Pykäsin profiilin Treffeihin ja pistin merkille saman asian kuin täälläkin. Moni ulisee olevansa yksinäinen, mutta lähes kaikille se yksinäisyys tuntuu merkitsevän käytännössä vain seksikumppanin puuttumista. Olen itse kiinnostunut hankkimaan uusia ystäviä, niitä kun ei voi koskaan olla liikaa. Treffeissä on sellainen hakuvaihtoehto kuin "ystävyys", joten ryhdyin kiinnostuneena selailemaan profiileja, joissa tämä vaihtoehto on ilmoitettu. Mutta kappas vaan, KAIKKI vastaan tulleet profiilit olivat kuitenkin sellaisia, että vaikka "ystävyys" oli ilmoitettu yhdeksi vaihtoehdoksi, ilmoitustekstistä tuli kuitenkin täysin selväksi, että haussa on seksi- tai seurustelukumppani. Miksi se "ystävyys" on sitten pitänyt edes laittaa sinne vaihtoehtoihin, jos ilmoitustekstissä lukee, että "etsin sitä oikeaa"?
Yksinäisyys ja seksin puute kaksi eri asiaa
o.0
13279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse lähtisin siitä, että jos palvelun nimikin on "Treffit", ei sieltä juuri ystäviä haeta.
Niin, no sittenhän ylläpito voisi ihan suosiolla vain poistaa sieltä sen koko kohdan "ystävyys", jotta ei tule turhaa vaivaa ja väärinkäsityksiä. Ja edelleen, jos haussa on vain romanttinen suhde, miksi ihmiset väittävät etsivänsä myös kavereita? Tällä palstalla oli juuri vähän aikaa sitten ihmettelyä siitä, että miksi ystäviä etsiville ei ole seuranhakupalvelua, ja sillä kertaa vastauksena tuli viisastelua, että onhan noita deittisivustoja varmaan tsiljoona.
No yleensä sinkun miehen ja sinkun naisen välinen ystävyys muuttuu romanttiseksi, ellei sovita, että pysytään vain ystävinä. Eihän sitä ensitapaamisessa ruveta kertomaan, että haluan vauvoja sun kanssa ja yhteinen omakotitalo olisi myös kiva.
Niinhän ne voisivat, mutta harvemmin sitä palveluita rakennetaan aitoon tarpeeseen, lähinnä vain rahastukseen. Ja mikäpä siinä, rahanteollehan koko yhteiskunta perustuu. Enivei, voihan niillä, jotka klikkaavat vaihtoehdoksi ystävyyden, olla tarkoituksena löytää kyllä elämänkumppani, mutta eivät poissulje ystävyyttäkään.
Olettaisin, että on myös puhtaita ystävänhakupalveluita, vaikeutena taitaakin olla sellaisen löytäminen. Veikkaan, ettei niille ole suurta kysyntää, ihmiset taitavat löytää ystävät koulusta, harrastuksista tai työpaikoilta, mistä milloinkin.
Silloin kun itse olin Treffeissä, niin mulla oli sekä elämänkumppani että ystävyys, koska mulle kävi molemmat, koska olin niin yksinäinen ja jotenkin myös kaipasin uusia ihmisiä elämääni koska mulla nyt jonkin verran läheisiä on, mutta kaikki on sukulaisia :-)
Eli jos olis tavannut siellä kiinnostavan ihmisen, ja tapasinkin, mut seurustelu ei ois tuntunut oikeelta (tässä tapauksessa mulla tunne, et toinen ei romanttisessa mielessä kiinnostunut, mutta oli kiva kirjotella ja oli samoja mielenkiinnon kohteita), niin oltais voitu olla kavereita?
Ja oli kaverin haluavaa, joka sitten halusikin vain seksisuhteen.
Eli ei se kaverihaku siellä toimi. Ystävyys-palstaa voit kokeilla, jos sieltä löytyisi ystäviä.
Lisäisin tähän vielä, että vaikka siis tutustuin tähä kiinnostavaan ihmiseen Treffit-palvelussa, niin ystävyys ei sitten ollut se, mitä hän halusi.
Muttakyllä nykyisin on hyvin vaikeaa löytää ystäviä. Tuntuu, että monilla on jo ystäviä, eikä siihen enää haluta enää yhtään uutta ystävää. Kynnys on korkeampi ystävän kuin seurustelukumppanin suhteen, sellaisen käsityksen olen itse saanut ihmisistä.
Jos et ole työelämässä, et harrasta mitään, tai käyt jollain puoli vuotta kestävässä harrastusryhmässä, niin vaikea siinä uusia ystäviä on saada.
Olen hyvin skeptinen sille, että saisin enää uusia ystäviä, ystävää en kyllä varmana enää löydä, mutta en usko löytäväni kaveria, tuttavuuksia korkeintaan. Enkä usko,
että löydän parisuhdettakaan. Henkisesti tuntuu helpommalta luovuttaa kuin elää
toiveessa.
Luulen, että ystävien löytäminen on aina ollut vaikeaa. Todennäköisesti ystävyyssuhteet syntyvät helpoiten lapsuudessa, ja jos silloin sattuu päätymään jo yksinäiseksi, on ystävyyssuhteiden muodostaminen myöhemminkin vaikeaa. Miehillä armeija-aika on toinen hyvä mahdollisuus löytää ystäviä, noin yleisesti toteaisinkin, että ihmiset ystävystyvät todennäköisemmin silloin, kun joudutaan kohtaamaan "poikkeuksellisia" olosuhteita.
Tosiaan, jos ei ole työelämässä, eikä harrasta juuri mitään, lienee mahdotonta löytää ystäviä jo puhtaasti siitä syystä, ettei mahdollisuuksia toisten ihmisten tapaamiseen ole. Kotoa ihmistä ei tule hakemaan kuin poliisi tai ulosottomies(henkilö), eikä heistä taida helposti sydänystäviä tulla. Harrastaminen on mielestäni tärkeää, ei ainoastaan ystävien/kaverien saamisen mahdollisuuksien parantamiseksi, vaan ihan jo oman mielenterveyden kannalta.
Minä ainakin sekoaisin (enemmän?) jos viettäisin kaikki päivät kotona. Kuntosalilta olen löytänyt tuttavuuksia, ja aikuislukiosta ehkäpä sellaisen henkilön, josta voisi tulla kaveri, sillä meillä on aika paljon yhteistä (sukupuoli, ikä, liikunnalliset harrastukset) ja huumorintajumme tuntuu synkkaavan. Kerran myöhästyimme tunnilta kun uppouduimme keskusteluun luokan oven edessä, emmekä huomanneet, että muut menivät jo sisään :)
Kysymys on siis todennäköisyyksistä. Ihmisiä on niin paljon, että jossain on kertakaikkiaan PAKKO olla sellainen henkilö, jonka kanssa synkkaa. Täten onkin tärkeää "olla ihmisten ilmoilla", jotta tämän henkilön voisi löytää.
Käyn salilla, mutta ei siellä tule kuin vain juteltua säästä ja liikkumisesta.
Yliopistosta en saanut yhtään ystävää. Lukioaikaiset ystävät ovat nyt perheellisiä ja silloin se sinkkuystävä jää.
Tuntuu vähän siltä, etten osaa olla (enää) luonteva muiden ihmisten kanssa. Ryhmässä kaikki on ok, mutta keskustelu kahdenkesken uuden ihmisen kanssa aiheuttaa epävarmuutta ja hiukan myös itsensä tarkkailua.
Olen tainnut vaan olla sen verran kauan itsekseni, etten enää oikein osaa olla ihmisten kanssa.
Siksi just tuntuu, että "anti olla, kyllä yksinkin pärjään".
" Kynnys on korkeampi ystävän kuin seurustelukumppanin suhteen, sellaisen käsityksen olen itse saanut ihmisistä. "
Tuohon suurimpana syynä on aika tai sen puute.
Siinä missä todella pienenä ei ajattelekkaan mitään seurustelujuttuja, niin myöhemmin sellainen suhde nousee läheisimmäksi ihmissuhteeksi.
Ystävyyden ylläpitäminen varsinkin alussa, vaatii paljon panostamista ja varsinkin aikaa. Harvempi haluaa uhrata aikaansa sellaiseen yhteistyöhön, josta ei ole varma että tuleeko olemaan pidempään tekemisissä.
Suhteen kohdalla panostetaan paljon enemmän, koska ei uskota se kestää yleensä paremmin.
Minulla on profiili kansainvälisellä, ilmaisella ystävänhakusivustolla (en tarkoituksella kerro missä). Ilmoituksessani kerron kyllä etsiväni ystävää tai jopa enempää nimenomaan miehistä, koska oikeasti etsin parisuhdetta enkä uusia ystäviä. Toisin kuin suomalaisilla palstoilla, siellä riittää vientiä myös tällaiselle tavisnaiselle. Yhden italialaisen miehen tapasin jo ja meillä oli ihan mukavaa yhdessä mutta ei sen enempää. Muutaman viikon kuluttua tapaan aussimiehen eräässä eurooppalaisessa kaupungissa, jonne menen pitkää viikonloppua viettämään ja hän tulee sinne samaan aikaan.
voi tavisnainen, kyllä sä mulle kelpaisit.
Taidat olla ite kranttu vaan. Kun tavattaisiin, sanoisit mulle KIITOS EI.
Mut et oo ainoo,et ensimmäinen etkä viimeinen...
Mulla kyllä yli 100 seksikumppania ja ikä 38v. Olen päättänyt palkita itseni aina kun tulee ravintolassa 30 pakit, tai chateissä 100 pakit, niin palkitsen itseni menemällä maksullisiin. Jos sun tyyppiset "tavikset" kelpuuttais mut, ei tarttis mennä 35-euron huoriin Tallinnaan. No, jostain se suuseksi on munkin haettava.
Myös hirmu tarve nuolla naista. Nuolen maksullisia ja on ihanaa, voi olla että näyttelevät nautintonsa ja samaan aikaan moni teistä kotimaan naisista jää ilman. Mutta kun vaan tajuaisitte kelpuuttaa minut...
Kun en kelpaa niin en kelpaa, vaikka pitkä mies olen enkä ylipainoinen..
Ehkä hakevat seuraa avoimemmin ja hyväksyisivät ystävyydenkin jos ei muuta ole, mutta selailijat tulkitsevat usein asiat aika rajoittuneesti ja tuomiomielessä.
Olen minäkin huomannut, että aikuisena on melkein mahdotonta löytää ystäviä. Tuttavuuksia kyllä tulee tämän tästä, mutta ystäväpiiriinsä ei enää haluta uusia ihmisiä. Ollen parisuhteessa, mutta ne harvat nuoruudesta asti jatkuneet ystävyyssuhteet ovat kutistuneet lähinnä joulu- ja ystävänpäiväkortteihin tai sitten pahansuopaan juoruiluun, mistä en ole kovinkaan ilahtunut. Enkä liioin jostain pyramidipeleihin liittyvistä partnerien kalastelusta. Tupperwarekutsut sen koommin kuin kynttiläkutsutkaan eivät oikein sykähdytä. Tuskimpa siellä mitään aitoja ystävyyssuhteita syntyy. No, viihdyn aika hyvin yksiksenikin, sekä tietysti rakkaan perheeni kanssa.