Jälleen Jari Tervon kirja "Myyrä" tuo esille tämän kauan tiedossa olleen tosiasian, että Suomen tasavallan presidenttinä toiminut Urho Kaleva Kekkonen oli samalla myös Neuvostoliiton tiedustelupalvelun agentti. Kekkosen koodinimi oli "Timo".
On perin kummallista, että tälläkin palstalla vielä jotkut kiihkoilijat haluavat estää totuuden tuomisen julki. Minusta Kekkosen Neuvosto-Suomen ajoista pitäisi järjestää perusteellinen tutkimus, jossa kaikki muukin Kekkosen lisäksi tapahtunut epäisänmaallinen toiminta tuotaisiin julki.
Tämä olisi totuuskomission paikka. Totuuskomission yhtenä tehtävänä olisi tutkia niitä rahavirtoja, jotka KGB ohjasi Maalaisliitto/Keskustapuolueen sekä SKP:n toimintaan.
Politiikassa toimii edelleen monia sellaisia henkilöitä, jotka Kekkosen Neuvosto-Suomen aikaan vehkeilivät Suomen itsenäisyyttä vastaan.
Kaikki tuolloin eläneet muistavat kyllä sen miten Neuvostoliitto oli ratkaiseva tekijä Kekkosen Neuvosto-Suomen sisä- ja ulkopolitiikassa.
Näistä asioista piti kuitenkin olla hiljaa. Välillä kuitenkin korkean tasonkin henkilöt toivat totuuden julki. Esimerkkinä Maalaisliitto/Keskustan Johannes Virolainen, joka julkisesti puhui niistä "yleisistä syistä", jotka johtivat siihen ettei Kokoomus vaalivoitoistaan huolimatta päässyt hallitukseen. Tämä syy oli tietysti Neuvostoliiton vaikutus. Urho Kekkonen poltti pahasti päreensä kun arvostettu Virolainen toi tämän julki.
On perin kummallista, että tälläkin palstalla vielä jotkut kiihkoilijat haluavat estää totuuden tuomisen julki. Minusta Kekkosen Neuvosto-Suomen ajoista pitäisi järjestää perusteellinen tutkimus, jossa kaikki muukin Kekkosen lisäksi tapahtunut epäisänmaallinen toiminta tuotaisiin julki.
Tämä olisi totuuskomission paikka. Totuuskomission yhtenä tehtävänä olisi tutkia niitä rahavirtoja, jotka KGB ohjasi Maalaisliitto/Keskustapuolueen sekä SKP:n toimintaan.
Politiikassa toimii edelleen monia sellaisia henkilöitä, jotka Kekkosen Neuvosto-Suomen aikaan vehkeilivät Suomen itsenäisyyttä vastaan.
Kaikki tuolloin eläneet muistavat kyllä sen miten Neuvostoliitto oli ratkaiseva tekijä Kekkosen Neuvosto-Suomen sisä- ja ulkopolitiikassa.
Näistä asioista piti kuitenkin olla hiljaa. Välillä kuitenkin korkean tasonkin henkilöt toivat totuuden julki. Esimerkkinä Maalaisliitto/Keskustan Johannes Virolainen, joka julkisesti puhui niistä "yleisistä syistä", jotka johtivat siihen ettei Kokoomus vaalivoitoistaan huolimatta päässyt hallitukseen. Tämä syy oli tietysti Neuvostoliiton vaikutus. Urho Kekkonen poltti pahasti päreensä kun arvostettu Virolainen toi tämän julki.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tervon kirja ei tuo esiin mitään uutta. Kekkosta ja tuota aikaa on tutkittu paljon ja tutkitaan edelleen. Tulokset näkevät Kekkosen sekä myönteisessä (Juhani Suomi) että kriittisemmässä valossa (Hannu Rautkallio).
Tervon kirjaa ja Kekkosta on sitä paitsi puitu tällä palstalla useammassakin avauksessa jo yli viikon ajan. On siis pelkkää tarpeetonta hölötystä avata asiasta enää uusia ketjuja, ellei asiasta ole mitään uutta sanottavaa.
Paljonko Urkille maksettiin hommasta ? On messeviä väitteitä. Kunpa olisikin jotakin siteeksi eikä vain mielipiteitä. Tottakai NL:n mielipide otettiin silloin huomioon ja otetaan Venäjän nykyissenkin Mafioson. Ei ole edes valtiomies. Pahainen entinen KGB:n agentti. Voi vittu.
Ja Amerikkaa johtaa toinen mafiapösö. Heikko johtaja, jonka täytyy pullistella muut kuoliaaksi. Olisi edes ollut Vietnamissa.
Urho Kekkosen palkka agenttityöstä oli tietysti se, että Neuvostoliitto varmisti hänen vallassa pysymisensä.
Urho Kekkosta motivoi valta. Hän oli vallankäyttäjänä despootti.
Kekkosen kaikki toiminta tähtäsi vain ja ainoastaan hänen oman valtansa kasvattamiseen. Siinä sai isänmaan etu mennä Kekkosen puolesta vaikka viemäristä alas.
Millainen isänmaan etu se olisi ollut, joka olisi jäänyt vetämättä viemäristä alas?
juottivat Venäläistä vodkaa riittävästi?
Ja, kun Urkki oli sitä riittävästi juonut, niin tottakai, kuten sanoit, NL:n mielipide silloin otettiin huomioon!!
Siinä anteeksi annettiin ja pyydettiin (ja tästä on dokumenttejakin), että Urhoollinen Kaleva oli teloituttamassa siviilejä
sisällissodan jälkiselvittelyissä!
No, tuskinpa tuo Urkille juotettu vodka olisi riittänyt palkaksi kuitenkaan, vaan palkka oli se, että Urho sai olla maamme presidentti Neuvostoliiton tuella.
Niin kauan kuin muisti itään päin mielistellä.
Jätän nyt sanomatta ne ajat, jolloin hän ei enää muistanut, mitä piti sanoa, vaikka presidentti (huom. presidentin valta silloin!) olikin..
Onhan se tietenkin niin että sinun näkemyksesi mukaan suomen etu ei ollut itsenäisyys. Kekkonenhan poisti tämän "iosänmaan edun" pitämällä suomen itsenäisenä, ja käyttämällä tätä valtansa pönkittämiseen. Ei Kekkonen olisi voinut valtaansa säilyttää Neuvostoliiton osavaltion päämiehenä. Sehän on selvä asia.
Voi itku ja hammastenkiristys kun tämä vaikea pala nieltäväksi, tämä itsenäisyys.
Etkö sinä ollenkaan lue, mitää täällä kirjoitellaan, kun tulet esiin ikäänkuin uudella asialla?
K.K.Korhonen kirjoitteli aikanaan Kekkosesta pariinkin kertaan hyvin pitkät moniosaiset, moniin lähteisiin perustuvat kirjoituksensa, joissa hän toi esiin Kekkosesta myös hänen pimeän puolensa ja etenkin sen, mutta ei hän Kekkosta varsinaiseksi Neuvostoliiton agentiksi sanonut. Neuvostoliiton kuuliaiseksi käskynhaltijaksi Suomessa kyllä, syistä, joita hän esitteli.
Nyt on mielipidepankki tehnyt otsikolla Myyrät juuri tuohon Jari Tervon kirjaan perustuvan hyvän avauksen, jonka synnyttämässä pitkässä ketjussa asiaa on vatvottu perinpohjaisesti puolelta toiselle.
Asia sinänsä on keskustelun arvoinen, mutta uusi ja mitään uutta keskusteluun tuomaton avauksesi oli tarpeeton. Olisit liittynyt tuohon edelleen jatkuvaan Mielipidepankin avaamaan keskusteluun!
... sodanjälkeisen Suomen tärkein tekijä. Me jouduimme hävittyjen sotien seurauksena voittajavaltojen suorittaman etupiirijaon mukaan N-liiton etupiiriin. Paasikivi ja Kekkonen tajusivat, että meidän tulee ottaa N-liitto kaikessa huomioon niin, että se voi luottaa, ettei sen kautta ja avulla hyökätä enää N-liiton kimppuun.
Näin tehtiin ja samalla saatoimmekin hoitaa meille elintärkeät kaupalliset ja poliittisetkin suhteemme Länteen sekä rakentaa rauhassa vauras kansakunta, jossa vallitsi sosiaalinen ja alueellinen tasapaino, demokratia ja markkinatalous. Kun sitten N-liitto kaatui ja pääsimme eroon sidoksesta, olimme maailman rikkaimpia maita ja olimme valmiit ottamaan paikkamme Euroopan kansojen joukossa. Se oli mahdollista vain viisaan politiikkamme ansiosta.
Tuo uusi politiikka rajasi sisäistä toimintaamme vain siten, että hallituksessa ei voinut kylmän sodan aikana olla yhtään puoluetta tai ministeriä, jotka eivät hyväksyneet noudatettua idänpolitiikkaa.
- saatoimmekin hoitaa meille elintärkeät kaupalliset ja poliittisetkin suhteemme Länteen sekä rakentaa rauhassa vauras kansakunta, jossa vallitsi sosiaalinen ja alueellinen tasapaino, demokratia ja markkinatalous. -
Kyllä, mutta ei vielä Kekkosen aikana eikä hänen ansiostaan, vaan hänen seuraajiensa aikana ja heidän ansiostaan.
- Kun sitten N-liitto kaatui ja pääsimme eroon sidoksesta, olimme maailman rikkaimpia maita ja olimme valmiit ottamaan paikkamme Euroopan kansojen joukossa. Se oli mahdollista vain viisaan politiikkamme ansiosta.-
Niinpä juuri. Mutta siinä oli ollut Koivisto jo lähes 10 vuotta presidenttinä ennen NL:n kaatumista. Urkkihan ei sitä toivonut, sillä jos se olisi tapahtunut hänen aikanaan, se olisi merkinnyt valtakunnanoikeutta ja elinikäistä linnatuomiota hänelle.
Euroopan rikkaimpiin kuuluviin maihin me liityimme vasta 1990-luvun lopulla Paavo Lipposen ja Martti Ahtisaaren johdolla, ja lopullisesti karistimme menneet harteiltamme. Se oli todella seurausta viisaasta politiikastamme.
Urkin väistyessä olimme vielä kaukana Euroopan rikkaimmista. Nousimme kyllä kovasti 1980-luvulla, mutta NL:n romahtaminen aiheutti pahan notkahduksen, kiitos siitäkin Kekkosen, joka kytki Suomen talouden melkeinpä osaksi neuvostotaloutta.
... presidentiksi alkoi maamme talous kangerrella. 80-luvun puolenälin jälkeen purjehdimme kyllä noususuhdanteessa mutta vuosikymmenen lopulla sitten vajosimmekin vuosisadan syvimpään lamaan. Tämä oli pääosin Koiviston syytä hänen ajaessaan jääräpäisesti ns. vahvan markan politiikkaa. Tähän kuului myös Holkerin hallituksen perustaminen. Holkeri oli entinen Koiviston kaveri Suomen pankin johtajistosta. Hän oli myös sitoutunut vahvaan markkaan. Holkerin hallitus teki muutkin kaikki mahdolliset talouspoliittiset virheet. Kun Holkerin hallitus lopetti oli BKT:n kasvu romahtanut miinus 7 prosenttiin.
Ahtisaari oli aivan ulkona maan johtamisesta. Eihän hän tiennyt Suomen politiikasta (kaikkein vähiten taloudesta) mitään, kun oli ollut työelämänsä ulkomailla eikä useimiten edes Suomalaisten palveluksessa.
Ahtisaaren aikana Ahon hallitus pysäytti ripeästi Holkerin aikaisen syöksykierteen niin, että BKT:n kasvun pieneneminen loppui ja kasvukäyrä kääntyi nousuun jo puolen vuoden jälkeen. Ja kun Aho lopetti, oli BKT:n kasvu taas plus 6 %.
http://www.etla.fi/suhdanne/Gif/t02a.gif
Perusta maan vauraudelle ja tasapainoisuus rakennettiin 50 - 70 luvuilla.
Olen samaa mieltä idänpolitiikan peruslinjan onnistuneisuudesta. Muita vaihtoehtoja kuin pitää hyviä naapuruussuhteita yllä ei ollut. Sitten voi tietysti aina miettiä sitä, kumpi idänpolitiikka, Paasikiven vai Kekkosen harjoittama oli maalle autuaallisempaa.
Talouspolitiikan onnistuneisuudesta voi myös olla montaa mieltä. Idänkauppa tosin hyödytti Suomea niin kauan kuin sitä iloa kesti. Se oli myös lieka, joka kävi Suomen kohtaloksi. Tuohon liekaan jäi rakennetyöttöminä edelleen olevia ihmisiä. On nimittäin huomattava, että pitkäaikaistyöttömyytemme suurin ongelma on rakenteellinen. Muutenhan kova noususuhdanne olisi hoitanut työttömyysongelman. Tämä sinulta Oiva jää huomaamatta. Vahvan markan politiikka ei nimittäin aiheuta mitään rakenteellista työttömyyttä. Sen aiheuttavat virheelliset koulutusinvestoinnit ja meillä Suomessa ennen muuta idänkaupasta johtuneet vääristymät.
Kekkosen harjoittama politiikka mursi koko parlamentaarisen järjestelmän. Se ei rajannut pois vain joitain idänpolitiikkaa vastustavia tahoja. Se rajasi pois kaikki Kekkosta vastustavatkin. Ei SDP, Kokoomus eikä SMP vastustaneet hyvien suhteiden luomista NL:oon. Päinvastoin nämä korostivat usein Paasikiven linjan järkevyyttä. Olihan Paasikivi itse jopa Kokoomukseen kuuluva. Avainsana rajauksissa on Kekkosvastaisuus tai paremminkin se, että Kekkonen pelkäsi kilpailua ja asemansa horjuttamista, minkä takia kilpailijat piti ajoissa taklata yli laidan.
Olet kyllä melkoinen käkönen kukkumassa kekkosvastaisia liturgioitasi näillä palstoilla.
Arvioit kekkosaikaa ympäripyöreillä yleiskäsitteillä, joilla ei ole mitään sisältöä kun ne liimataan, menneisyyden realiteettien päälle. Jatkuvasti jaksat mesoa esim. siitä miten Kekkonen turmeli "demokratian" ja "parlamentarismin", ikään kuin nämä käsitteet olisivat vailla historiallista kehitysulottuvuutta ja sisällöltään määrättyjä.
Kerronpa sinulle jotain. "Demokratia" sellaisena kuin sen nyt tunnemme, on eurooppalaisen uuden ajan luomus, joka syntyajoiltaan 1700-luvulta lähtien on ollut jatkuvassa ja toistaiseksi päättymättömässä kehitystilassa. Se liittyy mm. individualismiin ja liberalismiin, ja valtiojärjestelmänä sillä on edellytyksensä ja ehtonsa, sellaiset kuin esim. kansalaisten luku- ja kirjoitustaito, korkeahko yleinen sivistystaso, toimiva tiedonvälitys ja yhtyiskunnallinen läpinäkyvyys, jne. Eri aikoina nämä ehdot ovat täyttyneet eri tavoin, ja esim. tällä hetkellä yhteiskuntamme on käsittääkseni paljon läpinäkymättömämpi kuin mitä se oli Kekkosen aikana. Markkinatalouden kukistaessa poliittisen vallankäytön tämä läpinäkymättömyys yhä kasvaa.
Demokratian ominaisin piirre on vallan kaksisuuntaisuus - eli se että demokratiassa valtaa ei vain oteta ja käytetä ylhäältä alaspäin, vaan sitä myös annetaan alhaalta ylöspäin. Demokratia on siis olennaiselta sisällöltään nimenomaan vallan anatomian kautta määriteltävissä. Kysymykset hallintotavasta tai -järjestelmästä ovat kymmenennen asteen kysymyksiä tähän todelliseen sisältöön verrattuna. Ja tässä suhteessa Kekkosen aikaan elettiin todellisessa demokratiassa, jossa Kekkoseen kohdistettiin kansalaisten suuren enemmistön taholta odotuksia, jotka Kekkonen myös täytti ansaiten näin kansalaisten luottamuksen.
Kaikkien näiden sisällöllisten kehistysasteiden ja piirteiden puolesta "demokratiaa" voidaan määritellä jatkumoilla, ja eri aikoina eri maissa "demokratia" on ollut hyvinkin yksilöllistä. Kansojen kehitystiet demokratian teillä eivät ole mitään mitä voisi laillasi kuvata yhdellä määreellä "demokratia", jonka lätkäiset historian päälle kuin loppuun lutkutetun huvitutin.
Sorrut historiasta kekkosvihasi sokaisemana jankuttaessasi samanlaiseen alkeelliseen ajatusvirheeseen, johon maailman typerin demokraatti George Bush sortuu, kun hän julistaa tuovansa Irakiin "demokratian". Olet yhtä väärässä kuin Bush: sinun "demokratiallasi" ei ole mitään käyttöä kekkosaikaa historiallisesti arvioitavissa, eikä Bushin "demokratialla" ole mitään käyttöä Irakissa.
Samalainen ajatusvirhe tapahtuu periaatteessa aina puhuessasi taloudesta. Talousajattelusi operoi aikapäiviä vanhentuneilla käsitteillä, etkä silti pysty esim. tekemään lähtökohtaeroa siinä että Kekkosen aikaan elettiin reaalitaloudessa, kun taas nykyisin ollaan täysin rahatalouden ohjastamia. Huitelet tarkemmin määrittelemättömiä ja sisällyksettömiä taloustermejä ainoana tarkoituksena käyttää niitäkin Kekkosen henkilön halventamiseen. Haluaisitko olla vielä naurettavampi? Rupea psykologiksi ja ala arvioida Kekkosta siitä näkökulmasta. Psykologiassakin on yltäkyllin käyttökelpoisia yleiskäsitteitä, joita voisit mielityydytyksellä lätkiä Kekkosen kaljuun.
...
Minusta kun näyttää paramminkin siltä, että sinä se vasta mestariliisteröijä oletkin. Uusi kerros tapettia toisen päälle, kun edellisen värit ei sinun ideologiaasi sovi.
Jos katselemme suomalaista sotien jälkeistä yhteiskuntaa, kansalaisten käsitykset demokratiasta ja parlamentarismista ovat tuskin olennaisesti muuttuneet miksikään. Parlametaristinen järjestelmämme on perustunut perustuslakiin, Suomen hallitusmuotoon ja valtiosääntöön.
Perustuslaissamme oli mm. sanottuna, että hallituksen tulee nautiia eduskunnan luottamusta. Siellä ei suinkaan sanottu, että hallituksen tulee nauttia Kekkosen luottamusta. Ei tämä ole myöhempien aikojen keksintöä. Asiaa ihmetteli aivan julkisesti jo Kekkosen ensimmäisellä presidenttikaudella SDP:n puheenjohtaja Väinö Tanner. Kekkosen toimintatapoja oudoksuivat myös eräät hänen omat puoluetoverinsa.
Väität, että kansan suuren enemmistön suunnalta kohdistettiin Kekkoseen odotuksia, jotka Kekkonen täytti ansaiten näin kansalaisten luottamuksen. Minusta tämä on täyttä pötyä. Mitään faktoja et tuo tämän mielipitesi tueksi.
Suomen poliittinen eliitti kyllä lipui vähin erin Kekkosta tukemaan, koska se näki, että tämä on ainoa tie vallan saleihin. Tämä johtui siitä, että Kekkonen onnistui tekemään Kekkosvastaisuudesta synonyymin neuvostovastaisuudelle. Kansalaisten ei tällaista kumarrusta täytynyt tehdä, koska heillä ollut erityisiä odotuksia Kekkoselta. Kansalaisille riitti se, että oli työtä, että vallitsi rauha. Näitä samoja asioita ihmiset kunnioittavat edelleen. Rauhan tila on yhä vain ihmisille tärkeä asia. Mutta ei tässä mihinkään Kekkoseen kohdistettu odotuksia. Ei Kekkonen ollut kansalle korvaamaton, itse Kekkonen teki itsensä sellaiseksi.
Päättelysi heikko kohta on nimenomaan tässä. Et löydä perusteita sille, että kansalla olisi ollut mitään odotuksia juuri Kekkoselta saati vain ja ainostaan häneltä. Ei kansa siirtänyt mitään valtaa Kekkoselle, hän otti valtansa kansan mielipiteestä riippumatta. Kekkonenhan pelkäsi kansan mielipidettä ja sen vuoksi hänen piti temppuillen saada etua esim. vuoden 1962 vaaleissa noottikriisin avulla.
Olen itse elänyt tämän Kekkosajan ja tutustunut kyllä kansankin mielipiteisiin tuona aikana. Voi olla, että Kekkoseen kohdistettiin esittämiäsi odotuksia niillä alueilla, joissa Maalaisliiton kannatus oli perinteisesti suurta. Siitä en ryhdy väittämään, koska en tiedä. Mutta kaupungeissa demarien ja Kokoomuksen kannatusalueilla Kekkonen ei koskaan saavuttanut mitään varauksetonta kansansuosiota. Demarien keskuudessa oltiin suorastaan malttamattomia 1970-luvulla, kun Koiviston kansansuosio kasvoi hirmuista vauhti ohi Kekkosen. Hyvin kuvaavaa ajalle oli se, että Hesarin pilapiirtäjä Kari Suomalainen oli erittäin suosittu. Tällaisessa narriroolissa saatettiin edes ilkkua Kekkosen toimintatavoille.
Varauksetonta Kekkosen suosio on voinut olla Keskustan ja SKDL:n kannattajien joukoissa, ei muiden. Hyvä esimerkki kansan protestimielialasta olivat vuoden 1970 eduskuntavaalit, jossa SMP ja Kokoomus lisäsivät roimasti kannatustaan Keskustan kärsiessä tappion. Vaalitulosta ei tietenkään otettu yleisistä syistä huomioon kuten Virolainen myöhemmin totesi.
Sinähän se vasta ideologinen maalailija oletkin.
Puhua pöpötät politiikasta kun pitäisi puhua historiankirjoituksesta ja sellaisista tyypillisistä lähtökohtavirheistä, joita sinäkin teet. En minä ole kiinnostunut puoluepoliittisista julistuksistasi, niitä sinä jaksat toistella kyllästymisiin asti. Minä en ole poliittinen henkilö. Mutta kun et pääse Kekkosta koskevista poliittisista haukkujaisista edes siihen että arvioisit demokratiaa sisällöllisesti.
Sinulle riittää kun sinulla on käytössäsi tuollainen mainio sana: "demokratia". ".... kansalaisten käsitykset demokratiasta ja parlamentarismista ovat tuskin olennaisesti muuttuneet miksikään..." Miten tämä liittyy siihen että demokratia on historiallinen ilmiö ja sen todellisen sisällön toteutumiselle on yhteiskunnalliset ehtonsa ja edellytyksensä?
Aito demokratia edellyttää kansalaisilta ja yhteiskunnalta melkoisia eväitä. Mainitut luku- ja kirjoitustaito, kyky seurata tiedonvälitystä, jonka tulisi olla vapaata ja kriittistä, kyky muodostaa mielipiteitä, yhteiskunnallinen läpinäkyvyys, joka takaa sen että kansalaiset voivat tietää mistä missäkin asiassa oikeasti on kyse - tällaiset edellytykset ovat Suomessa kehittyneet viime vuosisadan mittaan. Siis kansalaisten suuren enemmistön - sen joka luotti Kekkoseen - osalta. Perustuslain kirjoittajat eivät tätä kysymystä demokratiasta ratkaise.
Viime vuosisata oli kansallisen kypsymisen, mutta valitettavasti kansallisten kriisien kautta tapahtuneen kypsymisen kausi. Vuosisadassa muuttui miltei kaikki. Synkän yhtenäiskulttuurin omaava hidasjärkinen kansa selvisi vähitellen suohuuruisista savupirteistä, maa teollistui, vaurastui ja kaupungistui, sai hävityn sodan onnellisena seurauksena kaikki mielipidesuunnat sallivan poliittisen demokratian, oppi 60-luvulla jopa yhteiskunnallisen keskustelun aakkoset mm. Linnan, Salaman ja reporadion ansiosta. Kekkonen oli tämän keskustelun aktiivinen käynnistäjä ja suojelija.
Mutta tie on ollut pitkä ja kansallisia rasitteita on riittänyt. Esimerkiksi Suomessa on pitkät perinteet vaikeiden asioiden väkisin vaientamisessa. Kun vaikeita asioita ja kansakunnan kipeitä vaiheita ei ole pystytty käsittelemään, jäljelle on jäänyt jonkinlainen halki-, poikki- ja pinoon -linja. Se nousee esille niin päiväkohtaisessa yhteiskunnallispoliittisesssa keskustelussa kuin menneisyyden traumojen selvittelyissä. Osa, usein olennainen osa, vaikeista asioista jätetään ja jää käsittelemättä, koska aina varjellaan "virallista" totuutta ja aina on niitä, jotka eivät siedä epävarmuutta vaan vaativat "lopullista" historiantulkintaa vaikkapa totuuden kustannuksella.
Kansalaissodan jälkiselvittelyt jäivät pitkään tekemättä. Niitä tehdään yhä. On niitä joiden mielestä selvityksiä ei pitäisikään tehdä.
Sotien aikaiset liittosuhteemme ovat toistaiseksi vailla lopullista totuutta. Viralliset valheet alkavat murentua vasta nyt. Ja vielä on niitä, jotka eivät hyväksy muuta kuin kiiltokuvatotuuksia. Uusin tutkimustyö tässä tulee Lasse Laaksoselta, joka käsittelee sitä miten kenraalien keskinäiset eripurat heikensivät sotatoimien johtamista. Mannerheimin maine rapautuu jatkuvasti.
Kekkosajalta on niin valtavia traumoja, että ne ovat nostattaneet oikein vastahistoriankirjoituksen aallon. Tämän nostattamana harrastelijahistorioitsijatkin, erilaiset lasselehtiset, ovat hakeneet noteerausta.
Suomi on koko itsenäisyytensä historian ajan elänyt vahvassa halki- poikki- pinoon -politiikan hengessä, ja kaiken epäilyn, kritiikin ja toisinajattelun vaimentaminen ja vaientaminen on seurannut kovaluonteista politiikkaa sen väistämättömänä vanavetenä.
Valitettavasti poliittinen kypsyminen on jäänyt tapahtumatta. Yhä vieläkin elämme kansana kriittisiä vaiheita, joissa vahvat johtajat taistelevat keskenään, eikä kansalle kerrota valtapolitiikan todellisia kuvioita.
Maan dumppaaminen täyteen halpaa amerikkalaista lainarahaa 80-luvun loppupuolella, kansantalouden romauttaminen ja valtion valjastaminen vetämään ikuista velkarekeä ovat asioita, joiden merkitys on maan kohtalon kannalta tuhoisa. Näistä asioista ei olla edes puhuttu niiden omilla nimillä. Kansa ei tiedä, että tosiasiassa Suomi on ulkkomaalaisomistuksessa oleva globaalipääoman hallitsema alusmaa, jonka valtion budjetin katto on IMF:n määräämä.
Kekkonen käytti valtaansa armottomasti, mutta pelasti pelillään Suomen - sen sijaan Koivisto teki maalle pahaa, ja hänen hallinnassaan maa käytännössä myytiin amerikkalaisille.
Näitä vaiheita ei saa julkisuudessa käsitellä. Jopa Suomen Akatemian lamatutkijat joutuvat liittämään papereihinsa varauksen: "Esitetyt arviot on tehty edellyttäen, ettei valtion velkaantumiseen liity asioita joita ei ole yleisesti tiedossa."
Lipposen amerikkamielistelyt ja Suomen liittäminen USA:n Irak-sotakoalitioon ovat myös asia, jonka ympärillä on käyty hämmästyttävä poliittinen valtataistelu. Mitä kaikkea kulissien taakse on jäänyt, sitä tavallinen, tiedonvälityksen varassa elävä kansalainen voi vain arvailla. Salaliittoteorioiden harrastajien ei tarvitse edes käyttää mielikuvitustaan - asiakokonaisuus löyhähtää pahasti tonkaisipa tunkiota miltä kulmalta tahansa.
Harvoin on nähty niin kiemurtelevia poliitikoita kuin Keskustan ja demareiden edustajat käsitellessään Irak-politiikkaa missä tahansa tv:n ajankohtaisohjelmassa. Käsitellessään tapaus Jäätteenmäkeä puolen tunnin ohjelman aikana jokainen poliitikko valehtelee ja kiertelee enemmän kuin Jäätteenmäki koko tragikoomisen prosessin aikana.
Suomalaisille ei tee kunniaa se että olemme sisäistäneet herra- ja orja-asenteet. Odotamme suorastaan poliitikkojemme olevan vahvoja johtajia, jotka jyräyttävät tarvittaessa nyrkin pöytään. Lippostakin ihaltiin, kunnes vahvuus meni överiksi ja kääntyi öykkäröinnin puolelle.
Orja-asenteet ovat kuitenkin vahvoja. Muuan orjille tyypillinen asenne on vahvempien mielistely. Tähän kuuluu se että kansalaiset vahtivat toinen toisiaan ja kilvan rientävät "virallisen" totuuden nimissä mitätöimään toisinajattelijat ja kriitikot.
Suomalainen haluaa olla aina "voiman oikealla puolella", kuten Kalle Päätalo asian ilmaisee. Hän kirjoitti kymmeniä tuhansia sivuja kuvausta, jossa suomalaisuus valottuu ruohonjuuritasolla.
Hänen teksteistään opimme tasan yhden asian. Emme osaa ajatella, koska emme halua ajatella. Ajattelu edellyttäisi rohkeutta. Halki-, poikki- ja pinoon -linja on yksinkertaisille suomalaisille, kaikille, helpompi.
Ymmärrän toki, että demokratia on erilainen lukutaidon ja lukutaidottomuuden aikoina yms. Demokratian edellytykset eivät minusta ole missään olennaisessa suhteessa sotien jälkeen muuttuneet. Ei, vaikka tietoa on näennäisesti nyt enemmän tarjolla.
Mutta et vastannut siihen, millä perusteella kansa odotti Kekkoselta jotain ja tämä puolestaan ansaitsi kansan luottamuksen.
Vaikka näytämme olevan eri mieltä asioissa ja pidät minut kovin ala-arvoisena kirjoittaja, voin sanoa, että itse luen mielelläni kirjoituksiasi, sillä niissä on kyllä ajatusta. Joten ehkä minun on pakko jatkaa "typerellä" linjallani, jotta saan edes sinut provosoitumaan, kun tällä palstalla varsinaiset kepu-uskoisevat ovat kai sinunkin mielestäni varsin keskenkasvuista väkeä edes välttävään debattiin.
"Perustuslaissamme oli mm. sanottuna, että hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta".
Näin oli. Perustuslaissa oli myös määritelty presidentin keskeinen asema ulkopolitiikassa. Juridisesti Kekkonen käytti tätä hallitusmuodon pykälää taitavasti oman valtansa vahvistamiseen. Hän korotti YYA-sopimuksen perustulailliseen asemaan. Jopa useat oikeusoppineetkin tulkitsivat niin, että tosiasiassa YYA-sopimus oli rinnastettuissa perustuslakiin (Näin esim. Ilkka Saraviita teoksessaan YYA-sopimus). Kekkosen toiminta oli juridisesti todella nerokasta tässä suhteessa. Hän kytki oman valtansa YYA-sopimukseen ja sitä kautta Neuvostoliittoon (todelliseen tai kuviteltuun) tahtoon. Varsinaisten perustulakiemme pykälät jäivät tälle alisteiseksi. Demokraattista ja vielä vähemmän parlamentaarista Kekkosen toiminta ei varmasti ollut millään mittapuilla mitaten.
Kekkonen siis monopolisoi YYA-sopimuksen tulkinnan itselleen. Tämä oli hallitusmuodon kirjaimen mukaan mahdollista, koska se antoi presidentille suurimman vallan ulkopolitiikassa. Suomessa ei ollut, eikä ole vieläkään, esim.valtisääntötuomioistuinta, joka olisi tarvittaessa voinut rajata presidentin tulkintavapautta. Kekkonen tulkitsi YYA-sopimusta koko ajan suuntaan, joka vei syvempään yhteyteen Neuvostoliiton kanssa. Toisenlainenkin tulkinta olisi olut mahdollinen ja se oli käsittääkseni toisen juristin, Paasikiven linja. Hänen tulkinta olisi varmasti ollut se, että pitäydytään niin pitkälle kuin mahdollista vain sopimuksen minimivelvoitteiden täyttämisessä.
Neuvostoliitolla ei varmasti ollut mitään sitä vastaan, että yhteistyötä syvennettiin. Tapahtuiko syventämistä enemmän Kekkosen vai Neuvostoliiton tosiasiallisesta aloitteesta, on tietenkin oleellinen kysymys toiminnan "moraalisuuden" tai "isänmaallisuuden" arvioimiseksi. Sen varmasti historiankirjoitus tulee joskus selvittäämään.
..tuossa kun mainitsin tuosta juridisesti nerokkaasta ideasta, niin alunperinhän se ei ollut Kekkosen vaan jo Ryti käytti tuota hallitusmuodon aukkoa hyväkseen Saksan kanssa tehdyssä sopimuksessa. Kekkosen nerokkuus oli sinä kuinka hän tuota ideaa soveltamalla onnistui laillisesti kaappaamaan kaiken poliittisen, taloudellisen ja lopulta jopa juridisen vallan (korkeimman oikeuden nimitykset, lukuisat lait ym.) Suomessa.
Halonen, Koivisto, Lipponen, Tuomioja, Sorsa.
Oli kerran mielenosoitus tuolla Karjalan korvessa.
Mieltä siellä osoitettiin.
Siellä passeja poltettiin ja Neukkulaan kaivattiin. Aikaisemmin jopa Terijoen hallitusta perustettiin. Demareita siellä edustettiin. Torjuntavoitettua sotaa siellä moitittiin. Lopputulosta kovasti arvosteltiin. Kaihoten Venäjänkarjalaan katsottiin. Rajaa länteen raijattiin. Olla Neukkulassa, sitä kaihottiin.
Sitten Kekkonen hautaan laitettiin. Neukkula hajotettiin. Demarit omantunnontuskissa kieputettiin.
Kissa kuvioista unohdettiin. Hiiret pöydälle asetettiin. Kelkka käännettiin ja kaikki Kepun syyksi leimattiin.
Kyllä on hurmoksellista demariuskovaisten aatteellinen mieli.
Menee jo yli ymmärryksen se valheiden ja kieroilujen älyttömyys kun ylistetään demareita.
Kaikki demarit ovat jo suuria valtiomiehiä, vaikka kulkisivat laastari otsassa.
Demarit tuhoaa kaiken ja valehtelevat.
... kun Kekkosen kuva laitettiin uuteen 500 markan seteliin. Tämä oli kenties hävettävin hetki Suomen lähihistoriassa. Demokraattisen maan vaaleilla valitun istuvan presidentin kuva valtion rahassa. Miltä tilanne olisi näyttänyt jos setelissä oleva presidentti olisi hävinnyt vaalit ja maan suurimmassa setelissä olisi ollut edellisen presidentin kuva? Teon taustalla oli itsestään selvänä ajatuksena ettei presidenttiä voida syrjäyttää vallasta.
ja se sitä edellinen presidentti oli paljon pienemmässä setelissä.
Korean kansan Ikuisen presidentin Kim Il Sungin nimessä ilmoitan, että paheksuen katsomme sitä kuinka taantumukselliset voimat, luokkavihollisten kapitalistien säälittävät apulaiset kerettiläiset sosialidemokraatit pyrkivät himmentämmään Nerokkaan Johtajanne Urho Kaleva Kekkosen Kiiltävää Kaljua. Näemme siinä myös pyrkimyksen vahingoittaa Suomen maatyöläisiä ja heidän iskurijoukkoaan Suomen Keskustaa. Tunnemme suurta myötätuntoa suomalaista veljespuoluettamme, Suomen Keskustaa kohtaan.
Korean kansan ikuisen presidentin Kim Il Sungin nimessä ilmoitan edelleen huomanneemme, kuinka Suomen maatyöläisten joukoista noussut urhea naissoturi Anne Li Jaa Teen Maki häväistiin ja poljettiin lokaan hänen noustuaan vastustamaan sosialidemokraattisten luokkapettureiden ja kapitalistien nöyristelyä USA:n imperialismin edessä.
Ikuinen Olento, Taivaallinen Kim Il Sung julkisti jo vuonna 1955 siis vain vuotta ennen Teidän Kaikkein Kiiltävimmäm Kalju nousua valtaistuimelle ihmiskunnan historian suurimman ajatuksen, loistavimmista loistavimman Juche ideologian. Olemme hyvin tietoisia, siitä, että jalo Keskusta-aate tukee tätä ajatuksita suurinta Ideaa, jossa maatyö ratkaisee kaiken olevaisen ongelmat.
Me täällä edisteyksellisesssä Korean Maatyöväen Puolueessa tiedämme saman kuin veljespuolueemm siellä kaukana Pohjoisessa, että historian alusta saakka kansanjoukot ovat vallanneet luontoa, tehneet sen, mitä on ollut välttämätöntä oman olemassaolonsa vuoksi ja kehittäneet luovaa työpanostaan sekä tehostaneet yhteiskunnallista edistystä luovalla aktiivisuudellaan vanhan muuttamiseksi.
Jatkuva luova aktiivisuus on kehittänyt yhteiskuntaa.
Ihmisten luovan aktiivisuuden prosessiin, joka vie ihmiskunnan historiaa eteenpäin, liittyy taistelua ja se on samalla prosessi, jossa ihmiset valmistautuvat tulemaan yhä voimakkaammiksi olennoiksi.
Ihmijoukot ovat lisänneet luovaa aktiivisuuttaan muuttaen samalla luontoa ja ympäröivää yhteisöä. Metsät ovat muuttuneet laidunmaiksi, kivikoiset sarat viheriäisiksi peltoniituiksi.
Eläköön ikuisesi Juche-aate ja Korean Demokraattinen Kansantasavalta, eläköön ystävyys Juche aatteen ja keskusta-aatteen välillä!
PS. Mikäli Suomen tiedostava maalaisväestö nousee taisteluun kaiken olevaisen tuhoavaa kapitalismia ja luokkapettureita vastaan, niin voitte luottaa sotilaallisen tukeemme taistelun aikana ja taloudelliseen tukeemme sodan jälkeen. Sementtikombinaateillemme on jo annettu määräys nostaa tuotantoa taas uusiin ennätyslukemiin. Tuon sementin teille toimitamme jälleenrakennukseen. Pienenä huomionosoituksena kertonette meille, sen miten maatyöläisillänne on varaa Mercedes merkkisiin yleellisyytuotteiisiin ja kuinka pelloillanne on varaa ajella Ferguson traktoreilla, vaikka routainen maa siellä on lumen peitossa suuurimman osan vuotta. Kertovat lähteemme myös, että maatyöläistenne johtajat siellä virkistävät kasvojensa ihoa puolueelle tärkeän kokouksen edellä esim. Aramis- kasvojenhoitotuotteilla. Jakanette tuon maatyöläisen nerokkuudesta ja etevyydestä selvitymistaistelussa kertovan tiedon myös veljienne kanssa.