Näin kysyy maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki kommentoidessaan Fredirc Lordonin (Ranskan CNRS-tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja) artikkelia ja jatkaa....
"Lordon ei ole yksin esittäessään että nykymuotoista EU:ta on mahdotonta muuttaa.
Monia asioita on siirretty politiikan ulkopuolelle. Eu-politiikkaa dominoivalla Saksalla on omat historiallisesti syntyneet ja syvään uurretut uskomuksensa rahajärjestelmästä ja talouspolitiikasta. Koko kuvio tukee globaalia rahajärjestelmää, pankkeja, suuryhtiöitä ja keinottelijoita, jotka omalta osaltaan mielellään tukevat näin kehittyneitä asetelmia ja valtasuhteita."
Patomäki näkee että Eu-säännöt on tehty kiveen hakatuiksi, ikuisiksi valetut ja että ne palvelevat keinottelijoita yms. Järkevä talouden hoito muodostuu mahdottomaksi ja josta hyötyjiä ovat harvat ja valitut.
Säännöistä muodostuu demokratian kulmakivi. Niihin vedotaan ja niitä muuttamaan pyrkiviä helposti leimataan demokratian kumoajiksi. Ongelma ei silti ole yksioikoinen
"Lordon ei ole yksin esittäessään että nykymuotoista EU:ta on mahdotonta muuttaa.
Monia asioita on siirretty politiikan ulkopuolelle. Eu-politiikkaa dominoivalla Saksalla on omat historiallisesti syntyneet ja syvään uurretut uskomuksensa rahajärjestelmästä ja talouspolitiikasta. Koko kuvio tukee globaalia rahajärjestelmää, pankkeja, suuryhtiöitä ja keinottelijoita, jotka omalta osaltaan mielellään tukevat näin kehittyneitä asetelmia ja valtasuhteita."
Patomäki näkee että Eu-säännöt on tehty kiveen hakatuiksi, ikuisiksi valetut ja että ne palvelevat keinottelijoita yms. Järkevä talouden hoito muodostuu mahdottomaksi ja josta hyötyjiä ovat harvat ja valitut.
Säännöistä muodostuu demokratian kulmakivi. Niihin vedotaan ja niitä muuttamaan pyrkiviä helposti leimataan demokratian kumoajiksi. Ongelma ei silti ole yksioikoinen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eu-sääntöjä on siis pakko muuttaa tai ohravelli ottaa?
Perussopimukset estävät järkevän taloudenpidon. Muutettakoon perussopimuksia. Voiko niitä muuttaa!
Ajatellaanpa että maailmantalous kääntyy vielä huonompaan suuntaan ja kansallismieliset populistiset puolueet puolueet voittavat eurovaaleissa ja kansallisissa parlamenteissa. Eu-keskuspankki ei kykene estämään keinottelua, jos jokin maa kieltäytyy hyväksymästä rahoituksen (kriisi-) ehtoja.
Eurokriisin uusi kierros on mahdollista karata päättäjien käsistä. Euroopan vahva mies Saksa ei hevin käänny rajuista kriisipakettiehdoista koska se on sille edullinen. Jos samaan aikaan negatiivinen nationalismi kasvaa seuraukset olisivat arvaamattomat.
Kansalliset työväenluokat on ahdettu kahden tulen väliin. Suo siellä vetelä täällä.
Patomäki lähtee EU:n pelastamisesta ja keinoista joilla se voitaisiin tehdä. EU:n ja euron pelastaminen ovat lähes sama asia.
Patomäki:
"Perussopimus on pakko avata. EMU:n perustavat valuviat ja oikeutusongelmat tunnustetaan neuvottelujen lähtökohdaksi.
Perussopimuksia uudelleen kirjoittamaan valitaan demokraattinen konventti. Se sopii mm., että uusi perussopimus kumoaa kaikki eurokriisin aikana sovitut epädemokraattiset ja omia tavoitteitaan vastaan kääntyneet järjestelyt ja sopimukset: Euroopan vakausmekanismin (EVM), Euro-plussan, two-packtin, six pacin ja budjettikurisopimuksen."
Kovaa kritiikkiä. Pakko todeta.
Patomäki asettaa kyseenalaiseksi kaikki Suomen hallituksenkin perustelut, joilla se on tukenut Keski-Euroopan ja lähinnä Saksan ja Ranskan suurpankkeja.
Patomäki näkee, että perussopimukset on laadittu epädemokraattisesti poliittisen kontrollin ulkopuolella. EU.n perustuslain säätävä konventti oli itsenäinen poliittisesta päätöksenteosta. Tästä mm. euroedustaja Esko Seppänen kirjoitti jo 10 vuotta sitten.
Patomäki toteaa lopuksi, että paluu kansalliseen käpertyneisyyteen ei kykene auttamaan niin unionia kuin maailmantalouden hallintaakaan.
Tähän en osaa ottaa kantaa, pitäisikö EU:n hajota vai ei muuten kuin että se tuskin tulee hajoamaan. Kysymyshän on siitä että tehdäänkö teollisuuteen investointeja ja kerätäänkö pääomalta veroja. Ja jos kerätään (pakkohan on kerätä), estetäänkö niiden mittava veronkierto. Ja toinen kysymys on, edistääkö EU sosiaalista yhteisöä vai onko se vain väline, jonka avulla pääoma ykstyistää sosiaalisen sektorin, kuten Kataisen hallitus on tekemässä Suomen osalta. Voiko Euroopan työläiset muuttaa perinpohjin eu-politiikan vai ei - siinäpä tuhannen taalan kysymys.