Tiedän paremmin kuin hyvin, että migreenin hoidossa se mikä kullekin tepsii, on todella yksilöllistä. Haluaisin kuitenkin kertoa omasta kokemuksestani.
Kärsin pahasta kroonisesta migreenistä. Kohtauksia on päivittäin, estolääkityksistä on kokeiltu kaikkea - joissakin on ollut hyvä vaste, mutta kaikkien teho on jossain vaiheessa hiipunut, tai sitten sivuvaikutukset ovat olleet niin rajuja, että hoito on pitänyt lopettaa (näin esim. topiramaatti, Klotriptyl).
Kohtausten hoitoon käytän tsolmitriptaania, se tehoaa kohtuullisen hyvin. Pitkään otin kyytipojaksi "coctailin" eli parasetamolia ibuprofeiinia/naprokseenia kodeiinia. Panacod oli pitkään ainoa ei-täsmälääke, joka pystyi pysäyttämään migreenikohtauksen ajoissa otettuna.
Muutama viikko sitten jouduin menemään sairaalaan pitkittyneen päänsäryn vuoksi. Mikään lääke ei auttanut. Kohtaus oli myös epätyypillinen, eli ei toispuoleinen vaan "koko pään päänsärky". Jo ennen sairaalaan menoa olin tuloksetta tyhjentänyt koko lääkekaapin. Olin kaksi vuorokautta sairaalassa, ennen kuin kipu laantui. Tuona aikana minuun pumpattiin suoraan suoneen Tramalit, Ketorinit, Voltarenit ja Oksanestit pahoinvointilääkkeet. Mikään ei auttanut. Kun jossain vaiheessa en oksentanut kaikkea saman tien ylös, minulle annettiin Panacod poretta.
Kipu yltyi aina näistä opiaattijohdannaisista. Kukaan lääkäri tai hoitaja ei missään vaiheessa epäillyt sitä, mutta jälkikäteen ajateltuna uskon, että kohtauksen aiheutti kodeiini. Olen aiemmin lukenut, ettei kodeiini sopisi migreenikolle (pakko myöntää, että en halunnut uskoa, koska kodeiinista tulee niin mukava ja rento olo...), mutta tämän kokemuksen jälkeen uskon tuon. Kipu oli aivan todella kovaa aina opiaattien jälkeen, Oksanestin jälkeen saatoin hetkeksi nukahtaa, mutta kun heräsin, kipu oli aivan hirveä.
Sairaalasta kotiuduttuani aloin muutenkin miettimään, kuinka hirvittäviä määriä minulta kului särkylääkkeitä, etunenässä juuri Panacodia. Siihen vielä tavalliset Panadolit, Ibumaxit ja Miranaxit päälle. Diagnosoin itselleni (siis kukaan terveydenhuollon ammattilainen ei missään vaiheessa kysynyt, minkä verran käytän lääkkeitä) särkylääkepäänsäryn. Lopetin heti kaikkien särkylääkkeiden käytön, ja kärsin seuraavan viikon vierotusoireista. Ainoa käyttämäni lääke on ollut Zomig, jota otan migreenikohtauksen hoitoon.
Opetus tässä kokemuksessa oli siis kehotus varovaisuuteen kodeiinin kanssa sekä tietysti riippuvuus särkylääkkeistä. Viime aikoinahan on ollut paljon otsikoita tulehduskipulääkkeiden vaarallisuudesta.
Nyt yritän löytää apua vitamiineista ja luontaistuotteista (b-vitamiini, magnesium, omega-3, ubikinoni, maitohappobakteerit...) sekä akupunktiosta. Vielä en ole huomannut apua, ja akupunktioaikakin on vasta varattuna (aiemmin olen tuotakin kokeillut, mutta uskon että minua hoitanut tyyppi oli puoskari, joten en suuremmin ihmettele, ettei auttanut), nyt uusi yritys oikean lääkärin luona, josta olen kuullut paljon hyvää.
Toivottavasti tämä herätti jonkun panacodia tiuhaan popsivan migreenikon miettimään...!
Kärsin pahasta kroonisesta migreenistä. Kohtauksia on päivittäin, estolääkityksistä on kokeiltu kaikkea - joissakin on ollut hyvä vaste, mutta kaikkien teho on jossain vaiheessa hiipunut, tai sitten sivuvaikutukset ovat olleet niin rajuja, että hoito on pitänyt lopettaa (näin esim. topiramaatti, Klotriptyl).
Kohtausten hoitoon käytän tsolmitriptaania, se tehoaa kohtuullisen hyvin. Pitkään otin kyytipojaksi "coctailin" eli parasetamolia ibuprofeiinia/naprokseenia kodeiinia. Panacod oli pitkään ainoa ei-täsmälääke, joka pystyi pysäyttämään migreenikohtauksen ajoissa otettuna.
Muutama viikko sitten jouduin menemään sairaalaan pitkittyneen päänsäryn vuoksi. Mikään lääke ei auttanut. Kohtaus oli myös epätyypillinen, eli ei toispuoleinen vaan "koko pään päänsärky". Jo ennen sairaalaan menoa olin tuloksetta tyhjentänyt koko lääkekaapin. Olin kaksi vuorokautta sairaalassa, ennen kuin kipu laantui. Tuona aikana minuun pumpattiin suoraan suoneen Tramalit, Ketorinit, Voltarenit ja Oksanestit pahoinvointilääkkeet. Mikään ei auttanut. Kun jossain vaiheessa en oksentanut kaikkea saman tien ylös, minulle annettiin Panacod poretta.
Kipu yltyi aina näistä opiaattijohdannaisista. Kukaan lääkäri tai hoitaja ei missään vaiheessa epäillyt sitä, mutta jälkikäteen ajateltuna uskon, että kohtauksen aiheutti kodeiini. Olen aiemmin lukenut, ettei kodeiini sopisi migreenikolle (pakko myöntää, että en halunnut uskoa, koska kodeiinista tulee niin mukava ja rento olo...), mutta tämän kokemuksen jälkeen uskon tuon. Kipu oli aivan todella kovaa aina opiaattien jälkeen, Oksanestin jälkeen saatoin hetkeksi nukahtaa, mutta kun heräsin, kipu oli aivan hirveä.
Sairaalasta kotiuduttuani aloin muutenkin miettimään, kuinka hirvittäviä määriä minulta kului särkylääkkeitä, etunenässä juuri Panacodia. Siihen vielä tavalliset Panadolit, Ibumaxit ja Miranaxit päälle. Diagnosoin itselleni (siis kukaan terveydenhuollon ammattilainen ei missään vaiheessa kysynyt, minkä verran käytän lääkkeitä) särkylääkepäänsäryn. Lopetin heti kaikkien särkylääkkeiden käytön, ja kärsin seuraavan viikon vierotusoireista. Ainoa käyttämäni lääke on ollut Zomig, jota otan migreenikohtauksen hoitoon.
Opetus tässä kokemuksessa oli siis kehotus varovaisuuteen kodeiinin kanssa sekä tietysti riippuvuus särkylääkkeistä. Viime aikoinahan on ollut paljon otsikoita tulehduskipulääkkeiden vaarallisuudesta.
Nyt yritän löytää apua vitamiineista ja luontaistuotteista (b-vitamiini, magnesium, omega-3, ubikinoni, maitohappobakteerit...) sekä akupunktiosta. Vielä en ole huomannut apua, ja akupunktioaikakin on vasta varattuna (aiemmin olen tuotakin kokeillut, mutta uskon että minua hoitanut tyyppi oli puoskari, joten en suuremmin ihmettele, ettei auttanut), nyt uusi yritys oikean lääkärin luona, josta olen kuullut paljon hyvää.
Toivottavasti tämä herätti jonkun panacodia tiuhaan popsivan migreenikon miettimään...!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.