Realismia talouskeskusteluun

Hallituskauden alusta alkaen ydinsanoma on ollut, että Suomen on nopeasti asteittain vähennettävä lainanottoa. Suomeksi: opeteltava elämään omilla varoillaan. Tätä on toteutettu ehdottamalla ilmaisia oppikirjoja, lakisääteisiä oppilasryhmäkokoja, korotettuja hoitohenilökertoimia. Tässä ei ole päätä eikä häntää.

Mikä puolue ensimmäisenä tekee ohjelman, jolla alkuperäinen tavoite toteutetaan? Mikä puolue uskaltaa sanoa, että kuntien valtionosuusrahat supistetaan sellaisiksi, kuin valtion lainanoton supistuminen vaatii? Eikö yksi vaihe toimenpiteitä ole se, että eduskunta muuttaa kaikki kuntia sitovat ryhmäkoko ja henkilöstömitoitusmääräykset ohjeellisiksi? Kunnista löytyy kyllä viisaus sopeutua ja sopeuttaa, kun on tieto, että lisää rahaa valtiolta ei tule ja omat tulot rajoittuvat kysymykseen, kuinka paljon veroäyriä voi korottaa.

On virhe vaatia kuntia ilmoittamaan, mitä toimintoja lopetetaan. Kunnille on annettava mahdollisuus vähentää menojaan.

Että kuinka hyvinvointivaltion käy? Ihan hyvin. Sitä vain pidetään yllä hieman vähemmällä rahalla.