Vaimoni sairastui psykoosiin muutama vuosi sitten, joka vaati sairaalahoitoa. Harhoja ehti olla pidemmän aikaa ennen kuin käytös meni riittävän sekavaksi pakkohoitoa ajatellen.
Pakkohoidossa hän tunnisti psykoosinsa, mutta jäi sekavaksi ja "tehottomaksi". Palautumista tapahtui reilun vuoden ajan, jolloin hän ei ollut enää sekava, mutta älylliseltä suorituskyvyltään todella huonossa jamassa. Nyt tämä älyllinen alisuoriutuminen (ei pysty viemään lapsia ajoissa hoitoon/kouluun, ei pysty huolehtimaan kotiaskareista, ei (tietenkään) pysty tekemään töitä jne jne...) tuntuu jatkuvan ilman minkäänlaista merkkiä paremmasta.
Hän pystyy aamuisin tsemppaamaan sen verran, että pystyy esittämään pirteää lääkäri-istunnon ajan, jotta pääsisi kokonaan irti hoidoista. Uskon että tämä myös onnistuu, ja hoito jää kokonaan omaishoidon varaan. Hoitokäyntejä on muutenkin enää parin kuukauden välein.
Mitä siis tehdä ja mikä on ennuste? Onko tietoa vastaavanlaisista tapauksista?
Pakkohoidossa hän tunnisti psykoosinsa, mutta jäi sekavaksi ja "tehottomaksi". Palautumista tapahtui reilun vuoden ajan, jolloin hän ei ollut enää sekava, mutta älylliseltä suorituskyvyltään todella huonossa jamassa. Nyt tämä älyllinen alisuoriutuminen (ei pysty viemään lapsia ajoissa hoitoon/kouluun, ei pysty huolehtimaan kotiaskareista, ei (tietenkään) pysty tekemään töitä jne jne...) tuntuu jatkuvan ilman minkäänlaista merkkiä paremmasta.
Hän pystyy aamuisin tsemppaamaan sen verran, että pystyy esittämään pirteää lääkäri-istunnon ajan, jotta pääsisi kokonaan irti hoidoista. Uskon että tämä myös onnistuu, ja hoito jää kokonaan omaishoidon varaan. Hoitokäyntejä on muutenkin enää parin kuukauden välein.
Mitä siis tehdä ja mikä on ennuste? Onko tietoa vastaavanlaisista tapauksista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Psykoosi saattaa olla ohi, mutta sen jälkeen saattaa tulla masennus! Tai masennus on voinut olla jo aikaisemmin. Syökö hän masennuslääkkeitä? Ehkä sinun pitäisi omaisena kertoa lääkärille missä jamassa vaimosi todella on. Myös terapiaa on mahdollista saada.
Hän söi psykoosilääkkeitä vain joitain kuukausia ja lopetti ne sitten omin päin. Harhat eivät palanneet, muttei myöskään toimintakyky. Tällä hetkellä hän ei syö mitään lääkkeitä.
Uskoisin tunnistavani masennuksen, mutta sellaisesta ei tunnu olevan kyse. Häiritsevä "omanaisuus" on myös itsekseen naureskelu, joka tuntuu taas lisääntyneen.
Hoitavaan tahoon on nyt otettu yhteys, mutta ajan saamiseen menee kuukausi. Alkaa vaan voimat olemaan aika vähissä tämän ongelman suhteen, kun mistään ei saa mitään tietoa / ennustetta.
mutta...
Psykoosiin liittyen häneen on varmasti pumpattu runsaasti aivotoimintoja lamaavia neuroleptejä aka "psykoosilääkkeitä". Tästä seuraa auttamatta älyllisten toimintojen heikkeneminen. Mikäli myrkytystä jatketaan pitkään vahingot voivat jäädä pysyviksi. Seurauksena neuroleptien käytöstä on todennäköisesti ollut apatia syndrooma (Apathy Syndrome) tai vastaava tila otsalohkojen välittäjäainevaihdon tuhoutumisen seurauksena. Luonnollisesti näissä tapauksissa parantumista voi tapahtua vasta, kun toksiinin käyttö on ajettu alas. Ottaisin yhteyttä lääkäriin ja kertoisin näistä vammauttavista haittavaikutuksista, ja siitä sitten eteenpäin. Hyvää jatkoa teille.
Nämä psykoosinestolääkkeet minullekin tuli ensimmäisenä mieleen.
Omakohtaisena kokemuksena psykoosin sairastateena voi todellakin vakuuttaa, että minua eivät seroquel ja risperdal parantaneet vaan läheisten tuki ja huolenpito. Ei myöskään mitään apua paikallisesta mt toimistosta..
Paraneminen lähti vauhtiin, kun lopetin lääkkeet ja sain olla kotona vuoden ajan hoitaen arjen pikku askareita. Minulta ei mies onneksi vaatinut mitään henkisiä ponnisteluja, hän jaksoi koko ajan uskoa, että aika parantaa.
Rauhallinen tasainen elämä, hyvä terveellinen ruoka ja loputtomat keskustelut miehen kanssa olivat pelastukseni.
Lääkkeitä jos söisin, olisin todennäköisesti hyytelöitynyt vuoteeseen.
Paranin ja toivuin lähes ennalleni. Minulla psykoosi oli karmeudestaan huolimatta kasvattava kokemus, olen aikuisiällä rakentanut minäni uudelleen. Kaikki pelkoni ovat poistuneet ja minusta on tullut itse rauhallisuus.
Töihin lähdin, kun tunsin olevani siihen valmis ja hyvin olen pärjännyt.
Sinä olet esimerkki siitä,mitä tarkoitan sillä,että lääkkeettömänä voi parantua ennalleen. Minulle on sanottu,että minun täytyisi syödä loppuelämäni psykoosilääkkeitä,mutta uskon vakaasti,että tulen pärjäämään ilman niitä,kunhan lääkkeet lopetetaan tarpeeksi hitaasti,eikä tule vieroitusoireena psykoosia.Olenhan ollut ilman psykoosilääkkeitä suurimman osan elämääni.