Miksi en voi KOSKAAN saada naista, johon olen sydänjuuriani myöten ihastunut? Jonka puolesta olisin vaikka valmis kuolemaan?
Vieläkin häpeän rakkaudentunnustustani eräälle naiselle vuosien takaa, vaikka hän ei edes nauranut minulle. Lopetti vaan kohteliaasti yhteydenpidon.
Joka ikinen ihastuminen on ollut yhtä v*tun kärsimystä, kun ei uskalla tunnustaa toiselle tunteitaan. Ainoa tunne, minkä ihastuminen /rakastuminen toiseen saa aikaan, on häpeä.
Kyllä minua tullaan iskemään esim. baarissa, joten en ole (kai?) mikään toivoton tapaus...en vaan kiinnostu kenestä tahansa. Haluan ensin tutustua toiseen ihmiseen, joka AIDOSTI herättää mielenkiinnon. Ja olen tutustunutkin. Pelkään vaan, että tämäkin ihastus on täysin turha.
Onko mitään lääkitystä, jolla saa "sammutettua" tunne-elämän?
Vieläkin häpeän rakkaudentunnustustani eräälle naiselle vuosien takaa, vaikka hän ei edes nauranut minulle. Lopetti vaan kohteliaasti yhteydenpidon.
Joka ikinen ihastuminen on ollut yhtä v*tun kärsimystä, kun ei uskalla tunnustaa toiselle tunteitaan. Ainoa tunne, minkä ihastuminen /rakastuminen toiseen saa aikaan, on häpeä.
Kyllä minua tullaan iskemään esim. baarissa, joten en ole (kai?) mikään toivoton tapaus...en vaan kiinnostu kenestä tahansa. Haluan ensin tutustua toiseen ihmiseen, joka AIDOSTI herättää mielenkiinnon. Ja olen tutustunutkin. Pelkään vaan, että tämäkin ihastus on täysin turha.
Onko mitään lääkitystä, jolla saa "sammutettua" tunne-elämän?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voisitko ajatella niitä aikaisempia harjoituskappaleina matkalla kohti elämäsi rakkautta? Itse ainakin yritän oppia jotai uutta itsestäni se helpottaa hiukan. Mutta tiedän samassa suossa kaulaani myöten. Tällä kertaa olen törmännyt tyyppiin joka laittaa mun kropan ihan sekaisin. Onnea matkallasi.
Voidaanhan sitä sitten vähän lespoilla samalla kun ikävöidään.?
en naista löydä samanlaista,
mutta yhä etsin mä vaan..
Vai miten se kipale meni, tais
olla Markku Aron biisi.
Ihan samaahan tässä heteromieskin joutuu kokemaan. Kerron sinulle sen huvittavan jutun että olen useamman kuin kerran ollut kiinnostunut lesbonaisista tai biseksuaaleista.
Onhan se noloa.
Esimerkiksi nyt voisin kiinnostua eräästä naisesta josta otin selvää ja hän on jompikumpi noista ja parhaillaan suhteessa naisen kanssa!..
Mitä sinä häpeät?
Sitä että sinulla on tunne-elämää? Vai sitä että kohteesi ovat olleet "vääriä" sillä tavoin että joudut lopulta olemaan yksin?
Tajuathan että muilla ihmisillä kuten minulla heteromiehenä on sama ongelma? Minun pitäisi olla se joka iskee naisia baarissa, mutta en osaa iskeä heitä sen vuoksi koska tahdon tutustua ihmiseen ensin ja baarissa kaiken pitää tapahtua nopeasti ja pinnallisesti joka yököttää minua...
Jos taas tutustun muualla niin siinä menee aina aikaa jonka jälkeen selviää että nainen johon olen ihastunut on varattu tai ei ole tarpeeksi kiinnostunut.
Niitä muita naisia taas olisi paljonkin, mutta en osaa huijata ihmistä jos en ole aidosti heistä kiinnostunut.
"Onko mitään lääkitystä, jolla saa "sammutettua" tunne-elämän? "
Älä toivo tuollaista. On yksi asia joka minua on ahdistanut eniten ja se on kun en tunne sitä tuskaa vaan en tunne enää mitään.
Älä muutu täysin välinpitämättömäksi vaan ole valmis ihastumaan ja joku päivä ehkä löydät sellaisen jonka kanssa tunteet käyvät yhteen. Tai sitten et.
Samassa veneessä ollaan. Onhan se epäreilua, mutta minkäs teet, universumi on vaan tällainen paikka.
ihastunut yhteen mieheen ja nyt pelkään, että hän on homo. Ei olisi eka kerta. :[
Onko sillä väliä onko se mies sitten lopulta homo, varattu, ei kiinnostunut, aseksuaali, kuolemassa jne. jne.?
Ei niitä henkilökohtaisesti kannata ottaa että maailma olisi paha paikka juuri sinua varten tai ettei kukaan huoli sinua.
Olen itse syytellyt itseäni joskus etten osaa kiinnostua tietyistä naisista jotka voisivat olla kiinnostuneita minusta ja omaa syytähän se tavallaan onkin.
Jos itse kiinnostuu vain tietyistä ihmisistä nini ei kannata sitten ihmetellä ja murehtia jos ne henkilöt eivät ole kiinnostuneet puolestaan sinusta. Mitä harvemmasta kiinnostut niin sitä pienemmän ovat mahdollisuudet löytää se joka on sopiva sinulle.
Olen itsekin joskus ollut harmistunut siitä etten vain osaa näitä suhdehommeleita kuten jotkut miehet ja naiset eli vain sutkia menemään, mutta minkäs teet jos olet tällainen ihminen?
Jos tunne-elämäsi sammuu, loppuu kaikki se, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Vai miltä tuntuisi ajelehtia päivästä toiseen lamaantuneena ja tuntematta mitään? Minusta se olisi kauhea ajatus.
Eivät tunteet ole häpeällisiä. Niin kaunis tunne kuin rakkaus on kaikkea muuta kuin nolo. Olet rohkea tunnustettuasi rakkautesi, mikä siinä sinua nolottaa? Ihastuminen on niin lamaava tunne, että saat olla ylpeä itsestäsi pystyttyäsi toimimaan siinä tilanteessa. Olisihan hän yhtä kaikki voinut vastata tunteisiisi. Jos ei uskalla laittaa itseään likoon, ei saavuta mitään ihanaa elämässään.
Onhan se totta, että rakastuneena on kovin haavoittuvainen. Etkö tunne siltikin mieluummin raskaitakin tunteita kuin et ihan mitään?
On tosi raskasta rakastaa kun ei voi saada elää rakkaansa kanssa. Kun ei saa häneltä vasta rakkautta. Pelkkää ivaa ja inhoa katsessa.
Tunteettomuus olisi pelkästään helpotus elämässäni.
Turhaa kaivata häntä enää, ja kuitenkin se tunne on jossakin mukanani. En koskaan häneltä enää pyydä mitään. Hän ottaisi yhteyttä jos haluaisi. Joten selvää on ettei kaipaa minua ja en odota enää mitään häneltä
Tiedän. Minäkin olen rakastunut ihmiseen, jota en voi saada. Olen silti onnellinen, etten ole liian kyynistynyt tunteakseni rakkautta.
Oletko varma, että näet inhoa ja ivaa hänen katseessaaan, vai kuvitteletkohan?
Jaksuja joka tapauksessa!
Minusta on tuntunut jo monta vuotta joka ikisen ihastuksen kohdalla siltä, että olisin valmis myymään sieluni siitä hyvästä, etten tuntisi mitään rakkaudellisia tunteita ketään kohtaan.
Niin kuin joku edellä arvelikin, häpeän tunteitani "vääriin" kohteisiin. Ja tunnustukseni nolottaa, koska en koskaan saanut selvitettyä asioita ko. henkilön kanssa loppuun asti. Jälkeenpäin tuntui, että minulle naureskeltiin selän takana.
Tiedän kyllä, että joku varmaan huolisi minutkin. Jos ei muuten, niin vähintäänkin säälistä. Ongelma on vaan siinä, että en koskaan kiinnostu sellaisesta ihmisestä, joka voisi edes teoriassa kiinnostua minusta. Vaadin kai liikaa, kun mielessä ei ensimmäisenä ole ulkoiset meriitit ja seksi. Arvostan oikeasti hyvää keskustelutaitoa ja ystävyyttä. Ja lisäksi pidän vain ja ainoastaan naisista.
Voihan noita tunteita tulla itse kenellekin että ei tahtoisi tuntea enää mitään kun seurauksena on vain surua. Sellainen fiilis oli itselläkin tuossa kesällä kun taisin mokata ajoituksessani ja nainen oli varattu. Mutta vain väliaikaisesti koska sen olen oppinut että niitä kiinnostavia tapauksia voi olla useitakin ympärillä, mutta tosiasiassa et sitten lopulta käy kenenkään kanssa sitten yhteen. Sekin mahdollisuus kun on olemassa.
Sen lisäksi vaikka kävisit jonkun kanssa yhteen noin aluksi niin tunteet voi hiipua myöhemmin tai sitten vain huomaatte että olette liian eriliaisia ettekä saa asiaa toimimaan. Sen vuoksi siihen ihastumiseen ei kannata jäädä kiinni tai laittaa siihen liikaa painoarvoa että nyt on maailma myytävä kun juuri tämä yhdestä jutusta ei tullutkaan totta.
Tunnustuksia ei kannata nolottaa koska eihän siinä sinällän ole mitään väärää että omaa tunteita jotakuta kohtaan tai osoittaa että on kiinnostunut.
Häpeä kannattaa myös unohtaa, mutta tietysti kannattaa miettiä sitä että onko nuo oikealta tuntuvat kohteet sitten oikeasti oikeita vai todellakin vääriä? Tarkoitan lopulta ohjaavatko sinua tunteet harhaan ihastumaan sellaisiin kohteisiin joihin ei ole mahdollisuuksia.
Tunteitakin voi opettaa ja usein ihmettelen sitä että ihmiset sanovat olevansa valmiita olemaan kokonaan tunteettomia kuin sitten kiinnostumaan jostakusta johon eivät ole umpi-ihastunetia heti kättelyssä. Kertovat sitten itselleen tarun että "kun olen näin ihastunut niin sen täytyy olla oikea ihminen just mulle ja ketään muuta en haluaisikaan ja jos joku mulle sellaista ehdotttaa niin mieluummin olen yksin tai tunteeton kokonaan".
Omituista asettautumista uhriksi omille tunteilleen joita kuitenkin tulee ja menee.
"Ongelma on vaan siinä, että en koskaan kiinnostu sellaisesta ihmisestä, joka voisi edes teoriassa kiinnostua minusta."
Siltä minustakin tuntuu. Toisaalta kun huomaan että voisi olla molemminpuolitsa kiinnostusta niin sitten voi tulla eteen se tosiasia että on liian erilaiset elämäntilanteet (minä lapseton, naisella lapsi jne.) että siitä kannattaisi rakentaa mitään.
Kyllä minulle ainakin ulkoinen olemus jonkni verran vaikuttaa kenestä kiinnostun mutta pääosassa on se persoona ja harvan kanssa se fiilis lopulta tulee että ne persoonat sujahtaa yhteen.
Lopulta kuitenkin sen toisen ihmisen tulee olla kiinnostunut ja myös välittää minusta ja kokea asiat samoin koska eihän muuten suhteesta tule mitään ja se on vain sellaista mielikuvitusleikkiä.
"Ja lisäksi pidän vain ja ainoastaan naisista. "
Sepäs sattui. Niin minäkin!
Sinä kirjoitit hyvin ja tyhjentävästi. Ehkä minä joskus tosiaan tutustun johonkin kivaan naiseen, jonka kanssa tunteet kohtaa. Ehkä en. Siihen asti elän omassa haavemaailmassani unelmanaiseni kanssa, sitä ei onneksi kukaan voi kieltää :) (eikä tietää). Onneksi ihmiselle on annettu näiden kamalien tunteiden lisäksi hyvä mielikuvitus.
En voi sellaista luvata että sellaiseen tutustut, mutta sinun kannattaa vain jatkaa yrittämistä ja olla aktiivinen. Aivan kuten minunkin. Elämästä kun ei koskaan tiedä. Ei yksinkertaisesti tiedä. Saatat yllättyä.
Hyvällä mielikuvituksella pääsee pitkälle monessakin asiassa. Itsekin tahtoisin että myös sillä naisella olisi hyvä mielikuvitus koska muuten ei pysy minun jutuissani perässä. Olin kerran suorastaan rakastunut naiseen jolla ei tuollaista mielikuvitusta ollut, joten tunteet voivat valehdella paljonkin.
Paras ohje minkä voin antaa on se että pidä sydämesi avoimena ja silmäsi avoimena myös. Siten huomaat mahdollisuuksia joita et muuten huomaisi. Jonain päivänä saatat jopa yhtäkkiä tajuta olevasi tilanteessa että noita erityisiä naisia on elämässäsi useampi kuin yksi. Sen jälkeen sinä joudut valitsemaan jonkun heistä.
Osa pakenee tuota vastuuta valinnasta omiin tunteisiin sekä jonkinlaiseen uskoon kohtalosta. Tee kuten sanoin ja ole avoin, mutta laita rakkautesi testiin. Sitten ehkä löydät jotain jonka kanssa pelkästään ei tunteet kohtaa vaan myös sellaisen jonka kanssa voi elää, yhdessä ja pitkään.
Älä kuitenkaan kuvittele ettei kukaan voisi sinusta kiinnostua tai välittää. Olen joskus tehnyt sen virheen ja menettänyt siten omat mahdollisuuteni johonkin naiseen. Älä häpeile, nolostele tai pyydä anteeksi tunteitasi koska muuten pyydät anteeksi itseäsi ja olemassaoloasi.