60-vuotis synttärien välttely

Lähde Lappiin! Ja ilmoita jo etukäteen että jälkikäteenkään ei "juhlita".

50v-kemut vietin eri paikkakunnalla töissä. Vaimo hoiti delegaatiot.

60-v olimme vapaa-ajan asunnollamme.

70-v tulemme olemaan kotimaassa mutta eri paikkakunnalla.

Koskaan en ole ilmoitellut mitään. Tuttavani tuntevat tapani.
50-v oli hankala, vaimolleni!

Juhla- ja vastaanottopaine riippunee sosiaalista suhteista, osallistumisesta järjestötomintaan yms.

Ilmoitus riittää.

Siis pitää riittää, ihmisten tajuttava ymmärtää juhlakalun tahtoa. Lahjarahat säästyvät, kun ilmoittaa, että jos joku haluaa lahjoa, laittakoon rahat jonnekin hyväntekeväisyystilille. Asiaa voi korostaa, että jos tavaralahjoja, ne lahjoitetaan myös hyväntekeväisyyteen. Prenikoita, standaareja tms. ei ole pakko ottaa vastaan. Ne voidaan kyllä myöntää, mutta luovutus tapahtuu perillisille kalun kuoleman jälkeen.

Monet rajoittavat juhlat sisäpiiri juhliin kutsuilla. Kuokkavieraat voi estää kun järjestää pileet jossain paikassa, mistä ei tiedä kuin kutsutut.

Ite vältellyt yleensäkin tollasia pileitä, myös omiani. Kaikista eniten inhoan "yllätyspileitä". Meni aikansa, ennenkuin sain ihmiset tajuamaan asian. Ikinä en ole osallistunut sellaisiin, yhden kerran aavistin asian ja ilmoitin järjestävälle osapuolelle, että pitäköön pileensä, mua ei niissä näy.

Jotkut tykkää olla juhlakaluina. Toki juhliminen voi olla hauskaakin. Mutta jotkut synttärit kyllä niin teennäinen jubilee, en voi tajuta, paikalla aina kaikki, joilla perinnönkiilto silmissä ja pashan puhuminen pileitten tähdestä aivan huipussaan. Enenpi pashaa kai puhutaan vaan hautajaisissa vainajasta.

Niettä jos pileet ei kiinnosta, rivi-ilmoitus paikalliseen aviisiin ja sana muutenkin kiertämään. Aika rauhassa pitäisi saada olla.

=DW=

Tuo ilmoittelu 'en vietä 60-v. juhlia' on varmaan paras konsti. Noloa vain ilmoitella ihmisille, jotka ehkä eivät olisi edes tiedostaneet ko. päivämäärää lainkaan.
Omat lapset ja vaimo kyllä todennäköisesti ymmärtävät juhlakalun tahdon, mutta vähän kaukaisemmat eivät sitä niin hyvin välttämättä käsitä. Omien lasten ja vaimon kanssa voi hyvinkin juoda synttärikahvit, mutta kun niitä kaukaisempia sukulaisia ei kaipaa lainkaan.
Lähisuvussanikin on järjestetty näitä 'yllätyssynttärijuhlia' ja ihan järkevistä sukulaisista on paljastunut narsistisia juhlapuhujia. Jos ei mene ko. juhliin, niin saa selitellä ja saa suvun naisväen vihat niskaansa.

Kummallinen ongelma...
Minulla on jo kuusi tasa-lukua takanani, ja viimeiset bileet mitkä muistan, olivat 10-
vuotiaana.
Joten ei niistä kannata taakkaa kantaa.
Saati sitten alkaa niistä itselleen, tai ympäristölleen numeroa vääntämään.
Eivät ne elämää häiritse.
Tietysti, jos haluaa että ne häiritsevät mukavin lahjoin ja arvostuksin ja kehu-sanoin, kannattaa niistä alkaa vihjailemaan riittävän ajoissa.
Vaikkapa leikkisästi vältellen:
enhän mää..en siis sillee...älkää ny...ei sit paljoa...suuria ainakaan...
Vähän kun sää....

H.

Ei kai kukaan väkisin tupaan tule, nykyisin odotetaan kutsua.

Muutama viikko sitten vietin kuuskymppisiä, äiti ja sisaret perheineen kävivät, jotenkin se kuului asiaan.
Naapuripariskunnan jouduin lähes raahaamaan kahville, kun pysähtyivät onnittelemaan. Sanoivat ettei heillä ole juhlavaatteitakaan yllään, no ei ollut minullakaan kuin ulkoilupuku, kun juuri lehtiä haravoin.

Lähdet vaan matkalle, ilmoitat lähimmille sukulaisillesi että olet silloin matkoilla,
siinä se,
ja kun vuosia kuluu, ja olet hyvin hijaa koko synttäreistä, niin pikkuhiljaa sukulaisetki unohtaa milloin oletkaan syntyny,
näin olen itse tehny, nykyään saan olla aivan rahuassa ja elää omaa normaalia arkea, eikä kukaan muista mun synttäreitä vielävähemmän nimipäiviä,,

En viettänyt synttäreitä viime vuonna. Täytin 60v. Kukaan ei ollut moksiskaan. Ainoastaan mun mies ja sisarukset huomioivat sen, vaikka ei olisi tarvinnutkaan. Tietysti oli kiva kun mies huomio kun sillä kyllä tuppaa unohtumaan nuo merkkipäivät.
Sisarukset keräsivät lahjan mutta eivät odottaneetkaan että juhlat olisin pitänyt.

Kyllä se aikojen saatossa on tullut selväksi että en tykkää viettää syntymäpäiviä joten kukaan ei sitten tuppaaannukkaan päiviä viettämään. Mies on kuukauden vanhempi ja hänen syntymäpäivät pidetään mutta olen visusti hiljaa omistani, en vaan halua. Eikä minua yhtään vaivaa että miestä juhlitaan. Kai sitä vaan ei halua olla huomion keskipisteenä. Muutenkin vähän ärsyttää se sananhelinä. Väärässä voin olla mutta näin mun kohdallani.

Laita lehteen ilmoitus että täytät silloin ja silloin niin ja niin paljon: ystäviä ja tuttavia ja etenkin sululaisia ja kummin kaimoja pyydetään ystävällisesti lahjoittamaan haluamansa summa hyvään tarkoitukseen, pankkitili xxxx.

Se hyvä tarkoitus voi olla ulkomaanmatka jonka teet riippuen kuinka paljon tulee keräyksessä rahaa ja niin vältyt pippaloilta ja saat lahjaksi esim. maailmanympärysmatkan, jos sinulla on tuuria ja paljon ystäviä ja suuri suku.

Ei ollut vaikeuksia juhlien välttämisessä. Ilmoitin sekä kotona että työpaikalla, että en juhli pyöreitä vuosia mitenkään, ja ainoa "juhliminen" tuli molemmilta tahoilta kukkakimpun muodossa.

Miksi pelkäät nimenomaan läheistesi tuhlaavan turhanpäiväisiin lahjoihin? Eikö juuri heille ole helppo ilmoittaa, ettei pidä juhlia eikä halua lahjoja? Kun läheiset tämän tietävät, hiukan kaukaisemmat tuttavat todennäköisesti kyselevät heiltä, ja he voivat kantasi kertoa kaikille kysyjille.

En voi käsittää ihmisiä, jotka eivät kunnioita "juhlakalun" mielipidettä tällaisessa asiassa. Kyllähän päivänsankari on se, joka asian päättää.

Luulenpa, että moni kursailee näissä juhla-asioissa, eikä ole rehellinen edes läheisilleen. Suomalaisiin iskostettiin meidän nuoruusvuosinamme kummallinen turhaa vaatimattomuutta arvostava käyttäytymismalli. No, enhän minä mitään.

Kun omat 50-vuotisjuhlani lähestyivät, päätin järjestää juhlat. Mietin hetken aikaa jopa avoimen kahvilla poikkeamiskutsun julkaisemista paikallislehdessä. Olisi ollut kiva tavata vanhoja tuttuja iltapäiväkahveilla ennen varsinaisia juhlia illalla. Kahvikutsut jäi pitämättä. Lahjaksi pyysin ohjelmanumeroita ja kielsin sekä tavaralahjat että juhlapuheet. Totesin, että juhlat onnistuivat yli odotusten ja jäävät luultavasti kohdallani viimeisiksi isommiksi juhliksi ennen hautajaisia.

60-vuotispäivien lähestyessä totesin jälkikasvulle, etten aio ryhtyä järjestämään mitään juhlia. Ilahduin, kun minun käskettiin tulla Helsingin keskustaan yö- ja uimavarusteiden kanssa synttäreitä edeltävänä perjantaina puolilta päivin. Käytiin tyttäreni kanssa parissakin taidenäyttelyssä ja syömässä. Sitten mentiin satamaan, joukko kasvoi hieman ja lähdettiin Tallinnaan viettämään hemmotteluhetkiä kylpylähotelliin. Seuraavana päivänä otettiin rennosti ja illalla juhlittiin. - Kotimatkalla totesin, etten olisi voinut toivoa parempaa. - Vapaaehtoinen juhliminen on aina mukavaa - ainakin mukavien ihmisten kanssa.