukuvuoden aikana taisin päästä itse plussan puolelle parina kuukautena, muta se voitto oli vain parisen kymmentä euroa, joka kyllä sitten vähensi seuravaan kuun tuloja perusturvakeskuksessa.

Oppilaat pistävät sijaiset koville. Taitava sijainen kyllä pitää kovaa kuria, ainakin itse suosin kovaa kuria tunneillani. En missään tapauksessa anna oppilaiden elää sellaisessa luulossa, että sijaisen tunnilla ei tarvitse tehdä mitään ja että siellä saa meluta jne. Sijainen on kuitenkin opettaja oppilaille, ihminen, jota on toteltava.

ope kirjoitti:

Kyl niitä sijaistunteja saa tehdä ihan mielettömästi ennen kuin jäisin voiton puolelle. Jokainen tienattu euro vähentää 50 senttiä työmarkkinatuesta, asumistuki pieneni myls kesällä viime lukuvuonna tehtyjen sijaisuuksien takia ja se mitä jää tmt:n yli, sosiaalitoimisto vähentää toimeentulotuesta. Ppaerisota on joka kuukausi kovaa, ihan suoraan on mullekni sanottu, et helpommalla pääsisin, jos en tekis mitään. Mutta tahdon tehdä työtä, vaikka en siitä käytännössä tienaa yhtään mitään. Päin vastoin työn tekeminen tekee tuloistakin epävarmempaa. Viime lukuvuoden aikana taisin päästä itse plussan puolelle parina kuukautena, muta se voitto oli vain parisen kymmentä euroa, joka kyllä sitten vähensi seuravaan kuun tuloja perusturvakeskuksessa.

Oppilaat pistävät sijaiset koville. Taitava sijainen kyllä pitää kovaa kuria, ainakin itse suosin kovaa kuria tunneillani. En missään tapauksessa anna oppilaiden elää sellaisessa luulossa, että sijaisen tunnilla ei tarvitse tehdä mitään ja että siellä saa meluta jne. Sijainen on kuitenkin opettaja oppilaille, ihminen, jota on toteltava.

Lue lisää

Eikös noista sijaisuuksista kuitenkin ihan epäpätevätkin kohtuullisesti tienannut? Itsellä on aika noista täysin epäpätevistä sijaisuuksista jonkin verran, mutta muistelisin, että jo lukion käyneenä sai luokkaa 20 euroa tunnissa nykyvaluutaksi muutettuna.

Silloin jo viikon tuntipalkkaisesta sijaisuudesta saisi enemmän kuin työttömyyskorvauksista kuukaudessa, jos tunteja on suunnilleen säädyllinen määrä. Mikään ongelma tuskin on saada 10-15 sijaisuuspäivää kuukauteen. Kohtuudella kun noita sijaisuuksia hoitaa jonkin aikaa, ei pahemmin vapaapäiviä tarvitse pitääkään. :)

Opa kirjoitti:

Eikös noista sijaisuuksista kuitenkin ihan epäpätevätkin kohtuullisesti tienannut? Itsellä on aika noista täysin epäpätevistä sijaisuuksista jonkin verran, mutta muistelisin, että jo lukion käyneenä sai luokkaa 20 euroa tunnissa nykyvaluutaksi muutettuna.

Silloin jo viikon tuntipalkkaisesta sijaisuudesta saisi enemmän kuin työttömyyskorvauksista kuukaudessa, jos tunteja on suunnilleen säädyllinen määrä. Mikään ongelma tuskin on saada 10-15 sijaisuuspäivää kuukauteen. Kohtuudella kun noita sijaisuuksia hoitaa jonkin aikaa, ei pahemmin vapaapäiviä tarvitse pitääkään. :)

Lue lisää

Palkkaus riippuu missä opettaa. Luokanopen sijainen saa reilut 16 euroa tunti, yläasteen erityisluokan sijainen reilut 18 euroa ja lehtorin sijainen reilu 19 euroa tunti.

Ensimmäisen vuoteni aikana ei töitä ollut kovin paljoa, ennärtys oli yksi yhdekän päivän sijaisuus, normaalisti sijaisuuksia ei juuri viittä päivää enempää kuukaudessa ollut. Nyt jo tässä kuussa töitä on on 10 päivää, tosin tuntimäärät ei ole päätähuimaavia,mutta töitä kuitenkin.

Niin pienestä kuin muistan, olen aina tahtonut opettajaksi. Sijaisuudet on hyvä keino saada tuntumaa siihen työhön. Uskon vakaasti, että jos en jaksa sijaisena, en myös jaksa sitten virassakaan. Opettajantyö on mulle kutsumus. Minä en todellakaan tee sitä rahan takia.

ope kirjoitti:

Niin pienestä kuin muistan, olen aina tahtonut opettajaksi. Sijaisuudet on hyvä keino saada tuntumaa siihen työhön. Uskon vakaasti, että jos en jaksa sijaisena, en myös jaksa sitten virassakaan. Opettajantyö on mulle kutsumus. Minä en todellakaan tee sitä rahan takia.

Lue lisää

Ihan arvostettava, joskin varmasti varsin erikoinen asenne.

Kannattanee kuitenkin hakeutua mahdollisimman pian alalle opiskelemaan (Jos nyt siis oikein ymmärsin, niin Sinulla ei opettajankoulutusta ole. Toki sijaisuuksia jotkut tekevät valmistuttuaankin.). Opiskelun ohellakin voi sijaisuuksia vallan hyvin tehdä, eikä opinnot mene hukkaan, vaikka jonnekin muuallekin ajautuisi.

Tosiasia kuitenkin on, että pätevä opettaja on varsinkin oppilaiden etu. Koulutuksen hyödyt huomaa ehkä vasta silloin, kun on itse valmistunut /valmistumaisillaan, vaikka etukäteen helposti kuvitteleekin, että opettajaksi ei opi. :)

Opa kirjoitti:

Ihan arvostettava, joskin varmasti varsin erikoinen asenne.

Kannattanee kuitenkin hakeutua mahdollisimman pian alalle opiskelemaan (Jos nyt siis oikein ymmärsin, niin Sinulla ei opettajankoulutusta ole. Toki sijaisuuksia jotkut tekevät valmistuttuaankin.). Opiskelun ohellakin voi sijaisuuksia vallan hyvin tehdä, eikä opinnot mene hukkaan, vaikka jonnekin muuallekin ajautuisi.

Tosiasia kuitenkin on, että pätevä opettaja on varsinkin oppilaiden etu. Koulutuksen hyödyt huomaa ehkä vasta silloin, kun on itse valmistunut /valmistumaisillaan, vaikka etukäteen helposti kuvitteleekin, että opettajaksi ei opi. :)

Lue lisää

Kasvatustieteen appro on suoritettu jo viime keväänä. Sen verran alan koulutusta on takana. Teologiseen hain, mutta reilu pari pistettä jäi uupumaan sisäänpääsystä. Tänäkin syksynä piti jatkaa avoimessa opintoja, muttei rahat riitä. Mutta nyt sitten luen kunnolla pääsykokeisiin, jos vaikka sit ens syksynä...

Aineopettjan ammatti on lapsuuden haave kutsumuksen lisäksi. Olen vuosien mittaan opiskellut ihan muuta alaa, kokeillut ja vaihtanut aina päätyen samaan loppuratkaisuun - tahdon opettajaksi. Uskon vakaasti, että mulla on nuorille jotakin annettavaa. Oppilaillekin aina teroitan, että opettaja on oppilaita varten eikä oppilaan opettajaa varten.

ope kirjoitti:

Kasvatustieteen appro on suoritettu jo viime keväänä. Sen verran alan koulutusta on takana. Teologiseen hain, mutta reilu pari pistettä jäi uupumaan sisäänpääsystä. Tänäkin syksynä piti jatkaa avoimessa opintoja, muttei rahat riitä. Mutta nyt sitten luen kunnolla pääsykokeisiin, jos vaikka sit ens syksynä...

Aineopettjan ammatti on lapsuuden haave kutsumuksen lisäksi. Olen vuosien mittaan opiskellut ihan muuta alaa, kokeillut ja vaihtanut aina päätyen samaan loppuratkaisuun - tahdon opettajaksi. Uskon vakaasti, että mulla on nuorille jotakin annettavaa. Oppilaillekin aina teroitan, että opettaja on oppilaita varten eikä oppilaan opettajaa varten.

Lue lisää

Mä en tarkoita tätä millään pahalla, mutta kun luin tätä viestiketjua jo aiemmin, niin mun mieltä jäi vaivaamaan muutamia seikkoja; Esim. Pääsykokeissa kannattaa harkita kaksi kertaa puhuuko kutsumuksesta....on nimittäin hyvin kulunut fraasi opettajankoulutusten hauissa. Pitää kanssa osata vähän syvällisemmin pohtia opettajuutta. Realistisuus ja kriittisyys ovat myös tärkeitä asioita. Kasvatustieteen perusopinnot ovat hyvin teoreettiset opinnot, joten niissä ei pedagogiset taidot kovin paljoa kehity. Toki kasvatusajattelun kehittymiselle ko. opinnot ovat pohjana. Jotenkin suhtaudun kyynisesti myös tuohon "mulla on jotakin annettavaa" -ajatukseen, sillä eiköhän jokainen ihminen anna jotakin toiselle/kasvata toista tavalla tai toisella. Sijaisena on liiankin helppoa vetää kaveriopettajalinjaa, jolloin työ on huisinhauskaa. Vakityössä korostuu esim. sijaisen työtä enemmän vastuu ja koulun yhteisten sääntöjen noudattamisen valvominen, mikä taas vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten oppilaatkin suhtautuvat opettajaan.

Mut siis käsittääkseni olet hakemassa alalle, josta vasta myöhemmin hakeudutaan opettajan pedagogisiin opintoihin, joten sun lukuinnosta ja asioiden ymmärtämisestähän on uran alku kiinni. Ilmeisesti vasta myöhemmin siis puntaroidaan sitä, miten sovellut opettajaksi. Toivotaan, että olet löytänyt alasi ja pääset hankkimaan haluamasi koulutuksen.

hmmm kirjoitti:

Mä en tarkoita tätä millään pahalla, mutta kun luin tätä viestiketjua jo aiemmin, niin mun mieltä jäi vaivaamaan muutamia seikkoja; Esim. Pääsykokeissa kannattaa harkita kaksi kertaa puhuuko kutsumuksesta....on nimittäin hyvin kulunut fraasi opettajankoulutusten hauissa. Pitää kanssa osata vähän syvällisemmin pohtia opettajuutta. Realistisuus ja kriittisyys ovat myös tärkeitä asioita. Kasvatustieteen perusopinnot ovat hyvin teoreettiset opinnot, joten niissä ei pedagogiset taidot kovin paljoa kehity. Toki kasvatusajattelun kehittymiselle ko. opinnot ovat pohjana. Jotenkin suhtaudun kyynisesti myös tuohon "mulla on jotakin annettavaa" -ajatukseen, sillä eiköhän jokainen ihminen anna jotakin toiselle/kasvata toista tavalla tai toisella. Sijaisena on liiankin helppoa vetää kaveriopettajalinjaa, jolloin työ on huisinhauskaa. Vakityössä korostuu esim. sijaisen työtä enemmän vastuu ja koulun yhteisten sääntöjen noudattamisen valvominen, mikä taas vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten oppilaatkin suhtautuvat opettajaan.

Mut siis käsittääkseni olet hakemassa alalle, josta vasta myöhemmin hakeudutaan opettajan pedagogisiin opintoihin, joten sun lukuinnosta ja asioiden ymmärtämisestähän on uran alku kiinni. Ilmeisesti vasta myöhemmin siis puntaroidaan sitä, miten sovellut opettajaksi. Toivotaan, että olet löytänyt alasi ja pääset hankkimaan haluamasi koulutuksen.

Lue lisää

Heh... itse sanoin pääsykokeissa että opettaminen on vain yksi monista mielenkiinnon kohteistani, joita haluaisin käytännössä kokeilla. Mutta ettei se maailmaa kaada jollen sinne pääsekään. Sain hyvät pisteet. Kutsumukseni on heikko edelleenkin mutta pidän silti opettamisesta, taidan kokeilla sitä ainakin parin vuoden ajan ja katsoa miltä arki sitten näyttää. Sellainen vanhanaikainen kutsumus-ajattelu on ihan puppua, ei se yksinään ihmisestä hyvää opettajaa tee (tai sen puute huonoa opettajaa). Voi olla parempikin ettei miellä työtään harrastukseksi, hyväntekeväisyydeksi ja "siksi ainoaksi työksi mitä voisi kuvitella tekevänsä", tai tulee burnout kun suostuu ihan kaikkeen ja sekä oppilaat että vanhemmat jyräävät yli.

malla kirjoitti:

Heh... itse sanoin pääsykokeissa että opettaminen on vain yksi monista mielenkiinnon kohteistani, joita haluaisin käytännössä kokeilla. Mutta ettei se maailmaa kaada jollen sinne pääsekään. Sain hyvät pisteet. Kutsumukseni on heikko edelleenkin mutta pidän silti opettamisesta, taidan kokeilla sitä ainakin parin vuoden ajan ja katsoa miltä arki sitten näyttää. Sellainen vanhanaikainen kutsumus-ajattelu on ihan puppua, ei se yksinään ihmisestä hyvää opettajaa tee (tai sen puute huonoa opettajaa). Voi olla parempikin ettei miellä työtään harrastukseksi, hyväntekeväisyydeksi ja "siksi ainoaksi työksi mitä voisi kuvitella tekevänsä", tai tulee burnout kun suostuu ihan kaikkeen ja sekä oppilaat että vanhemmat jyräävät yli.

Lue lisää

No, sinun kanssasi olen kyllä ihan samaa mieltä! Tuo kutsumus opettajuus on kyllä melkomoista puppua. Toivottavasti en saa omille lapsilleni kutsumusopettajaa vaan ihmisen joka tekee arkista työtään.

:-) kirjoitti:

No, sinun kanssasi olen kyllä ihan samaa mieltä! Tuo kutsumus opettajuus on kyllä melkomoista puppua. Toivottavasti en saa omille lapsilleni kutsumusopettajaa vaan ihmisen joka tekee arkista työtään.

Lue lisää

Musta kyl opettajan työ on sellaista, jossa tarvitaan jonkinlaista kutsumusta. Opettaja voi olla ihan yhtä arkinen kuin kuka tahansa, vaikka sanookin, että hänellä on kutsumus työhönsä. Samahan se on esim. papeilla.

ope kirjoitti:

Musta kyl opettajan työ on sellaista, jossa tarvitaan jonkinlaista kutsumusta. Opettaja voi olla ihan yhtä arkinen kuin kuka tahansa, vaikka sanookin, että hänellä on kutsumus työhönsä. Samahan se on esim. papeilla.

Lue lisää

Miten tuo kutsumus sitten lopulta ilmenee? Onko se sitä, että palkkapäivänä ei harmita liian pieni tili? Vaiko niin, että tekee kaiken mitä käsketään? Oppilaat viihtyvät? Itse viihtyvät? Mitä erilaista on opettajan kutsumuksessa kuin jonkun muun? Mistä tietää, onko kutsumusta opettajaksi? Pitäisikö kutsumuksesta kysyä oppilailta; ts. halutaanko tuo opettajaksi vai onko se vain opettajan oma subjektiivinen ajattelu?

Esim useimmat pikkukuntien sijaiset ovat juur lukiosta tulleita välivuottaan viettäviä ylioppilaita. Mieluummin se niin on, että harvemmalla sijaisella on pedagogisia opintoja taustalla. Et ainakin peruskouluun pääsee helpostikin sijaiseksi kuka vain. Tarkoitan siis lyhyitä sijausuuspätkiä, en esim äitiyslomien sijaisuuksia ym.. Kansanopistoissahan on aivan omat vaatimukset sitten taas, joten ainahan kannattaa kysellä.