Aina perjantaina töiden jälkeen käyn ostamassa perjantaipullon Alkosta ja juon sen, vaikka usein olen aivan rättiväsynyt. Niin palkitsen itseni kun olen joutunut koko viikon töissä raatamaan. Sitten lauantaina tuntuu että viina meni hukkaan kun tuli juotua sitä niin väsyneenä ja käyn usein ostamassa lauantainakin viinapullon. Arkipäivänäkin tekee mieli viinaa, mutta en oikein viitsi juoda kun aamulla pitää töihin lähteä ja voi olla promilleja veressä viel aamulla kun auton rattiin hyppää. On tää kurjaa kun nyt vasta tiistai ja himottaisi kaata kurkkuun viinaa...valitettavasti pitää odottaa perjantaihin. Kyllä elämä on vaikeaa.
Tekee mieli, mutta ei voi
Juoppis
71176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ole itsellesi kovana,muuten huomaat pian että käyt jokapäivä viinakaupassa,kun ei ole enää töitä eikä ajokorttia.Monelle on näin käynyt.
että kun ei ole töitä ja ajokortti kuivumassa. Työttömänä tuli juotua aika hiton usein, kun itse tein kaljat ja viinit niin ei paljoa maksanutkaan. Oli aika epäsosiaalista aikaa. Hain vain kaupasta hieman ruokaa ja lukittauduin kotiin ryyppäämään ja katsomaan telkkua. Siihen lopulta kyllästyin totaalisesti kun tunsin itseni aivan turhaksi. Olenkin nyt ikään kuin kohottanut profiilia(mennyt töihin jne.) ja yritän pitää tuon viinanjuonnin vähemmällä. Lopetin jopa kotiviinin ym. teon ettei ole kotona jemmassa mitään juotavaa jota voisi "vahingossa" juoda.
Viina on viisasten juoma!
Tuttua muutaman vuoden takaa. Alkoholin juonti tuotti ongelmia, mutta yhtä suuri ongelma oli juoman mieliteko. Elämä pyöri alkoholin ympärillä. Oli sitten selvinpäin tai joi. Mutta voi siitä selvitä.
On mukavaa lukea jotain positiivista tälläkin palstalla,kerrotko lisää kokemuksistasi.
Kyllä himosta voi pois-oppia, aikaa kuluu ja epäonnistumisia tulee lukemattomasti !
Periksi ei saa antaa, vaan oppia nauttimaan pienistä hetkistä elämässä!
Niinkin... Lähtökohta on kuitenkin se, että oma ongelmansa on myönnettävä. Paradoksaalista sinänsä mutta paras tulos tulee, kun myöntää jääneensä totaalisesti toiseksi ja nostaa kädet pystyyn. Odottaa kun tulitus päättyy ja alkaa sitten elää hissukseen toisenlaista elämää.
Useimmat viinasta ja sen himosta päässeet ovat saaneet kunnolla turpiinsa. Heille ei ole enää lukemattomien matsejen jälkeen epäselvää kumpi perii voiton. Oma tahto vai alkoholi.
Olen alkoholisti, käyn aa-ssa vaan en ole saanut kovin pitkiä raittusjaksoja. Dokasin vajaat 10 v lähes päivittäin, nyt dokausiltoja 2-3 kk välein, viimeksi 2 vkoa sitten. AA ei vaan maistu "täysillä" joten pysyvää lujaa raittutta en ole saanut. Nytkin pyörii kalja ja kossu mielessä, ja etenkin se vanha fiilis savuisesta ja rempseää kansaa täynnä olevista lähiöpubeista. On se niin pirun lujassa tuo vanha muisto ja tunne.
Tuntuu että lopullinen ratkaisu lienee dokaukseen tippuminen, toivottavasti saisi pidettyä sen verran kurissa että työ ja koti säilyisi...