Montako lasta olisitte halunneet ja montako saitte? Kumpi päätti teillä lopullisen lapsiluvun?
Olen utelias, koska olen havainnut että aika monet naiset olisivat halunneet useamman kuin heidän miehensä. Tämä pätee omaankin tuttavapiiriini. Useimmilla on vain yksi lapsi, joillakin kaksi. Kuitenkin alun perin nämä naiset olisivat halunneet 2-4 lasta, mutta mies kieltäytyi 1-2 lapsen jälkeen enää useammasta.
Mikä kolmessa lapsessa on lopulta niin erilaista kuin 1-2 lapsessa? Minulla on kolme enkä ole huomannut että olisi mitään suurta eroa kahteen verrattuna. Kahden ja kolmen lapsen välissä tosin vaihtui mies, joten kaikkien isä ei ole sama. Vaihtumisen syynä oli ensimmäisen mieheni tapaturmainen kuolema.
Olen utelias, koska olen havainnut että aika monet naiset olisivat halunneet useamman kuin heidän miehensä. Tämä pätee omaankin tuttavapiiriini. Useimmilla on vain yksi lapsi, joillakin kaksi. Kuitenkin alun perin nämä naiset olisivat halunneet 2-4 lasta, mutta mies kieltäytyi 1-2 lapsen jälkeen enää useammasta.
Mikä kolmessa lapsessa on lopulta niin erilaista kuin 1-2 lapsessa? Minulla on kolme enkä ole huomannut että olisi mitään suurta eroa kahteen verrattuna. Kahden ja kolmen lapsen välissä tosin vaihtui mies, joten kaikkien isä ei ole sama. Vaihtumisen syynä oli ensimmäisen mieheni tapaturmainen kuolema.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Yhden, yhden, minä päätin (nainen). Meillä (ex-)mies halusi aikanaan enemmän, muttei ollut kovinkaan kiinnostunut pienen lapsen hoitamisesta, joten en edes harkinnut. Kuuden vuoden painostuksen jälkeen erosin. Nyt molemmat olemme uusissa liitoissa; ex sai suurperheensä ja minä löysin miehen, joka ei biologisia lapsia kaipaa. Eli hyvin kävi :)
Yksi lapsi minullakin. Itse päätin, mutta en siksi, etten olisi halunnut enempää lapsia. En vain halunnut sen miehen kanssa enempää lapsia. Syyt olivat painavia ja johtivat eroon. Enkä eron jälkeen tarpeeksi nuorena tutustunut kehenkään, jonka kanssa olisin lapsia hankkinut. Olin aika arka ja harkitseva ensimmäisen avioliiton kokemusten jälkeen.
Meillä oli jo heti suhteen alkuaikoina puhetta 3-4 lapsesta, kolmas on nyt tulossa ja tämä jää viimeiseksi. Mies olisi ehkä tyytynyt kahteenkin, mutta kolmeen nyt kuitenkin ollaan päädytty.
Meillä molemmat halus kolme ja kolme tuli.
Olisin halunnut 6-10 lasta. Sain kaksi. Sairastuin vakavasti lasten syntymän jälkeen, joten lasten saaminen ei enää onnistu. Mutta onnellinen olen kahdestakin =)
Kolme lasta halusin ihan lapsesta lähtien ja kolme sain noin 3-kymppisenä. Miehellä ei ollut tähän asiaan vahvaa mielipidettä. Hän on kuitenkin sitä mieltä että tämä lapsiluku on ollut meille sopiva. Hän on hoitanut lapsia paljon ja ollut lapsille aina läsnä.
Minulla ei ollut mitään etukäteen päätettyä lapsilukua, vaan uusi lapsi on tehty silloin kun on tuntunut, että yksi vielä olisi kiva. Viidennen jälkeen päätimme, että nyt ei tarvita enempää ja mies laittoi piuhat poikki. Yksimielisiä olemme lapsiluvussa olleet eli kun toiselle on tullut vauvakuume, on se tarttunut nopeasti toiseenkin.
Minun ei koskaan pitänyt lasta saada, munasarjakasvaimien vuoksi. Kuitenkin saatiin yllätyslapsi :) En osannut lasta siis halutakaan ja silti sain yhden ihanuuden :)
Olisin halunnut kaksi, sain yhden. Ihanan tytön. Miehen kanssa tuli ero. Hän ei halunnut lisää lapsia. Meidän tyttö on nyt 18v. Miehellä on nykyään 10v nuorempi avovaimo ja 5, 4 ja 2 vuotiaat lapset. Itse olemme 40.
Olisimme halunneet monta lasta,saimme yhden ja sitäkään ei meidän olisi pitänyt saada,minun pco-syndrooman takia. Mutta lapsia saimme toista kautta eli taimilapsia ja heidän vanhempiaan ystäviksemme,kiitos heistä kaikista!!!!!! Ja nyt meillä on jo lapsenlapsiakin.
Halusin 12 lasta. Sain (luultavasti) 10 eli iltatähtemme on vielä kohdussa.
Kolmas lapsi, se ihana iltatähti, joka olisi suuri haaveeni, jäänee toteutumatta pätkätöiden ja iän takia. Neljään ammattiin on pätevyys, mutta olen onnistunut saamaan vain pätkätöitä. Tämä on tilanne, vaikka terveysongelmia ei ole ja olen raitis. Onneksi töitä on tähän asti riittänyt, mutta taloustilanne voi vaikuttaa työllistymiseeni jatkossa. Lapset nukkuvat jo nyt kerrossängyssä eikä mies ole lämmennyt ajatukselle, että kerrossängyn altahan voisi vetää nukkumalaatikon sille kolmannelle. Periaatteessa olin liian optimisti, kun hankin ylipäänsä lapsia. Lapseni ovat kyllä ihania ja rakastan heitä yli kaiken. Heidän epäonnekseen heillä on tämmöinen varttia vaille syrjäytynyt äiti, tunnollisesta ja ahkerasta yrittämisestä huolimatta. Jos elämä olisi mennyt, kuten toivoin, olisi minulla vielä se neljäskin lapsi. Mutta kuten sanottu, oikeassa elämässä ei ole mahdollisuutta edes siihen kolmanteen.
Tällä hetkellä huomaan haikailevani kolmatta lasta, mutta työasiat vaikuttaa paljon. Olin jo lasten kanssa pitkään kotona ja melko varmasti menettäisin hyvän työni (sopimustani ei varmaan enää uusittaisi) mikäli jäisin taas kotiin, joten taloudelliset seikat painaa paljon...jos olis "normivakityö", josta vois huoletta olla pois sen 2-3v, niin ehkä odottaisin jo kolmatta. Mies on myös epävarma kolmannesta. Ekat kaksi valvottivat paljon...Mietin kumpaa kadun enemmän myöhemmin: sitä, ettemme uskaltaneet kolmatta vai sitä, että teemme kolmannen, menetän työni ja huomaan, että elämä onkin tosi/liian rankkaa kolmen kanssa? Ekat kaksi lasta ovat nyt 3v ja 4-vuotiaita.
"Montako lasta olisitte halunneet ja montako saitte? Kumpi päätti teillä lopullisen lapsiluvun?"
Kysymys karskahti ikävästi.
Lapsilukua ei monestikaan päätetä. Lapsettomuus (voipi olla ensimmäisen, mutta myös toisen, kolmennen jne. lapsen kohdallakin) on yleistä nykyään ja surullista.
V*ttuako tälle palstalle sitten kannattaa kenenkään mitään kirjoittaa, kun joku vetää aina kaikesta herneet nokkaan. Kaikki on aina huonosti ja vali vali vali.
Ei kai se meidän vika ole? Vai pitääkö ensin konsultoida sua joka kerta kun ajattelee kirjoittavansa tänne, että voiko nyt kirjoittaa näin vai haluatko korjata kieltä?
Sinulle "Lapset ovat lahjoja" voi karskahtaa korvaan mikä tahansa lapsentekoa tai lapsilukua koskeva aloitus, mutta otappa nyt huomioon, että SUURIN OSA ihmisistä on terveitä ja lisääntyvät helposti.
Isompi ongelma monelle miehelle ja naiselle on löytää tarpeeksi varma ehkäisykeino!
Pysyttele lapsettomuuspalstalla, jos noin kauheasti ahistaa!
En olisi halunnut yhtään, mutta akka huijasi itsensä raskaaksi jättämällä pillerit syömättä. Sen jälkeen käytinkin aina kondomia söi hän pillereitä tai ei (mistä sen tiesi varmuudella) ja kun ikä riitti, menin laitattamaan putket poikki. Ei tule enää vahingossakaan vahinkoja.
Akalle en ole kylläkään kertonut että hain vasektomia. Syököön nyt niitä pillereitään jos haluaa tai olkoon syömättä. Tämä kertomattomuus on minun kostoni. Ja jos tulee vielä joskus raskaaksi niin ainakin tiedän ettei se kersa ole minun. Ovi käy silloin ja lopullisesti.
Jos on menty yhteen ja puhuttu ettei lapsia tehdä, niin kyllä akan pitää pitää silloin oma osansa sopimuksesta eikä muuttaa mieltään. Alkoi ruinata lasta kun biologinen kello rupesi kai tikittämään, mutta sopimus on sopimus eikä tuolla tavalla ruveta pettämään. Jos on valinnut miehen joka ei lapsia halua, niin sitten sen kanssa on vain elettävä. Oma valinta. Tai vaihdettava miestä.
Voi se mennä toisinpäinkin. Itse halusin kolmea lasta, terveyteni takia se olisi ollut järkevä määrä. Puoliso oli silloin kahden lapsen kannalla.
Tuli ne kaksi, sitten puoliso toivoikin kolmatta ja ´niin ajattelin lapsiluvun olevan täynnä.
Lääkäri leikki viisasta ja totesi,etten enään saa lapsia ja olin siihen tyytyväinen. Homma oli sitten siinä. Vaan eipä ollutkaa, tuli yllätysvauva.
Sitten alkoi puoliskon painostaminen ja tuli se viides. Siinä vaiheessa yritin tosissani laitattaa värkit telakalle, mutta taas osui kohdalle lääkäri, jonka mielestä sairauteni takia homma hoidetaankin hormooneilla. Ei toiminut.
Jälleen puolison iloksi olin raskaana, kaksoset, menivät kesken ja olin ihan loppu. Ei enään, eikä mitään.
Parin vuoden sitkeän painostuksen jälkeen annoin periksi ja vielä kuudes, sitten se nuorimmainenkin tuli seitsemäs. Sen jälkeen kunto romahti ja meinasi se henki kultakin mennä, kertaakaan ei ole puoliso sanonut, ettei ollut viisasta hankkia noin montaa lasta.
Rakastan toki lapsiani ja olen heistä ylpeä, mutta oman terveyteni vuoksi olisi se kolme ollut maksimi. Nyt yritän pärjätä ja selvitä elämän haasteista, mutta vaikeaa on.
Nyt kaksi. Mä en halua päättää itse lapsiluvustani enkä myöskään halua että mies estelee lasten tuloa, koska en mä voi lasteni kuolemastakaan päättää. Ei ole mitenkään itsestäänselvyys että olisin lopunelämääni esim. kahden lapsen äiti. Kaikkea voi tapahtua. Ihan hyvin voin olla vaikka vuoden päästä lapseton leski.