…sähköpostia, kirje. Ja anteeksi palstalaisille tämä pitkä itseterapiavuodatukseni.
Oli nimittäin taas niin ahdistava olo yöllä ja mietin pääni puhki, että mitä kyseinen kirje voisi sisältää. Haluaisin selittää vähän tätä ajatusmaailmaani ja sitä miten koen tähän mennessä tapahtuneet ja tapahtumatta jääneet asiat.
Harkittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että et varmaankaan kaipaa minulta minkäänlaista elonmerkkiä, ethän ole minulle ennenkään vastannut. Olisithan itse ollut jo yhteydessä, jos kaipaisit. Luultavasti kirjeeni olisi vain jonkinlaista terapiaa minulle itselleni. Sinä tuskin jaksaisit edes lukea paria riviä edemmäs kun näkisit keneltä viesti on.
Tiedät kyllä varmasti minun pitävän sinusta, mutta pahoin pelkään, ettei tunne ole millään muotoa molemminpuolinen. Siksi en haluakaan, että tunnet olosi kiusaantuneeksi seurassani ja pysyttelen visusti poissa näkyviltäsi ja välttelen. Tämä on ainoa syy miksei minua ole näkynyt siellä pitkiin aikoihin.
Olen kokenut elämässäni torjuntaa useammankin kerran, enkä heikkona ihmisenä (kyllä tunnustan olevani äärimmäisen heikko) kestä samaa varsinkaan sinulta, jonka olen aina kokenut tärkeäksi itselleni. Ehkä mieluummin olenkin sitten epävarmuudessa kuin otan sinulta vastaan suoran käskyn painua (näin nätisti sanottuna) vaikka Timbuktuun.
Meillä on yksi yhteinen, sanotaanko nyt, että "tuttu", joka kyllä hyvin tietää mitä ajattelen sinusta, mutta hän ei vinkkaa sanallakaan, että sinä koskaan kyselisit minusta tai olisit mitenkään kiinnostunut siitä, olenko ylipäätään hengissä. Sekin kertoo jo jotain. Sinä et siis kysele, etkä kaipaakaan, joten ei ole mitään kerrottavaa. Et halua olla minkäänlaisena osana elämääni. Et ystävä, et edes tuttava tms.
Pakkohan se on hyväksyä, ettet välitä minusta ja jatkaa tätä välttelyä. Tuossa viime viikon lopulla saatoit ehkä nähdä minut autoni kanssa siinä yhdessä risteyksessä, mutta tuskinpa tuo kohtaaminen mitään tunteita sinussa herätti, korkeintaan ärtymystä, että "taas tuo kamala akka tulee vastaan".
Ja miksi sitten kirjoittelen palstalle kun voisin laittaa viestiä suoraan sinulle? No siksi, että tämä luultavasti menee yhtälailla mappi-ö:hön kuin se menisi sähköpostissasikin. Eihän tästä lopulta ole hyötyä kuin itselleni, kun saan johonkin purkaa ajatuksiani. Toivotin sinulle kaikkea hyvää silloin joskus musiikin keinoin, sama pätee edelleen. Ole onnellinen elämässäsi, vaikka itse en sitä voi täysin ollakaan. Päivä kerrallaan.
Oli nimittäin taas niin ahdistava olo yöllä ja mietin pääni puhki, että mitä kyseinen kirje voisi sisältää. Haluaisin selittää vähän tätä ajatusmaailmaani ja sitä miten koen tähän mennessä tapahtuneet ja tapahtumatta jääneet asiat.
Harkittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että et varmaankaan kaipaa minulta minkäänlaista elonmerkkiä, ethän ole minulle ennenkään vastannut. Olisithan itse ollut jo yhteydessä, jos kaipaisit. Luultavasti kirjeeni olisi vain jonkinlaista terapiaa minulle itselleni. Sinä tuskin jaksaisit edes lukea paria riviä edemmäs kun näkisit keneltä viesti on.
Tiedät kyllä varmasti minun pitävän sinusta, mutta pahoin pelkään, ettei tunne ole millään muotoa molemminpuolinen. Siksi en haluakaan, että tunnet olosi kiusaantuneeksi seurassani ja pysyttelen visusti poissa näkyviltäsi ja välttelen. Tämä on ainoa syy miksei minua ole näkynyt siellä pitkiin aikoihin.
Olen kokenut elämässäni torjuntaa useammankin kerran, enkä heikkona ihmisenä (kyllä tunnustan olevani äärimmäisen heikko) kestä samaa varsinkaan sinulta, jonka olen aina kokenut tärkeäksi itselleni. Ehkä mieluummin olenkin sitten epävarmuudessa kuin otan sinulta vastaan suoran käskyn painua (näin nätisti sanottuna) vaikka Timbuktuun.
Meillä on yksi yhteinen, sanotaanko nyt, että "tuttu", joka kyllä hyvin tietää mitä ajattelen sinusta, mutta hän ei vinkkaa sanallakaan, että sinä koskaan kyselisit minusta tai olisit mitenkään kiinnostunut siitä, olenko ylipäätään hengissä. Sekin kertoo jo jotain. Sinä et siis kysele, etkä kaipaakaan, joten ei ole mitään kerrottavaa. Et halua olla minkäänlaisena osana elämääni. Et ystävä, et edes tuttava tms.
Pakkohan se on hyväksyä, ettet välitä minusta ja jatkaa tätä välttelyä. Tuossa viime viikon lopulla saatoit ehkä nähdä minut autoni kanssa siinä yhdessä risteyksessä, mutta tuskinpa tuo kohtaaminen mitään tunteita sinussa herätti, korkeintaan ärtymystä, että "taas tuo kamala akka tulee vastaan".
Ja miksi sitten kirjoittelen palstalle kun voisin laittaa viestiä suoraan sinulle? No siksi, että tämä luultavasti menee yhtälailla mappi-ö:hön kuin se menisi sähköpostissasikin. Eihän tästä lopulta ole hyötyä kuin itselleni, kun saan johonkin purkaa ajatuksiani. Toivotin sinulle kaikkea hyvää silloin joskus musiikin keinoin, sama pätee edelleen. Ole onnellinen elämässäsi, vaikka itse en sitä voi täysin ollakaan. Päivä kerrallaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole tuttuja onneksi, niiden kautta kaikki menis päin helvettiä.