Kun luin tämän sivun, olin hetken hiljaa ja katselin ikkunasta ulos miettien, että tämä on sitä oikeaa lähimmäisenrakkautta suoraan sydämmestä.
Eestin pyhäkoulutyön kuulumisia
Olen käynyt Eestissä pyhäkoulutyön matkoilla 27 kertaa, kaikkiaan 124 vuorokautta, vuosien 1999–2002 aikana (vuosi 2002/62vrk). Matkojeni tarkoituksena on ollut olla yhteydessä Eestin pyhäkouluyhdistyksen kanssa pyhäkoulunopettajiin ja kouluttaa opettajia. Uusia pyhäkouluja on aloitettu ja toivon mukaan aloitetaan uusia. Opettajien koulutuksessa on kesän aikana jakso, jossa he lukevat Raamattua ja tekevät siihen kuuluvia tehtäviä. Koulutuksen olen mukaillut paikallisiin oloihin soveltuvaksi. Opettajat olivat innostuneita ja seurasin, miten eräs opettaja kulki pyhäkoulussa opiskeluvihko mukanaan. Iloitsin sydämestäni tuosta innosta.
Koulutukseen tulevien opettajien määrä vaihtelee riippuen siitä missä päin olemme. Kulkuyhteydet ovat viikonloppuisin olemattomat, jos ne viikollakin ovat vähäiset ja vaikka maa on pieni, välimatkoja kertyy kymmeniä kilometrejä. Koulutus on syytä viedä lähelle opettajia ja niinpä olemme olleet Simunassa, Jöhvissa, Rakveressa ja Rannamöisassa.
Eestin seurakunnat haluavat antaa kristillistä kasvatusta lapsille omilla alueillaan. Monet lapset ovat kastamattomia ja seurakuntaan kuulumattomia, mutta siitä huolimatta huoli arvoista, elämänkatsomuksesta, rikollisuuden leviämisestä ja huumeista on saanut monet vanhemmat ajattelemaan kristillisen moraalin merkitystä rikollisuuden ehkäisijänä. Näin ulkonaiset tekijät ovat saaneet ihmiset ajattelemaan kristillisiä asioita. Hyvä niin. On varmaan tärkeintä, että niitä ajatellaan ja toimitaan niiden suuntaisesti. Mahdollisuuksien rajoina ovat resurssit: raha, tilat ja materiaali.
Keväällä kun aloitimme Tabiveressä pyhäkoulun, ajattelin epäuskoisena: ”Tokko tänne ketään tulee, kun kukaan ei edes tiedä paikan olemassaoloa”. Olin nimittäin kiertänyt eräänä torstaina koko ison korttelin ja kysynyt vastaantulijoilta missä seurakunnan tilat ovat. Kukaan ei tiennyt. Mutta lapsia tuli 15 ja heitä on kirjoilla 28. Kauimpaa tulevat neljä lasta, jotka ovat joka sunnuntai kulkeneet 5-6 kilometriä pyhäkouluun ja takaisin kotiin saman verran - satoi tai paistoi. Tällainen pieneltä tuntuva asia on minulle suuri. Kannattaa kertoa edelleen Jumalasta ja Jeesuksesta ihmisille.
Monta kertaa olen miettinyt siunauksen merkitystä. Tuttu, lämmittävä toivotus kaikuu korvissani. Ystäväni on sanonut puhelimessa: ”Siunausta!” Minun on hyvä olla. Raamatussa puhutaan usein siunauksesta ja siunattuna olemisesta. Vanhassa Testamentissa kerrotaan merkillisestä siunaustilanteesta, oikeastaan painiottelusta, jossa Jaakob painii tuntemattoman kanssa aamunkoittoon saakka. Jaakob ei suostu lopettamaan painia, vaikka vastustaja sitä pyytää. ”En päästä sinua, ellet siunaa minua”, sanoo hän. Ja lopulta tuo tilanne ratkeaa siihen, että tuntematon siunaa Jaakobin ja Jaakob antaa paikalle nimen ”Jumalan kasvot”, ” sillä”, hän sanoo, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin” (1. Moos 32:22-30). Siunaus tuntui ruumiillisesti ja hengellisesti.
Toinen Raamatun kohta, jonka olen monta kertaa palauttanut mieleeni, on Uudesta Testamentista, kun Jeesus kohtaa lapsia. Jeesus otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä (Mark 10:13-16). Kokemuksen on täytynyt olla turvallinen, lämmin ja hyvä lapsille.
Siunaus on Jumalan lahja. Elämässämme tulee vastaan monenlaisia tilanteita. Mielestäni on tärkeää, ettemme tässä kiireisessä, stressaavassa ja niin rikkinäisessä elämäntavassamme heitä hukkaan meille varattua siunauksen lahjaa. Jumalan Pyhä Henki toimii siunauksessa ihmeellisellä tavalla, niin että lapsi ja aikuinen voi kokea Jumalan siunauksen kantavan voiman. Jokainen meistä voi olla tämän siunauksen välittäjänä ympäristöönsä lähellä ja kaukana. Jumala itse antaa siunauksen ja tahtoo toimia meidän kauttamme jos suostumme hänen käyttöönsä. Toivottaessamme siunausta saatamme toinen toisemme kuin ”Jeesuksen syliin”.
Jumalan runsasta siunausta, rauhaa ja iloa Sinulle!
Raija Hirvensalo
Eestin pyhäkoulutyön kuulumisia
Olen käynyt Eestissä pyhäkoulutyön matkoilla 27 kertaa, kaikkiaan 124 vuorokautta, vuosien 1999–2002 aikana (vuosi 2002/62vrk). Matkojeni tarkoituksena on ollut olla yhteydessä Eestin pyhäkouluyhdistyksen kanssa pyhäkoulunopettajiin ja kouluttaa opettajia. Uusia pyhäkouluja on aloitettu ja toivon mukaan aloitetaan uusia. Opettajien koulutuksessa on kesän aikana jakso, jossa he lukevat Raamattua ja tekevät siihen kuuluvia tehtäviä. Koulutuksen olen mukaillut paikallisiin oloihin soveltuvaksi. Opettajat olivat innostuneita ja seurasin, miten eräs opettaja kulki pyhäkoulussa opiskeluvihko mukanaan. Iloitsin sydämestäni tuosta innosta.
Koulutukseen tulevien opettajien määrä vaihtelee riippuen siitä missä päin olemme. Kulkuyhteydet ovat viikonloppuisin olemattomat, jos ne viikollakin ovat vähäiset ja vaikka maa on pieni, välimatkoja kertyy kymmeniä kilometrejä. Koulutus on syytä viedä lähelle opettajia ja niinpä olemme olleet Simunassa, Jöhvissa, Rakveressa ja Rannamöisassa.
Eestin seurakunnat haluavat antaa kristillistä kasvatusta lapsille omilla alueillaan. Monet lapset ovat kastamattomia ja seurakuntaan kuulumattomia, mutta siitä huolimatta huoli arvoista, elämänkatsomuksesta, rikollisuuden leviämisestä ja huumeista on saanut monet vanhemmat ajattelemaan kristillisen moraalin merkitystä rikollisuuden ehkäisijänä. Näin ulkonaiset tekijät ovat saaneet ihmiset ajattelemaan kristillisiä asioita. Hyvä niin. On varmaan tärkeintä, että niitä ajatellaan ja toimitaan niiden suuntaisesti. Mahdollisuuksien rajoina ovat resurssit: raha, tilat ja materiaali.
Keväällä kun aloitimme Tabiveressä pyhäkoulun, ajattelin epäuskoisena: ”Tokko tänne ketään tulee, kun kukaan ei edes tiedä paikan olemassaoloa”. Olin nimittäin kiertänyt eräänä torstaina koko ison korttelin ja kysynyt vastaantulijoilta missä seurakunnan tilat ovat. Kukaan ei tiennyt. Mutta lapsia tuli 15 ja heitä on kirjoilla 28. Kauimpaa tulevat neljä lasta, jotka ovat joka sunnuntai kulkeneet 5-6 kilometriä pyhäkouluun ja takaisin kotiin saman verran - satoi tai paistoi. Tällainen pieneltä tuntuva asia on minulle suuri. Kannattaa kertoa edelleen Jumalasta ja Jeesuksesta ihmisille.
Monta kertaa olen miettinyt siunauksen merkitystä. Tuttu, lämmittävä toivotus kaikuu korvissani. Ystäväni on sanonut puhelimessa: ”Siunausta!” Minun on hyvä olla. Raamatussa puhutaan usein siunauksesta ja siunattuna olemisesta. Vanhassa Testamentissa kerrotaan merkillisestä siunaustilanteesta, oikeastaan painiottelusta, jossa Jaakob painii tuntemattoman kanssa aamunkoittoon saakka. Jaakob ei suostu lopettamaan painia, vaikka vastustaja sitä pyytää. ”En päästä sinua, ellet siunaa minua”, sanoo hän. Ja lopulta tuo tilanne ratkeaa siihen, että tuntematon siunaa Jaakobin ja Jaakob antaa paikalle nimen ”Jumalan kasvot”, ” sillä”, hän sanoo, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin” (1. Moos 32:22-30). Siunaus tuntui ruumiillisesti ja hengellisesti.
Toinen Raamatun kohta, jonka olen monta kertaa palauttanut mieleeni, on Uudesta Testamentista, kun Jeesus kohtaa lapsia. Jeesus otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä (Mark 10:13-16). Kokemuksen on täytynyt olla turvallinen, lämmin ja hyvä lapsille.
Siunaus on Jumalan lahja. Elämässämme tulee vastaan monenlaisia tilanteita. Mielestäni on tärkeää, ettemme tässä kiireisessä, stressaavassa ja niin rikkinäisessä elämäntavassamme heitä hukkaan meille varattua siunauksen lahjaa. Jumalan Pyhä Henki toimii siunauksessa ihmeellisellä tavalla, niin että lapsi ja aikuinen voi kokea Jumalan siunauksen kantavan voiman. Jokainen meistä voi olla tämän siunauksen välittäjänä ympäristöönsä lähellä ja kaukana. Jumala itse antaa siunauksen ja tahtoo toimia meidän kauttamme jos suostumme hänen käyttöönsä. Toivottaessamme siunausta saatamme toinen toisemme kuin ”Jeesuksen syliin”.
Jumalan runsasta siunausta, rauhaa ja iloa Sinulle!
Raija Hirvensalo
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paikallisen seurakunnan toimihenkilöitten koulutusta tuetaan ja lastenkoteihin tehdän vierailuja. On myös paljon muuta lähetystyötä Rauhan Sanan piirissä, josta en tiedä kovinkaan paljon yksityiskohtia.
Olisiko Rauhansanalaisilla Virossa omaa järjestöä ja osoitetta, mistä saisi informaatiota heistä. Rauhansanalaisuus kiinnostaa minua uskonnollisena järjestönä, syystä, että te olette minusta kaikkein lähinnä ihmistä
Viron työntekijän Leo Lekarkinin osoitteen sekä yleistä tietoa Viron lähetystyöstä saa LYRS:n toimistosta, puh. 08-372 329 (kello 10-14).
... saat meilistäsi.
Hyvää syksynjatkoa:)
Sain lähettämäni meilin takaisin... Yritän uudelleen.
...ongelma jatkuu vain. Uusi yritys taas:)