Oon tässä pohtinut erästä asiaa pari päivää.
Olen tuntenut erään miehen jo ainakin 4 vuotta.
Olemme ensimmäistä kertaa molemmat sinkkuja.
Olen aina pystynyt puhumaan tämän miehen kanssa kaikesta.
Kävin hänen luonaan (kuten aina joskus) kahvilla.
Saman tien kun näin hänet, jokin isku mua rintaan ja mulle tuli lämmin.
Mitä ihmettä? Olin aivan hämilläni.
Normaalisti puhun paljon ja aina suoraan, nyt en meinannut saada sanaa suustani ja jos sainkin niin sanat menivät sekaisin..
Kotiin päästyäni tajusin että voi hitto, en kai mä vain ole ihastunut.
Musta on ruvennut tuntumaan, että jossain aivojeni ja sydämeni pimeimmissä kolkissa olen rakastanutkin sitä nämä kaikki 4vuotta. Ei siis ihme, ettei miessuhteeni ole onnistuneet alkuunkaan..
Olen tuntenut erään miehen jo ainakin 4 vuotta.
Olemme ensimmäistä kertaa molemmat sinkkuja.
Olen aina pystynyt puhumaan tämän miehen kanssa kaikesta.
Kävin hänen luonaan (kuten aina joskus) kahvilla.
Saman tien kun näin hänet, jokin isku mua rintaan ja mulle tuli lämmin.
Mitä ihmettä? Olin aivan hämilläni.
Normaalisti puhun paljon ja aina suoraan, nyt en meinannut saada sanaa suustani ja jos sainkin niin sanat menivät sekaisin..
Kotiin päästyäni tajusin että voi hitto, en kai mä vain ole ihastunut.
Musta on ruvennut tuntumaan, että jossain aivojeni ja sydämeni pimeimmissä kolkissa olen rakastanutkin sitä nämä kaikki 4vuotta. Ei siis ihme, ettei miessuhteeni ole onnistuneet alkuunkaan..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.