Taas tuli rakentavaa palautetta kohta 10-v pojalle...

Siivotkaa se huone ja laatikot YHDESSÄ pojan kanssa!!
10v on pieni vielä eikä välttämättä osaa..
Heittäkää pois ja antakaa kierrätykseen tavara joita ei tarvita ja
TEHKÄÄ ASIOITA YHDESSÄ!
Eihän tähän tarvita viisautta vaan läsnäoloa ja rakkautta,kannustamista.

Kumpi on tärkeämpää: se, että sinä et luovuta vai pojan mielenterveys? Tuollaisia nipottajaäitejä pitäisi kurittaa yhteiskunnan toimesta. Tosin käytäntö on päinvastainen.
Eikö äiti tajua, että hän altistaa poikansa uhriksi, jota muut voivat käyttää hyväkseen? Hän altistaa poikansa koulukiusatuksi viemällä tältä itsetunnon täysin.

Ajattele sinäkin poikaasi äläkä jääräpäisesti pidä kiinni periaattestasi olla luovuttamatta. Luovuta. Ota poikasi ja lähtekää. Jättäkää äiti yksin täydelliseen kotiinsa, jossa nurkat hohtaa ja kiiltää ynnä tavarat ovat ojennuksessa.

'Elämä on helpompaa, kun ottaa hieman löysin rantein. Monilla ihmisillä pipo alkaa kiristään ihan turhasta. Jos astuu koiranpaskaan, niin siihen ei ole pakko istua. Zen on hyvin yksinkertaista, kun sen oppii niin sen voi unohtaa. Kaikki avautuu kun tajuaa, että matka itsessään on tärkeä eikä päämäärä.'

http://keskustelu.suomi24.fi/node/815452

Zenissä suora omalla käytöksellä osoittaminen on arvokkaampaa kuin sanallinen selitys.

Oletko sinä selittäjä vai pystytkö käytökselläsi osoittamaan sen, mikä on sinulle arvokasta?

Oletko sinä tarinan kertoja elämäsi näytelmässä? Osallistutko itse omaan elämääsi?

Kyllähän se vaimosi yrittää poikaanne kasvattaa, vaikka metodit ovat huonot. Siivotkaa se pojan huone yhdessä ja viekää kierrätykseen turhat roinat.

Vaimosi haluaa, että poika myös joskus löytäisi siivoamiaan tavaroita, joten tuo pojan siivoustekniikka on todella huono. Tavaroille pitäisi olla omat säilytyslaatikkonsa, eikä tyyliin sinne vaan kirjat ja legot samaan läjään.

Vaikuttaa vähän siltä, että teillä ei enää "puhalleta yhteiseen hiileen". Olenko oikeassa?

Varaa vaimollesi aika psykiatrille ettei hänen tarvitse omalla lapsellaan itseään terapoittaa.

No jaa, muistuipa mieleen eräs iltapäivä -80 luvun loppupuolelta, kun äidin pyynnöstä (vai käskystä) olin siivonnut huoneen ja vieläpä laittanut lelut tarkasti oikeisiin laatikoihin (tyyliin muoviastiat ja kokkausvälineet samaan ja pikkuautot toiseen jne). En nyt muista, miksi nuo muovikorit olivat vielä siinä lattialla. Mutta äitee suuttui jostain (sai siis joka päivä "raivarin"), tuli huoneeseen ja kippasi kaikki 5-6 lelukoria keskelle lattiaa. Muistan kun itkuhuusin siinä vieressä että äiti ei saa tehdä noin. Oli se alle 10 vuotiaalle melkoinen iltapäivä. Vaikka kyllä sitä sai joka päivä kulkea varpaisillaan ja miettiä tarkasti mitä teki.

Sitten oli niitä askartelutauluja, joissa neulalla ja villalangalla ommeltiin ääriviivat ja sitten sai värittää. Possusta tuli "väärän värinen" (ei vaaleanpunainen vaan beige vai peräti oranssi).

Noista saisi vaikka kirjan aikaiseksi, jos ryhtyisi muistelemaan.

Mutta muistissa on ja pysyy ja äiti saa multa sitten "vastalahjaa" lapsuuden vääryyksistä kun hällä ikä alkaa painaa... Miten se menikään? Sitä saa mitä tilaa ja tee toisille niinkuin haluat itsellesi tehtävän? JA jos ja kun hän kysyy, että miksi olen ilkeä ja väheksyn, niin sanon että itse kasvatit. Nauti nyt sitten kasvatuksesi tuloksesta.

Mistä tuollaisia kasvattajia oikein tulee?
Aloittajalle: tee jotain ja pikaisesti. ITseäni aina jäi vaivaamaan kun isä ei asiaan puuttunut koskaan. Se on sitten aloittajan asia, miten lähtee ongelmaa selvittämään.

Minun 10 vuotias ei saa edes sukkia jalkaan (tällä hetkellä) jalkaan kysymättä "mitkä sukat" tää on sellainen vaihe. Huoneen siivous vaatii siisi aikuista lähes koko projetkin ajan lässnä. Joo ja hiuksia saa usein repiä päästä (siis minä omia) mutta aikuista 10 vuotia vielä tarvii minätueksi.