Ennen kun en ollut lihonut, niin itsetunto oli aika nollissa. Sitten lihoin salakavalasti, enkä sitä oikein itsekään huomioinut, kaverit kyllä huomasivat ja sarkastisesti huomauttelivat. No ei siinä mitään, ajattelin että pitäs vähentää syömistä(en muutenkaan syö erityisen paljoa). No olin aina silloin tällöin viikon nälässä ja tein vatsalihasliikkeitä. Lopulta kun olin kasvanut henkisesti ja itsetunto nousi, niin ajattelin että paskat mä rupea kärsimään, haluan nauttia elämästä. Nyt olen lihava, mutta itsetunto kohillaan eikä muo ollenkaan hävetä kävellä kadulla. Kaverit kun vielä naureskelee mun olevan lihotuskuurilla, niin suhtaudun siihen täysin huumorilla.
Onhan ne naiset yleisestikin sitä mieltä että mielummin hieman lihava kuin kukkakeppi. Vai mitä mieltä te muut olette? Ite olen ainakin ihan tyytyväinen omaan ulkonäkööni, siis vaikka olenkin hieman lihava.
Onhan ne naiset yleisestikin sitä mieltä että mielummin hieman lihava kuin kukkakeppi. Vai mitä mieltä te muut olette? Ite olen ainakin ihan tyytyväinen omaan ulkonäkööni, siis vaikka olenkin hieman lihava.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä sinä hieman vaarallisella kurssilla olet, jos hyväksyt lihavuuden. Nuorena siitä ei ole vielä mitään haittaa, mutta kun vanhempana saat kaikenlaisia sairauksia. Niitä on mm. diabetes ja jalkojen vaivat ym. Koeta löytää itseäsi miellyttävä liikuntamuoto josta pidät. Reipas elämä ja hyvä kunto nostaa itsetuntoa.
Loistavaa! niin kauan ku sulla on hyvä olo omasta kropastas, ni nauti oikeesti siitä! kunhan vaan ei mee sairauksien riskirajalle. Jos kaikki olis laihoja, niin eipä tuolla kadulla paljon kattelemista olis... kunnioitan kaikkia jotka hyväksyvät oman painonsa. :)